Kulttuuri

Kaikki tietävät rasvaletin, mutta mikä on drape? Rockabilly-konkari kertoo

RASVALETTI   Tukka tötterölle ja menoksi. Teddy boy -kulttuurin huliganismi on kadonnut, mutta tyyli pitää pintansa.

Maukka Taipale innostui rockabillystä 1970-luvulla, aikana jolloin American Graffiti pyöri elokuvateattereissa ja Teddy & The Tigers kisaili suosiosta Hurriganesin kanssa.

Mia Lagström

Rasvaletti, läskärit ja drapet olivat varsin muodikkaita 1970-luvun Suomessa. Vaikka muotivillitys sittemmin laantui, ovat jotkut asiat tulleet jäädäkseen ja niin rockabilly-musiikki kuin tyylikin sulattavat edelleen monen sydämen.

Mutta kuinka antaumuksella hiuksia mahdetaan aamuisin asetella?

– Ei sitä tarvitse enää peilailla. Ne menevät näin lähes itsestään, kun on vuosikymmenet kammannut ne samalla tavalla, Bull’s Eye -bändin kitaristi Maukka Taipale veistelee.

Rockabillyn musiikilliset juuret ovat amerikkalaisessa rock’n’rollissa. Sen sijaan tyyli on lähtöisin 1950-luvun Englannista, jossa teddy boyt pukeutuivat läskipohjakenkiin ja drapeihin.

– Drape on pitkä, samettikauluksinen takki. Vastaavanlaisia takkeja käyttivät aikoinaan Amerikan villin lännen uhkapelurit, Taipale valaisee.

Drape-takkeja käyttivät aikoinaan Amerikan villin lännen uhkapelurit.”

Työläiskortteleissa syntynyt teddy boy -kulttuuri oli melkoista huliganismia. Teddyjen maine tappelijoina oli niin kova, että kun teddy tuli kadulla vastaan, vaihtoi tavallinen kansalainen usein tien toiselle puolelle. Ajan myötä musiikki ja tyyli jäivät elämään, tappeleminen ei.

– Homma on jalostunut. Nykyään kyse on kevyestä ja harmittomasta hauskanpidosta. Ei tarvitse jäykistellä. Kaikki ovat tervetulleita mukaan bileisiin tyylistä riippumatta.

Taipale innostui itse rockabillystä 1970-luvulla, aikana jolloin American Graffiti pyöri elokuvateattereissa ja Teddy & The Tigers kisaili suosiosta Hurriganesin kanssa. Sydäntä lähellä on britti-revival, jota edustavat muun muassa Matchbox ja Crazy Cavan.

– Tyypillistä tälle musiikkisuuntaukselle on, että soitetaan 1950-luvun klassikoita, mutta omalla tyylillä.

Parasta rockabillyssä on Taipaleen mukaan iloisuus.

– Siinä ei paljon synkistellä, eikä jokaista kappaletta tarvitse analysoida syvällisesti. Jotkut ovat sanoneet, että rock’n’roll on yksinkertaista musiikkia, mutta parhaimmat asiat ovat usein yksinkertaisia.

Omia bändejä miehellä on ollut 70-luvulta lähtien useita. Bull’s Eye laitettiin kasaan 1990-luvun alkupuolella. Vuosien saatossa kokoonpano on vaihdellut jonkin verran, mutta Taipale ja bändin laulaja Jari Nurmi ovat olleet mukana alusta saakka.

– Soitamme pääasiassa covereita. Maailmassa riittää paljon soittamattomia, harvinaisia alkuperäisbiisejä, joten miksi niitä ei soittaisi. Me emme kuitenkaan kopioi ketään, vaan soitamme ne omanlaisella tyylillä.

Seuraavan kerran Bull’s Eye astuu lavalle Riihimäellä Ravintola Escapessa järjestettävässä The Great Escape -tapahtumassa lauantaina 21.3. Rockabilly Rebels -teeman mukaisesti illan aikana kuullaan 1950-luvun rokista ammentavaa musiikkia.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu