”Vanhemmat ovat hävinneet peleille”

Jari Sinkkonen ihmettelee, miten ylimalkaisesti perheissä suhtaudutaan pelien vaikutuksiin.

Tiina Örn

Peliaikaa tietokoneilla käytetään monissa lapsiperheissä palkkiona ja peliajan eväämistä rangaistuksena. Ylilääkäri, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että se on suuren vallan antamista peleille ja ”ihan pimeetä touhua”.

– Vanhemmat ovat nykyisin suhteessa peleihin täysin altavastaajia, hän toteaa.

Sinkkonen ihmettelee myös sitä huolettomuutta, jolla vanhemmat lastensa pelaamiseen suhtautuvat.

– Eräässä tilaisuudessa minulle tuli isä kertomaan, että hän pelaa nelivuotiaan poikansa kanssa alle 18-vuotiailta kiellettyä väkivaltapeliä. Ei hän nähnyt siitä mitään ihmeellistä.

Tampereen yliopistossa jo vuosia sitten tehty tutkimus paljasti hyvin pienten lasten pelaavan K-18-pelejä.

– Vanhemmat eivät välitä, eivät tiedä. Lapset marisevat, että parhaan kaverin luona saa pelata, miksei kotona.

Tutkimuksilla ei ole vielä kiistatta osoitettu, että väkivaltapelien pelaamisesta seuraisi väkivaltaista käyttäytymistä. Sinkkonen kuitenkin viittaa tutkijoihin, joiden mielestä yhteys on hyvin selvä.

– Varmaa on, että yleinen vireystila nousee pelatessa. Lapset ovat kuin pieru nahkahousuissa – levottomia.

Herkän ja ujon lapsen luulisi olevan suurimmassa vaarassa löytää kaverikseen pelien maailma. Sinkkonen on hieman eri mieltä.

Lapset ovat kuin pieru nahkahousuissa.”

– Herkällä lapsella saattaa olla vilkas mielikuvitus, joka antaa sisältöä elämään. Peleihin koukkuun jäämiseen on ehkä suurempi riski niillä lapsilla joiden ajattelu on hyvin yksitotista.

Peleihin kulutettu aika on myös pois muulta, esimerkiksi liikkumiselta. Sinkkonen syyttääkin tietokonepelejä lasten lihavuudesta.

– Nykyään lapset istuvat koneen ääressä, kun pitäisi olla ulkona liikkumassa. Poikien fyysinen kunto on selvästi huonontunut.

Sinkkonen pitää erityisen haitallisena sitä, että vireystilaa nostavia pelejä pelataan ennen nukkumaanmenoa.

– Silloin keskushermosto kuormittuu. Lapsi ei nuku kunnolla on jo seuraavana päivänä levoton ja ärtyisä.

Sosiaalisen median liikakäytön Sinkkonen määrittelee enemmänkin tyttöjen jutuksi, jossa myös on ongelmansa.

– Se on ihan puppua, että sosiaalinen media korvaisi kasvotusten juttelun.

Sinkkosen mukaan vanhempien vastuulla on kieltää liiallinen pelaaminen, vaikka se ei lapsia miellyttäisi.

– Peleille ei pidä nöyrtyä. Kyllä lapsi löytää muuta tekemistä, vaikka kuinka väittäisi, ettei löydä.

Jari Sinkkonen

Jari Sinkkonen (s. 1951) on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori.

Toimii Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkärinä.

Kirjoittanut toistakymmentä kirjaa. Erityisesti hän on pitänyt esillä poikalasten kohtaamia haasteita.

Palkittu useilla palkinnoilla. Vuonna 2011 sai arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon.

Kommentit

"Lapset ovat kuin pieru nahkahousuissa - Levottomia.""

- Erinomainen vertaus.

- Ja ei todellakaan käy kateeksi sitä yläasteen äidinkielenmaikkaa, joka yrittää seuraavana aamuna klo 9.30 opettaa noille puolikahteenasti edellis-iltana sotapeliä pelanneille pikku piruille hiukan keskittymistä, että päästäisiin edes yrittämään sitä tunnin aloittamista. Oppimisesta puhumattakaan...

Se joka kuritta kasvaa..

Tämän artikkelin teksteistä sanan "peli" voisi muuttaa "TV" tai "kirja" yms. Kukaan ei valittaisi jos nuoret lukisi kirjoja 8 tuntia päivässä (jotka voiat olla myös hyvin väkivaltaisia)!

"Nykyään lapset istuvat koneen ääressä, kun pitäisi olla ulkona liikkumassa. Poikien fyysinen kunto on selvästi huonontunut."

Ai oikein PITÄISI. Kuka niin määrää? Natsejako me ollaan?

Meisselisetä

Kyllä nimenomaan PITÄISI liikkua. Liikkumattomuus lapsuudessa aiheuttaa monia sairauksia aikuisiällä. Liikalihavuus, diabetes, osteoporoosi, masennus... Ei ei muuta kuin PAKOTTAMAAN lapset pihalle leikkimään, liikkumaan ja urheilemaan.

Maikka

Joo. Pakota sinä vaan lapsesi ulkoilemaan jos eivät halua. Näin saadaan varmistettua sellainen vihasuhde ulkoiluun että eivät sitä sitten enää haluakkaan tehdä sitä kun ovat vanhempia ja pelit ei enää kiinnosta. Kyllä ne lapset hyppii ulkona sitten kun haluavat.

Meisselisetä

Eli sinun mielestäsi lapsilla pitäisi olla päätäntävalta perheissä siitä, mitä tehdään. Varmasti kaikki lapset söisivät karkkia ja makaisivat sohvalla elokuvia katsellen jos heiltä kysyttäisiin. Kyllähän se on meidän aikuisten tehtävä laittaa lapset joskus tekemään sellaista, mitä he eivät ehkä itse tahdo tehdä. Eipä sitä näin aikuisenakaan aina pysty ihan joka päivä tekemään sitä, mitä mieli tekevi.

Meillä ainakin omat lapset pistää hyvin usein hanttiin, kun pitäisi mennä ulos. Kun on vaatteet saatu päälle, vastustusta ei enää tule. Seuraava vastustuksen aihe on se, kun pitää tulla sisälle. Jätänkö lapseni yöksi ulos, kun he eivät halua tulla sisälle?

Maikka

No nyt en tarkoittanutkaan sitä että mennään välillä pihalle touhuamaan, vaan artikkelin antamaa kuvaa siitä että lapset pitäisi jatkuvasti pakottaa ulkoilemaan ja pelit ym totaaliseen banniin kun ovat niin pahasta. Terve lapsihan haluaa mennä pihalle välillä (ainakin meidän molemmat ipanat), vaikka saavat aika vapaasti hakata angrypöördsiä ym ipadilla. Jos lapsi ei halua tehdä muuta kuin pelata (tai vaikka lukea kirjoja, katsoa TV:tä ym), niin toki asiaan kannattaa vanhempien puuttua.

Meisselisetä

Hyvä kirjoutus, voi kun kaikki vanhemmat ymmärtäisivät sanoman... ja viitsisivät/vaivautuisivat katsomaan lapsiensa perään tässäkin asiassa.

Tantta

Kirjan lukeminen on täysin eri asia kuin pelien pelaaminen!

Kirjaa luettaessa joutuvat aivot töihin; luot itse yhteyksiä, merkityksiä ja mielikuvia ja keskityt. Kielellinen ja kognitiivinen ajattelu kehittyy - jotka ovat melkeinpä tärkeimpiä taitoja oppimisessa.

Pelien pelaaminen ja tv:n katsominen tarkoittaa operoimista toisen valmiiksi kuvaamassa maailmassa, lisäksi tempo toimintapeleissä ja elokuvissa on usein luonnoton. Kehittymässä olevat ihmisen aivot tottuvat impulssien tykitykseen ja rauhallisesti kulkeva reaalimaailma aiheuttaa sen jälkeen ärtymystä, keskittymiskyvyttömyyttä ja ärtymystä.

Olen huomannut, että ne vanhemmat jotka puolustelevat lapsensa ylenpalttista pelaamista ovat joko itse koukussa peleihin tai laiskoja/välinpitämättömiä kasvattajina. Usein valitettavasti molempia.

terv. Kasvatustieteilijä, yläkoulun ope

Lareeb

Kannattaisi ehkä openkin joskus pelata jotain tietokonepeliä. Kaikki tietokonepelit eivät ole toimintapelejä, kaikki pelit eivät ole nopeita.

Monta tuttuani pelaa mm. lentosimulaattoreita. Ison matkustajakoneen lentäminen Helsinki-Vantaalta esim. teneriffalle kestää useita tunteja. Saman ajan kuin oikeastikin. Ei voi sanoa että tempo olisi jotenkin luonnoton.

Nykyään hyvin suositussa Minecraftissa tehdään sitä maailmaa kokoajan. Rakennetaan ja luodaan maailmaa.

Lisäksi kukaan ei ole ottanut vielä tässä keskustelussa huomioon tutkimuksia joiden mukaan tietokonepelejä pelaavat osaavat paremmin mm. Englantia, maantietoa ja muita aineita. Eli jopa tutkimusten mukaan pelaamisesta on hyötyä. Toki sillä on iso merkitys, mitä pelaa.

keppi

Ehkäpä taas sinun kannattaisi tutustua kännypeleihin. Ne eivät ole mitään pitkäjänteistä strategiapelejä tai vastaavaa vaan parin minuutin lyhyitä pätkiä. Kuinka monen lapsen näet pelaavan kännykällään strategispeliä - tai edes tietokoneella? Laitapa lapsi pelamaan teneriffa lentosimua ja lapsi hylkää sen 5sekunnin päästä koska mitään ei tapahdu. Et tied lainkaan siis mistä puhut. Ongelma nimenomaan on siinä, että pelejä joita pelaavat ovat yksitoikkoisia, nopeatempoisia, lyhyitä..

Englanti? Oli ja meni - ei kännykkäpeleissä mitään englantia enää tartte osata.

Elät itse peligenressä jota et tuolla bussissa, välitunneilla, kauppakeskuksissa, käytävässä ja lapsen huoneessa näe.

xxvxx

Kun lapsilta kielletään jotain he joko kavereilla saavat pelata tai salaa pelaavat, jos on isompia sisaruksia. Itse pienenä istuin veljen vierellä kun hän pelasi kaiken moisia pelejä( niitä itse nykyään pelaan) siskollani on kaksi lasta 4 v ja 2v vanhempaa todella tarkkailemme ettei katso minun kanssa kauhuelokuvia tai muita. Joskus lapsia on vain mahdoton pitää erossa. vanhempi tietää esim mitä ovat zombit, mutteivat ne häiritse hänen heppa leikkejä. Hän on nähnyt painajasia nalle puhista muttei esim niistä zombeista. äitini sanoo ette anneta tytön katsoa yli k16 elokuvia koska niissä on liikaa toimintaa. minun pelaamistani ei ole puollustettu. äitini ei ole koskaan pitäyt siitä että pelaan, koska se vie aikaa ja kotityöt jäävät tekemättä. mutta itse omasta tahdosta pelaan!! äitini ei ole välinpitämätön hänellä ei ole vain aikaa roikkua minun perässä koko aikaa katsoa mitä teen. olen tokki sitä vastaan ettei lapsille niitä pelejä tyrkytetä pienenä ne vievät aikaa ja joillekkin saattaa tulla traumoja.

17v opiskelija tyttö

Omassa luokassani (4lk) maaseudun rauhassa on eräs oppilas, jolla talven aikana alkoi tulla kouluhaluttomuutta ja masennusta. Hän ei tahtonut päästä aamusta ylös ja saada itseään kouluun, kun piti yksin lähteä. Poissaoloja alkoi kerääntyä ja vanhemmat eivät saaneet häntä liikkeelle. Syyksi lapsi sanoi, että nukkuu yöt niin huonosti, ettei vain jaksa aamusta nousta. Kun asiaa lisää selviteltiin, selvisi, että hän vietti illat ennen nukkumaan menoa pelaten pelejä, jotka olivat hänen ikäisiltää kiellettyjä. Kun ensinnäkin pelit karsittiin ikään sopiviksi vastusteluista huolimatta ja peliaika siirrettiin päivälle pois alkuillasta, tilanne alkoi kääntyä selkeästi. Aamupoissaolot ovat loppuneet ja hän itse sanoo, että olo on iloisempi. Tähän vaadittiin useamman ihmisen tukitoimia sekä lapselle että vanhemmille, mutta kun tilanteeseen heti reagoitiin, muutoskin on nopea. Toivon rohkeutta vanhemmille asettaa selkeät rajat. Ja myös reagoida tilanteisiin heti, kun merkkejä muutoksesta näkyy. Ja myös nöyryyttä ottaa vastaan viestiä opettajilta, harrastusten vetäjiltä tai keneltä tahansa aikuiselta, joka on tekemisissä lapsen kanssa ja viestittää asiasta. Joskus meiltä vanhemmilta jää ilmeinen näkemättä, kun muutos voi tapahtua salakavalasti. Kysehän on lapsen parhaasta eikä siitä, että vanhempi olisi huono.

luokanopettaja

Pelit ovat vieneet monelta lapselta jo kyvyn pitkäjännitteiseen tietoiseen oppimiseen eli tietoisen tarkkaavaisuuden kohdistamiseen sekä mieleenpainamiseen ja -palauttamiseen. Enää ei opita edes että se kuuluisa hauki on kala...TODELLA HUOLESTUTTAVAA.

Kunpa vanhemmat ymmärtäisivät kuinka korjaamatonta vahinkoa he lapsilleen aiheuttavat "ostaessaan" omaa aikaa ja rauhaa viihdeteollisuuden tuotteilla...

Arkitodellisuutta...

Mielenkiintoinen kommentti. Minulla pelit ja pelaaminen auttoivat pitkäjännitteisyydessä ja oppimisessa. Saan kiittää pelejä siitä, että osaan englantia hyvin. Pelasin pelejä joihin piti oikeasti keskittyä ja opetella asioita. Lisäksi looginen päättelykyky parani. Olen pelatessa oppinut häviämään ja oppinut pitkäjännitteisesti tekemään asioita jotta pärjään paremmin.
Nykyään jo pitkään työelämässä olevana olen saanut hyödyntää oppimiani taitoja ja tietoja töissäni.

Ei pelaaminen automaattisesti ole negatiivinen ilmiö, niinkuin ei mikään muukaan. Kyse on vain siitä, mitä tekee ja miten.

JukSii

Kyllä. Itellä sama juttu. Pelit ovat auttaneet paljon opiskelussa ja englanti on tällä hetkellä parhaiten menevä oppiaine. Pelaamisessa kehittyy samalla refleksit, jos nopeatempoinen peli. Ja myös looginen päättelykyky kehittyy.

Kohta15v

Mitenhän ne refleksit kehittyy pelatessa? Meinaan vaan kun tuolla kadulla kävelet ja lähtee jalat liukkaalla alla, auttoiko se peli jotain? Ei. Sen sijaan jos olisitkin hyppinyt lapsena jäällä ja leikkikyt, refleksisi todennäköisesti voisi estää kaatumisesi, koska hallitset kehosi täydellisesti. Kyllä, ymmärrä mitä tarkoitat refleksien kehittymisellä pelatessa - valitettavasti vain todella yksipuolista ja melkeinpä sakottuna turhaa.

Itse en kyllä oppinut peleistä englantia, vaikka kovasti tätä hehkutettiinkin, että poikien kielitaito parantanut pelien ansiosta. Nykyään myös kännykkäpelit eivät kyllä opeta mitään muuta kuin sen, että kaikki tapahtuu nopeasti ja kaikki on ohi nopeasti. Parin minuutin pelisessioita tai pitempiä pelkkää aivotonta toimintaa (esim. torninpuolustustyyppiset pelit).

Minusta on ihan turha hehkuttaa pelien tuomia hyviä puolia etenkään kännykköitten kanssa. Yksikään lapsi ei mitään strategiapelejä ja pitkäjänteistä peliä kännykällään pelaa vaan pelitbovat lyhyitä vailla mitäön kehittävää vaan ainoastaan aiheuttaa sen, että aamulla ollaan es-pärinöissä muiden vaivana.

xxvxx

Itse olen jäänyt niin pahasti koukkuun että luokittelen itseni peliriippuvaiseksi. Pelasin n. kymmenvuotiaasta yli 30 vuotiaaksi asti. Peli oli lopulta tärkeämpi kuin vaimo tai 1 v poika. Pelimaailmaan oli helppo paeta kun ahdisti/aurinko paistoi/satoi.
Nyt viimeisestä pelistä on 4 vuotta, pääsin irti vertaistuen avulla. Maailma on kirkastunut lopettamisen jälkeen, nykyään en ehtisi enää pelata.

toipuva peliriipuvainen

Jos lapsi masentuu tai saa oireita pelistä, on minusta lapsessa jotain häikkää, ei peleissä. Lasten oppiminen on aina ollut huonoa. Minä pelasin pienenä enkä minä ole mitenkään vääristynyt, vaan päinvastoin ihan kelpo ihminen. Minua muutenkin hmetyttää se, että lasten kehittymisestä huonoon suuntaan syytetään aina videopelejä tai mediaa tai milloin mitäkin. Jos esimerkiksi lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, on silloin lapsessa, kasvatuksessa, kasvuympäristössä ja kaikessa muussa vikaa. Myöskään K18 videopelit eivät ole yhtään sen pahasta lapsille. Minustakin on niitä pelaamalla tullut ihan normaali ihminen. Mutta se ei tarkoita kuitenkaan että lasten tulisi pelata niitä.

Se mihin pitäisi keskittyä, on alle 18-vuotiaiden internettiin pääsyn estäminen. Kakarat eivät yksinkertaisesti saa mitään muuta aikaan kuin tuhoa sekä itselleen että muille internetissä. Enkä oikein ymmärrä miksi niiden siellä pitäisi olla.

Riddle

On se helvetin vaikeata näköjään asettaa tietyt "peliajat" ja myös seula sille MITÄ pelaa!!! Jos ei vanhempi saa kakaralleen asetettua näitä, niin sitten pitää katsoa peiliin ja alkaa elää aikuisen elämää! Eihän teeveetäkään tuijoteta ilta kahdeksasta yö kolmeen! Ihme touhua, kun ei osata lapsilta vaatia käytöstapoja ja kuria!

Jos ei muuta, niin koneenkäyttökielto viikoksi, niin alkaa kummasti ajat tulla mieleen. Eikä liian nuoren ole hyväksi samaistua väkivaltapeleihin ja luulla olevansa oikeassakin maailmassa joku ammattitappaja, josta sitten seuraa näitä surullisia esimerkkejä - vihaa, masentumista, eristäytyneisyyttä ja pelkoja...surullista ja vain siksi, että vanhemmat eivät kykene toimimaan vanhempina - katsokaa peiliin!!!

Mallikasvattaja

ehkä se on se kohtuus kaikessa hommaa..sitten,mä kyllä olen kokenut että lapset myöskyllästyy peleihin,aikuisetkn pelaa jonkun verran.KANNUSTAKAA NIITÄ SEMMOISIA MIELEKKÄITÄ HARRASTUKSIA MIHIN LIITTYY TEKEMINEN YHDESSÄ,luominen.Pelaaminen tietenkin kehittää myös nopeutta mutta voi tehdä kovin eilaiseksi hahmotuksen ja kärsivällisyyden,pelitkin koukuttaa.JA NIISSÄ ON IKÄRAJOJA YMS.mutta "peli "Itsessän ei ole paha..aivan jos joku lukee kirjoja 8 tuntia päivässä on sekin epäterevellistä. 2 tuntia päivässä ei haittaa ketään..jos siitä tulee semmoinen että pakko aina pelata "riippuvuus" voi ajatella enemmän,ja jos lapsi ei halua ulos ikinä ni on ongelma.HARRASTUKSIIN PITÄÄ VÄHÄN ROHKASTA JA OHJATA,joillain vanhemmilla ei ole aikaa tai varaa,koulukin voi tässä sitten auttaa.JA TUKIA VOISI SAADA HARRASTUS KUSTANNUKSIIN.

MERKKIPERKKI

tietenkin pelit kiinostaa..ja ne on kehuittynyt hirveesti.--ON TYHMÄ OLETTAA ETTÄ EI KIINOSTAISI,aina lapset on pelannut tietokonepelejä.KANNUSTAKAA TEKEMÄÄN GRAFIIKKAA JA PIIRTÄMÄÄN.siihen voi käydä kursseja.TEHDÄ ITSE PELIN tämmöistä hommaa...pelkkä pelaaminen on puuduttavaa..ja monilla kuitenkin iän myöltä viimeistään tulee muitakin harrastuksia.tai,jos haluaa tyttöystävän...:=P ni ainakin siinä vaiheessa moni parisuhde hajonnut siinä ku mies pelaa liikaa.

PELITÖN

Lapset kaipaavat paljon enemmän yhteisöä ja huomiota kuin aikuiset, siksi tuovat levottomuutensa ja kiukkunsa esiin. Aikuset taas kaipaavat rauhaa lapsistaa koska eivät jaksa antaa näille huomiota. Itse ole n 40v ja pelaan erilaisia tietokone pelejä . Eräs piirre pelaajissa on vahva oman hahmon ymmärtäminen ja kehittäminen tässä asiassa pelaaja on edellä pelaamatonta. Pelaamaton hakee itseään kirjallisuuden (toivottavasti) kautta tai muista uskon, sivistyksen, vanhempien, ympäristönpaineen esimerkeistä.

Pelaaja taas minun mielestäni ymmärtää omia vahvuuksiaan ja itseään ja sitä kautta rakentaa ja tarkastelee omaa minä kuvaansa.

exp

Mirja Kalliopuska taisi olla, joka jo 80-luvulla kiersi kertomassa "tv-javideoväkivallan vaikutuksista lapsiin ja nuoriin". Jo silloin tiedettiin, että väkivallan katsomisesta voi saada mallia. Niistä oppii, että väkivalta ja aggressio on käypä ratkaisumalli, toimiva reaktio monissa tilanteissa. Ihan kuin Muumista oppii keskustelutaitoa. Kaikki, mitä sisäämme menee, on ravintoa. On tärkeää, millaista ravintoa lapsen ja nuoren sieluun ja mieleen kylvetään. Kauneutta ja hyvyyttä harva peli opettaa.

Mietiskelijä

Aina, kun kielletään jotain, olisi kiva kuulla vaihtoehto.
meillä on peliaikaa 30 min päivässä (palkkiona hyvin sujuneesta kouluunlähdöstä).
peliajsn voi menettää tottelemattomuudella tai sitä voi saada toiset 30 min lisää esim kotitöillä.
mitä muuta käyttäisin? Haluan, että vanhemmat eivät huuda. Haluan, että lapset osallistuvat kotitöihin.
arvostan sinkkosta ja hänen luentojaan, mutta haluaisin, että hän kertoisi vaihtoehdon peliajalla pelaamiseen...

äiti, 8 lasta

Ollaan lapsen/lasten kanssa läsnä. Tehdään jo pienestä asioita yhdessä vaikka se on hankalaa aluksi. Lapset kyllä mielellään touhuavat. Ei vaadita täydellisyyttä. Isommatkin lapset pelaisivat mielellään vaikka lautapelejä jos vanhemmat viitsivät alkaa kaveriksi (on kokemusta). Jos vanhemmat eivät viihdy kotona eivät sitä tee lapsetkaan ja hakevat jotain virikettä vaikka tietokoneelta, sinne on hyvä uppoutua. Jos lapsi on jo vuosia pelannut ei sitä tapaa niin helposti saa kitkettyä pois. Ja aivan vastaansanomattomia tutkimustuloksia näistä väkivaltapeleistä kyllä on olemassa, varmasti ne aiheuttavat lapsille vahinkoa liian nuorena pelattuna, vanhemmat eivät vain halua ymmärtää ja ehkä itsekin on jääty henkisesti jonnekin teini-ikään. Enkä kyllä ymmärrä mitä ihminen, aikuinenkaan, saa siitä että tietokoneruudulla tappaa kaiken liikkuvan ja veri roiskuu???

Äiti, 5 lasta

Sinkkonen on kyllä hieno mies! Antaa kasvatuksessa epäonnistuneille vanhemmille kohteen mitä syyttää kun lasten kasvattaminen ei onnistu!

keppi

Jari puhuu asiaa. Ja tilanne tulee vielä menmään pahemmaksi, kun pelaamista voi tehdä missä tahansa eri laitteilla: bussimatkalla, koulussa välitunneilla jne.... tilanne on ns. päällä koko ajan.

Yksi kiintoisa asia kyllä unohtuu, että myös täältä voi löytää ns. virtuaalikavereita, jollei muutoin kykene solmimaan kaveruussuhteita.

IAmYourFather

Kuten keskustelussa jo ylempänä nostettiin esiin, pelien yksioikoinen syyttäminen vanhemmuuden ongelmista on älyllisesti epärehellistä ja lyhytnäköistä. Pelit eivät ole - eivätkä saa olla - sen kummempi mörkö kuin mikä hyvänsä muukaan lapsen tai nuoren elämään kuuluva aktiviteetti.

Jos alaikäinen pelaa kotona K18-peliä, vika ei ole peleissä. Pelit ovat aivan kuten mikä tahansa muukin kulttuurin muoto: on aikuisten juttuja, on lasten juttuja.

Sinkkosen kommenteissa on perääkin. Innostavien ja mieltä kiihdyttävien pelien pelaaminen ei ole fiksua juuri ennen nukkumaanmenoa, jos mielii rauhoittua ja saada kunnon yöunet. Alaikäisen kohdalla tästä huolehtiminen on vanhemman tehtävä. Jos lapsi lukee myöhään yöhön, syy ei ole kirjan. Miksi pelatessa syy olisi pelin?

Projektimme pyrkii edistämään myönteistä pelikulttuuria ja ehkäisemään lasten ja nuorten liikapelaamista ja pelihaittoja. Suosittelen lämpimästi tutustumaan sivuihimme osoitteessa www.pelitaito.fi. Osiosta "Vanhemmille" löytyvä Vanhempien huoneentaulu on hyvä perusohjeistus pelien ja pelaamisen käsittelyyn kotona.

Pelitaito

Herranjumala sentään... Ihanko tosissaan täällä joku vanhempi kyselee "vaihtoehtoa pelaamiselle"...?!? Ovatko ihmiset oikeasti jo noin todellisuudesta vieraantuneita? Omat lapseni (8 ja10) eivät pelaa lainkaan ja hyvin on toimeentultu ja tekemistä keksitty...

Ja täysin käsittämättömiä ovat väitteet, etteivät vanhemmat saa asetettua rajoja lastensa pelaamiselle. Silkkaa tyhmyyttä/laiskuutta/haluttomuutta sietää lasten pettymystä ja vastaansanomista... Jos ei muu auta, heittäkää pelit pihalle älkääkä olko lastenne pompoteltavissa. Kyllä se lapsikin oikeasti arvostaa rajoja, kun ne asetetaan ennen kuin hän on jo riippuvainen (...sitten on jo myöhäistä vikistä).

Vanhemmuutta pakoilevat vanhemmat

Syyllistetäänkö tässä pelejä vai vanhempia ? Pelejä on hyvin erilaisia. Osa niistä on tarkoitettu lapsille, osa aikuisille, siksi niihin on merkitty ikärajat, joista jokainen vastuullinen vanhempi pitää kiinni.

Pelit voivat aiheuttaa riippuvuutta, joka puolestaan voi vaikuttaa ihmisen psyykkisen toimintakykyyn, kuten moni muukin asia, joka tuottaa ihmiselle mielihyvää. Tämän takia vanhempien tuleekin seurata, mitä pelejä lapset pelaavat, mutta myös sitä kuinka kauan he aikaansa niiden parissa viettävät. Peleillä on kuitenkin kiistatta myös positiivisia puolia. Yhteistoiminnalliset taidot, kielen oppiminen ja englannin kieli ovat taitoja, joita esim. WOW:in tai League of Legendsin kautta väistämättä oppii.

Yksioikoisesta pelien syyttelystä tulisikin siirtyä hukassa olevan vanhemmuuden etsimiseen, jota pyritään yhteiskunnan taholta tukemaan myös mm. pelien ja elokuvien ikärajamerkinöillä. K18-merkintää uskotaan useimmin, pornossa, alkoholissa ja tupakassa. Miksi myyjien ja asiakkaiden on niin vaikeaa noudattaa ikärajakäytäntöä pelien ja elokuvien kohdalla?

Kiikki

Kiinnostavaa keskustelua jossa mielipiteet jakautuvat kuten tutkijoillakin. Murkkujen pelatessa selvästi myös toimettomuus ja aggressio purkautuvat. Peli voi olla kuin jumppatuokio ja meidän poikamme kyllä muistaa lisäksi jumpata ja harrastaa liikuntaakin. Riippuvaisuus on kiinnostava kysymys ja veikkaan, että kun geenitutkimus etenee, niin peli, päihde ym. riippuvuuskin avautuu uudessa valossa.

Meillä lapsi teki itse kuukauden selibaatin pleikkapelaamiseen ja se on nyt yli kaksi viikkoa pitänyt. En usko kieltojen ja rajittamisen olevan niinkään hyvä konsti kuin lapsen oma vastuuttaminen olisi. Pelit kehittävät reaktio- ja oivalluskykyä ihan selvästi ja väkivaltapelien vaste poikien luontaiseen jännityksen ja seikkailun haluihin sopii etenkin murrosikäiselle, kunhan vanhemmat muistavat seurata että kuvitteellisuus säilyy, eikä lapsi ota pelaamista liian tosissaan, joka on mahdollista.

Risto Ahonen

Kannattaa tässä keskustelussa myös huomioida se, että lapsi voi tehdä tietokoneella muutakin kuin pelata. Olen joskus nähnyt kun äiti kieltää lastaan pelaamasta tietokoneella kun lapsi on opetellut ohjelmointia. Jos ei itse ymmärrä mitä lapsi tekee on vanhemman velvollisuus ottaa riittävästi selvää jotta kohtelee lastaan oikeudenmukaisesti eikä vain jaa kieltoja kun ei muuta osaa.

keppi

No ei ihme, että täältä löytyy noinkin idiootteja pelaamista (jatkuva tai suuren osan vapaa-ajasta vievä pelaaminen) puoltavia kommentteja - tietysti niitä kirjoittavat juuri ne älykääpiövanhemmat jälkeläisineen.

Yhteistoiminnalliset taidot, kielitaito, väkivaltapelien sopivuus etenkin murrosikäisille, lapsille ei voi mitään jne jne..!!?? Just joo - kuulostaa todellakin "älykkäiden" ihmisten argumenteilta! Isolla T:llä tyhmiä vanhempia ja kaltaisiaan tulee tietysti lapsistaankin. Kaikkia tietoja ja taitoja voi opetella monin paljon kehittävämmin tavoin sekä monipuolisemmin, mutta ei kai teidän jo pelien sumentamat ja rajoittuneet aivonne sitä tajua.

Väkivalta missään muodossa ei nyt ole älykkään ihmisen toimintaa millään tavoin - jännitystä voi saada älykkäämmälläkin tavalla (enkä nyt tarkoita pienten poikien luonnollisia "sota"leikkejä kepeillä yms... niissä varsinainen tarkoitus kun ei ole toisen satuttaminen tai tappaminen sanan varsinaisessa merkityksessä).

Vanhemmilla ei aikaa tai keinoja? No ehkä olisi ollut paras jättää lasten tekeminen hiukan älykkäämmille (enkä tarkoita nyt varsinaista äo:ä, vaikka ei sekään kaikissa tapauksissa kovin korkea voi olla, kun näkee miten vielä pienten lasten kanssa vietetään aikaa tai ei vietetä ollenkaan). Puhutaan vaan sateenkaarivanhempien ihmisoikeuksien riistämisestä, mutta heterovanhemmiksi kelpaavat kaikenlaiset juntit ja looserit.

Pelottaa ajatellakin, millaisten ihmisten ympäröimänä oma pikkuinen joutuu elämään 10-15 vuoden kuluttua teininä ja nuorena aikuisena. Ehkä ei ainakaan Suomessa ja samankaltaisissa maissa kannata olla, missä isolle joukolle ainoat arvot ja mielenkiinnon kohteet ovat tietokone, pelit ja viina. Ei ihme, ettei täällä äly, innovaativuus, kilpailukyky ja teollisuus kukoista (seurauksena tällä luonnonvaroiltaan köyhällä maalla ei enää varallisuus riitä hyvinvointivaltiona olemiseen). Ei tässä pelkät Angry Birds:it auta ja Nokian mahalaskunhan jo kaikki tietävät. Pointti siis oli, että jos ei yksittäisistä loosereista jaksa välittää, niin tällä tyhmyydellä on ihan yhteiskunnallisetkin seuraukset.

n73

Applen OS X:ssä on oikein mainio käyttäjärajoitus-toiminto. Sieltä pystyy määrittelemään profiilikohtaisesti seuraavat asiat: paljonko on peliaikaa arkisin (ma-pe), paljonko peliaikaa viikonloppuisin (la-su), mihin aikaan voit konetta käyttää (ma-pe, la-su). Jossain vaihessa meilläkin mutistiin, että kun kaveri saa pelata niin ja niin paljon. Se oli vaan pelin puhallus poikki ja rajat päälle koneeseen. Ja jos vanhemmat kuvittelette, kun olette töissä ja lapset kotona, niin taatusti pelaavat, jos ei ole rajoitettu ohjelmallisesti.

OS x

8 lapsen äiti kyselee vaihtoehtoa. Ensinnäkin juuri silloin peli on saanut ykköspaikan lapsen elämässä, kun se on tärkeä palkkio, rangaistus, pelimerkki vanhemman kasvatustyössä. Rajoja tulee perustella sillä, mitä eri asioista seuraa itselle ja muille, ei sillä, että "saat pelata tai et saa pelata". Kuulostaa, että pelit ovat tärkein asia lapsen elämässä? Rajojen asettaminen on hyvää empatiakasvatusta, kun ne tilanteet hyödyntää. Kiireessä tuntuu helpommalta uhkailla, lahjoa ja kiristää kuin kertoa tekojen seurauksista, kertoa omista tunteista (mua huolettaa, harmittaa, pelottaa...) jne. Mutta vain perustellen lapsi oppii ihan itse pikkuhiljaa säätelemään toimiaan ja ottamaan vastuuta. Palkkiot ja rangaistukset eivät opeta mitään, vaan sama saikkina jatkuu... Jokapäiväinen pelaaminen tuottaa helposti riippuvuuden. Riippuvuus ei tarkoita määrää, vaan sitä, että joku asia pyörii usein mielessä, hallitsee ajatuksia, sitä toivoo ja odottaa jatkuvasti.
Meillä on ollut pienemmille yksi pelipäivä viikossa, isommille 2. Nyt kuopus on 6.luokalla ja hänellä on 3 pelipäivää, 2 tuntia kerrallaan. Yleensä hän ei pelaa ollenkaan. Perustelut hän on ymmärtänyt hyvin: "Haluan, että mielesi saa ravinnoksi kauneutta, ja tuossa pelissä ihmiset tekevät toisilleen pahaa. En halua, että näet ja kuulet sellaista kuin harvoin ja vähän, vaikka se peli onkin leikkiä" jne. "Haluan, arvostan... Minulle on tärkeätä, että aivosi kehittyvät hyvin. Ne tarvitsevat...". Pelit eivät sinänsä ole paha juttu, vaan aikuisten on yhtä tärkeätä laittaa niille rajat kuin vaikka limsan juonnille, yövalvomiselle jne. Kouluun pitää lähteä, kun pitää, ei siksi, että saa sitten pelata! Ja peliä tärkeämpi motiivi pitäisi olla se, että et myöhästy koulusta, että äidin ei tarvitse pelätä ja hätäillä myöhästymistä, että kaikki jaksavat paremmin, ETTÄ SE VAAN ON OIKEIN!

Mietiskelijä

Aina puhuttaessa pelaamisen negatiivisista vaikutuksista unohtuu usein sen tuomat positiiviset vaikutukset. Pelaamisen kautta voi oppia siinä missä muillakin konsteilla ja se on vielä todella matalan kynnyksen toimintaa, johon on helppo osallistua. Tulisikin pohtia enemmän aikuisen vastuuta lapsen/nuoren tukijana siinä, mistä he ovat kiinnostuneet kuin muokata heitä omiin suuntiinsa. Pelaamisesta saa todella hyödyllistä kun otetaan reflektio mukaan toimintaan ja käydään yhdessä lapsen/nuoren kanssa läpi sitä mitä pelissä tapahtuu ja kuinka he kokevat siellä tapahtuneet asiat. Tämän jälkeen voi siirtää samoja kokemuksia, elämyksiä ja tuntemuksia pelien ulkopuoliseen toimintaan ja hyödyntää pelissä opittuja taitoja pelien ulkopuolella. Onkin hauska nähdä mitenkä jostain epämieluisasta tekemisestä voi saada mieluisaa peleistä opituilla mielleyhtimillä. Aikuisen vastuu on pitää huolta tietysti mitä pelejä saa pelata ja kuinka paljon.

Nuorisotyöntekijä

Anteeksi kyynisyyteni, mutta paljonko olet seuraillut pelejä joita kännykällään nuoret pelaavat? Appstoressa top pelikolmikko: the escapist, geometry dash, bloons td5.

Mikään noista peleistä ei kehitä mitään kykyä, muuta kuin sitä että opitaan kaikkien adioiden tapahtuvan hetkessä ... ja uus peli käyntiin.

Pelien ihannointi on peleistä pitävien kukkahattuilua... "Tämä peli kehittää pitkänjänteiwyyttä, kun istut 6,23h lentosimussa ja viet suomalaiset mallorcalle!" Ja hah hah! Yksikään lapsi ei nykyään istu tuon pelin ääressä kuin sen kolmeminuuttia ja pelinpäärryy siihen, kun rysäyttää koneen maahan. Ja uus peli käyntiin...

xxvxx

Pelit kehittävät ja opettavat seuraavia taitoja: ohjeiden seuraamista, ongelmanselvitystä, logiikkaa, koordinaatiota, hieno motoriikkaa, suunnitelmallisuutta, resurssien hallintaa, useampien samanaikaisten asioiden seuraamista, moniajoa, nopeaa ajattelua, analyysien ja päätösten tekoa, tarkkuutta, tilannetajua, luku- ja laskupään kehittäminen, sinnikkyyttä, mallien tunnistaminen, arvioiden teko, päättelykyky, hypoteesien testaus, muisti, keskittyminen, kyky tunnistaa visuaalista informaatiota nopeasti ja tarkasti, riskien tunnistaminen ja punnitseminen, haasteisiin/pettymyksiin/epävarmuuteen vastaaminen, tavoitteiden uudelleen määrittely, asioiden hallinta. Varmaan muitakin asioita on ja riippuu tietysti pelistäkin.

Summa summarum, pelit ovat hyväksi, mutta kohtuudella, aivan niin kuin kaikki muukin tässä elämässä. Liika on liikaa.

Eeduk

Leikitään, että en mistään mitään ymmärrä asian suhteen (vaikka mm. tietojenkäsittelytiedettä olen opiskellutkin). Mutta tuossa kun luettelin kolmen tripletin appstoressa, niin mikä noista peleistä opettaa hienosta liturgiastasi mitäkin taitoa - siis ihan aikuisten oikeasti? Eikä vain kuvitelmissa...

xxvxx

Vanhemmuus on kyllä haastavaa, eikä yhtä oikeaa totuutta ole. Jos lapsi pelaa, istuu, valvoo, urheilee tai syö liikaa roskaruokaa, tietää kaikki haittavaikutukset. Jos kaikkea tekee kohtuudella on se lapsen hyvinvoinnille parempi. Vanhempien vastuu kohtuuden mukaisten rajojen asettamisessa on haastavaa. Toivotan kaikille tässä ketjussa kommentoinneille jaksamista ja oman lapsen parhaan ymmärtämistä.

liikkuja