Paikalliset

Rehtori teki lastensuojeluilmoituksen omasta teinityttärestään

– Elämäni pahin hetki oli, kun rakas isoäiti haudattiin. Se oli menetys, jota ei saa koskaan takaisin. Toiseksi pahin oli, kun oma tytär lähti huostaanottoon, Taru Pätäri sanoo vakavana. Nainen on silmin nähden laihtunut ja silmissä näkyy suru.

Pätäri on turkulainen opettaja ja rehtori, jota kollegat, vanhemmat ja oppilaat kehuvat. Kunnallispolitiikassa häntä pidetään ”maailmanparantajana”, joka ei hymistele. Siksi hän haluaa avoimesti kertoa myös, miltä tuntuu, kun menettää otteensa omaan lapseen.

– Ajattelen, ettei mikään muutu, jos kukaan ei puhu ääneen.

Tällä kertaa se asia, johon hän toivoo muutosta on Turun lastensuojelutyö.

– Minusta Turussa ei ole lainkaan ennaltaehkäisevää lastensuojelua. Ennaltaehkäisevä työ tarkoittaa, että ennen kuin –  ei vasta kun.

Väitettään hän voi perustella oman perheensä kokemuksilla.

Pätäri on eronnut tyttärensä isästä vuosia sitten. 12-vuotias tytär alkoi reagoida, kun perhesuhteissa tapahtui muutoksia. Yhtäkkiä tytär ei tullut enää kotiin sovittuun aikaan, kännykkä oli kiinni.

Kun tyttö vihdoin löytyi, hän oli ”vaan kavereilla”, eikä suostunut kertomaan menemisistään.

– Meillä oli ollut hyvin kiinteä suhde. Tuntui hirvittävältä menettää keskusteluyhteys omaan lapseen.

Taru Pätärillä oli työnsä puolesta lastensuojelusta hyvä käsitys. Hän ajatteli, että siellä tehdään työtä lasten vuoksi, ei vanhempia vastaan.

– Kun tilanne tyttären kanssa alkoi riistäytyä käsistä, ajattelin, että on hänelle parhaaksi tehdä lastensuojeluilmoitus ja pyytää apua.

Kaikkiaan Pätäri teki yhdeksän lastensuojeluilmoitusta tyttärestään. Nyt 13-vuotias tytär on huostaanotettuna vastaanottokodissa Harjavallassa ja tilanne on paranemaan päin. Pian hän pääsee Turkuun lastenkotiin ja ehkä jopa kotiin.

Mutta prosessi on ollut Pätärin mielestä erittäin rankka ja liian pitkä. Hän kokee, ettei lastensuojelussa tapahtunut ensin mitään ja sitten kun raskas koneisto pyörähti liikkeelle, perhe jäi sen rattaisiin.

–  Minua pelottaa, saanko tytärtäni enää takaisin. Lastensuojelussa työntekijät vaihtuvat ja uusi voi nähdä tilanteen aina toisin.

Hän toivoo, että lastensuojelussa painopiste olisi prosessin alkupäässä eli perhe saisi apua nopeasti ja riittävästi. Silloin voitaisiin välttyä yhteiskunnalle kalliilta huostaanotoilta, jotka jättävät arpensa niin lapseen kuin vanhempiin.

Niin ei käynyt ainakaan heidän tapauksessaan. Esimerkkejä Pätärillä on kertoa lukuisia.

– Illalla lastensuojeluilmoitus on tehtävä hälytyskeskukseen, joka sitten jättää soittopyynnön lastensuojeluun. Asiakas jää sitten odottamaan, koska sieltä soitetaan. Miksi ilmoitusta ei voi tehdä suoraan sosiaalipäivystykseen?

– Minusta tuntui, ettemme saaneet lastensuojelusta aluksi oikein mitään tukea.

Kun tytär katosi sunnuntai-iltana ja äiti ilmoitti siitä viranomaisille, häneen otettiin yhteyttä vasta maanantaina iltapäivällä. Tunnit puhelimen ääressä odottamassa olivat piinallisia.

– Kun tytär lopulta huostaanotettiin, olin ihan loppu jo itsekin. Ei äidinrakkaus kaikkeen riitä, eikä äitikään kaikkea jaksa.

– Vasta nyt voin nukkua, kun tiedän, että lapsi on valvovien silmien alla.

– En olisi jaksanut tätä kaikkea ilman miesystäväni ja työyhteisöni tukea, hän kiittelee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu