Puheenaihe

Professori varoittaa leimaamasta nuoria – ”Punaniskainen muukalaiskammo ei sovi Suomeen”

Sosiaalityön professori Timo Harrikari on huolissaan erityisesti nuorten tilanteesta työelämän rakennemuutoksen kourissa.

Ari Peltonen

Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Timo Harrikari juo kahvia ja katselee ympärilleen. Hän on huolissaan ihmisistä – ja erityisesti nuorista – tänä yksilökeskeisenä, tehostuvan kontrollin, työelämän rakennemuutoksen ja globaalin ympäristömuutoksen aikana.

– Julkisessa keskustelussa esiintyy jatkuva kriisintunne ja huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnista, mutta konkreettiset teot puuttuvat.

Yksilöllistymistrendin ja 1990-luvulta alkaneen uusliberaalin politiikkamuutoksen myötä ovat esimerkiksi nuorten harrastusmahdollisuudet kaupallistuneet ja siksi entistä vaikeammin kaikkien ulottuvilla.

Suurin osa Suomen nuorisosta voi ja käyttäytyy paremmin kuin koskaan ennen. Samalla kuitenkin ongelmat monimutkaistuvat, kärjistyvät ja kasautuvat pienen nuorisojoukon elämässä.

Vaikka nuorten tekemien rikosten määrä on tosiasiassa selkeästi vähentynyt niin kuin nuorten tupakan ja alkoholin käyttökin, kertovat lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden piiriin kuuluvien nuorten kasvavat määrät ristiriitaista tarinaa nuorten pahoinvoinnista.

– Ei ole selvää, missä määrin pahoinvointi on todella lisääntynyt ja missä määrin kysymys on yhteiskunnan herkistymisestä asialle, puuttumiskynnyksen madaltumisesta tai tilastoinnin muutoksista.

– Nuoret joutuvat tekemään omat elämänratkaisunsa, kuten ammatinvalinnan, globaalin talouden heilahtelujen ja työmarkkinajoustojen armoilla, mikä ymmärrettävästi aiheuttaa epävarmuutta ja turvattomuutta.

Lastensuojelun tämänhetkisiin kuumiin keskusteluaiheisiin eli aiheettomiin huostaanottoihin ja nuorisojengien rikosaaltoihin Harrikarilla on selkeä näkemys.

– En usko, että Suomessa tehdään suuressa määrin aiheettomia huostaanottoja. Tutkimukset eivät sellaista tue, eikä kokemukseni hallinto-oikeuksistakaan puhu sen puolesta.

Hänen mukaansa huostaanottokynnys on ikuisuuskysymys, jossa toiset valittavat niitä tehtävän perusteettomasti tai liian aikaisin ja toiset taas, että liian myöhään.

Lastensuojelulaki määrittää kuitenkin huostaanottokriteerit selvästi.

Avohuollon tukitoimien vaihtoehdotkin on Harrikarin mukaan lueteltu lastensuojelulaissa hyvin kattavasti.

– Eri asia on, onko kunnilla resursseja tarjota lakisääteisiä palveluja.

Julkisuudessa paljon kuohuttaneita pääkaupunkiseudun nuorison rikos- ja väkivaltatapauksia Harrikari pitää monella tapaa ikävinä.

– ’Nuorisojengeistä’ melskaa vain media. Nämä porukat ovat usein löyhähköjä ja satunnaisia lössejä, joissa niin sanotusti tyhmyys tiivistyy.

Epäiltyjen tietojen julkaiseminen netissä ja katupartioiden muodostaminen muistuttaa Harrikarin mielestä amerikkalaistyyppistä punaniskameininkiä, joka sopii huonosti Suomen kaltaisen oikeusvaltion kulttuuriin ja oikeusperiaatteisiin.

Asiantuntijoiden toimia pidetään alimitoitettuina ja oikeutta otetaan omiin käsiin.

Maahanmuuttopolitiikan vetäminen mukaan keskusteluun on Timo Harrikarin mukaan kansainvälisistä muukalaisvihakeskusteluista tunnettu ilmiö.

– Suomessa alaikäiset lainrikkojat ohjataan tuomioistuinten sijaan tai ohella lastensuojelupalveluihin, joissa arvioidaan lapsen yksilöllisiä tarpeita.

– Tutkimusten mukaan sopeutumattomuutta osoittavat nuoret tarvitsevat toki rajojakin, mutta ensisijaisesti monimuotoista huolenpitoa, luottamuksellisia ihmissuhteita ja korjaavia kokemuksia.

Harrikarin mukaan on pyrittävä nuoren positiivisen minäkuvan tukemiseen ja vältettävä leimaamista, joka saattaa helposti ajaa nuoren epätarkoituksenmukaisten alakulttuurien pariin.

Harrikarin teesit

Nuorten ja aikuisten välistä luottamusta tulee vahvistaa. Kontrollin lisääminen osoittaa epäluottamusta ja usein vain heikentää luottamusta.

Lapsia ja nuoria koskevaa positiivista julkisuutta tulee lisätä.

Vastuullinen uutisointi, jossa vältetään räväköitä otsikoita, vähentää radikaaleja, aggressiivisia reaktioita.

Yhteiskunnan tulee tehdä merkittäviä taloudellisia panostuksia lapsiperheisiin pelkkien juhlapuheiden sijaan.

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvia toimenpiteitä tulee arvioida kokonaisvaltaisesti ja monitasoisesti ilman ”yhden asian liikkeitä” ja yksinkertaistuksia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Sosiaalityön konkari ei yllättynyt katuväkivallasta – ”Tekijöiden vastuuta ei pidä vähätellä”10.10.2014 07.10
”Yhdellä iskulla maahan” – Nuoria hakkaava jengi toi rajun villityksen pk-seudulle7.10.2014 12.36
Miksi poliisi ei varoittanut väkivaltaisesta jengistä? Nuorin uhri 10-vuotias8.10.2014 15.31
Helsingin katujengiläiset nyt oikeudessa – uhri hakattiin 1,50 euron tähden8.12.2014 19.45
Nettipoliisi Forss: Poliisilla ei ollut kokonaiskuvaa katuväkivallasta15.10.2014 11.24
Heurekan puistossa hakatun isä joutui sairaankuljettajaksi – ”Poliisi ja hätäkeskus jättivät pojan yksin”14.10.2014 12.10

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu