Puheenaihe

Veri valui, kun nuori toimittaja testasi kuppausta – kuvat voivat järkyttää

PERINNEHOITO   Perinteinen kuppaus on nykysukupolville melko tuntemattomaksi jäänyt hoitomuoto. Siitä voi kuitenkin olla apua moneen nykyvaivaan, kuten niska-hartiakipuihin. Toimittaja Essi Harju antautui kupparin hoitoon.

Perinteinen kuppaus jännitti ensikertalaista, mutta turhaan. Ikävältä tuntui ainostaan haavaumien tekeminen, muutoin kuppaus saunomisineen oli rentouttava kokemus josta jäi hyvin rauhaisa olo.

Teemu Vestovuo

Kiristävä tunne leviää pitkin selkääni sitä mukaa, kun Thomas Nemlander asettelee tottunein ottein kuppaussarvia paikoilleen. Ei mene kauankaan, kun 20 sarvea ovat paikoillaan ja imevät allaan olevaa ihoa koholleen.

Tunne on jännittävä. Mietin, uskallanko hengittää syvään ilman, että sarvet popsahtelevat irti ihostani. Nemlander kehottaa hengittelemään huoletta, sarvet eivät keuhkojen liikkeestä hätkähdä.

Vaikka kuppaus on yksi maailman vanhimmista hoitomuodoista, on se painunut nykymaailmassa unholaan etenkin nuorempien sukupolvien keskuudessa. Enää hoitomuotoon ei liity loitsuja ja samanlaista mystiikkaa kuten ennen vanhaan, mutta Nemlander toteaa, että usein kuppaus yhdistyy ihmisten mielikuvissa huuhaa-hoitojen kategoriaan – ja vereen. Sitä toki vuodatetaan kuppauksen yhteydessä, mutta ei aina. Kuivakuppauksessa kipuja ja särkyjä poistetaan iholle asetettavien lasikuppien avulla ilman verenvuodatusta.

Kuppauksen perustana oli alkuaan klassinen oppi elimistön neljästä perusnesteestä verestä, limasta sekä mustasta ja keltaisesta sapesta, jotka epätasapainoon jouduttuaan aiheuttivat vaivoja ja sairauksia. Kansan keskuudessa taas uskottiin pitkään, että sairaudet asuivat veressä. Kuppaamalla vuodatettiin ulos ihmiseen kertynyt paha veri.

Suomessa on harjoitettu kuppausta tiettävästi ainakin keskiajalta lähtien. Nykypäivään tultaessa lääketiede ja tietoisuus sairauksista on kehittynyt harppauksia eteenpäin. Tiedämme, että pahan veren sijaan kuppauksessa vuodatetaan ulos hapetonta ja kuonapitoista laskimoverta.

– Kuppaus vilkastuttaa verenkiertoa ja poistaa kuona-aineita, jolloin veri ja happi kiertävät elimistössä paremmin, kertoo Nemlander.

Nykyään kupparin pakeille tullaankin usein hakemaan virkistynyttä ja energistä oloa. Perinnehoidon sanotaan edelleen auttavan myös erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin, kuten korkeaan verenpaineeseen, pehmytkudosreumaan, migreeniin, lihasjännitykseen ja niska-hartiaseudun kiputiloihin sekä iho-ongelmiin, kuten akneen ja psoriaasikseen. Naiset saattavat hakea kuppauksesta apua vaihdevuosivaivoihin ja miehet potenssiongelmiin.

Saunan kiuas sihahtaa lempeästi löylyveden osumasta. Suomessa kuppaus tehdään perinteiden mukaisesti saunatiloissa. Ennen varsinaista hoitoa kupattava saa istua löylyn lämmössä 10–15 minuuttia, jotta pintaverenkierto vilkastuu. Usein pintaverenkiertoa stimuloidaan myös vihtomisella.

Saunassa on tilaisuus rentoutua – ja miettiä edessä olevaa hoitoa. Nemlander kertoo, että useimpia ensimmäistä kertaa kuppaukseen tulevia jännittää.

– Kysyin jopa itsekin, että sattuuko se, hän muistelee.

Perinnehoidot ovat kiinnostaneet Nemlanderia nuoresta pitäen. Lähes 20 vuotta sitten selkärankareuma vei hänet niin huonoon kuntoon, että käveleminen onnistui vain tukivyön ja keppien avulla, jos silloinkaan. Lopulta hän haki apua mestariparantajan pakeilta.

– Kun tulin hänen luotaan pois, tuntui, kuin olisin kävellyt pumpulilla. Ajattelin, että voiko se olla tavallaan näin yksinkertaista, Nemlander kertoo.

10 vuotta sitten hän kouluttautui urheiluhierojaksi ja alkoi tutustua tarkemmin myös erilaisiin perinteisiin hoitomuotoihin.

– Olen halunnut kokeilla kaikkea itse nähdäkseni, onko se huuhaata. Kuppauksesta tiesin heti, ettei se ole, hän toteaa.

Nemlander kävi kupattavana ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten kouluttautuessaan laillistetuksi kuppariksi, joita toimii Suomessa tällä hetkellä noin 50 kappaletta.

– Se oli tosi raju kokemus. Sydän hakkasi kuin maratonin juosseella ja koko kehoa kihelmöi. Noin puoli tuntia kuppauksen jälkeen tuli sellainen tosi hyvä I love you -fiilis, kuvailee Nemlander.

Mäntysuovan tuttu tuoksu vaihtuu äkkiarvaamatta desinfiointiliuoksen ärhäkkään steriiliin hajuun, joka käy henkeen. Koska kuppauksessa ollaan tekemisissä veren kanssa, hygieniasta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Nemlander huolehtii, että nitisevän puhtaita ja desinfioituja ovat paitsi kupattavat alueet myös välineet, eli kuppaussarvet ja kuppauskirves.

Alkujaan kuppaussarvet olivat kirjaimellisesti lehmän tai sonnin sarvista valmistettuja, mutta nykyään materiaalina käytetään muovia ja imun saa aikaan kupin päässä oleva kuminen pallo.

Kuppauksen aluksi sarvien annetaan olla hetken paikoillaan ja imeä verta alleen. Tämän jälkeen sarvet poistetaan hetkeksi ja ihon pintaan tehdään 7–10 pientä pintahaavaa, joista sarvi pääsee imemään verta ulos. Kun Nemlander alkaa tehdä haavoja, huuliltani karkaa muutama kirosana.

– Kaikki ok?, hän tiedustelee.

Kivun kokemus on jokaiselle kupattavalle yksilöllinen ja vaihtelee yleensä hyttysenpistosta nipistykseen. Itselleni kipu tuntuu nipistystä kovemmalta, varsinkin tuntoherkän selkärangan läheisyydessä.

Haavojen teon jälkeen sarvet alkavat täyttyä verellä ja kipu katoaa. Tovin kuluttua Nemlander tyhjentää ensimmäiset sarvet ja tunnen, kuinka verivanat ja satunnaiset klöntit liukuvat selkää pitkin hoitopöydälle.

– Riippuu ihmisestä kupataanko hänet nilkoista niskaan vai esimerkiksi vain yläselkä. Yleensä sarvia laitetaan 10–40, hän kertoo.

Kuppauksessa poistuu verta noin 3–5 desilitraa. Hoitomuoto sopiikin perusterveille ihmisille, jotka kestävät saunomista ja pientä verenhukkaa. Sen sijaan esimerkiksi anemia, sydänvika, alhainen verenpaine, syöpähoidot ja vereen liittyvät sairaudet ovat esteitä hoidolle.

Kuppauksen jälkeen oloni on hyvä ja pääsen jalkeille ilman pelkäämääni huimauksen tunnetta. Nemlander neuvoo jättämään selän pienet haavaumat rauhaan, ne paranevat omia aikojaan. Illalla oloni on rento ja rauhallinen, joskin hyvin nukutun yön jälkeen aivan normaali. Selkääni tosin täplittävät salamin näköiset rinkulat pienine haavoineen, joiden pitäisi parantua 1–3 viikon kuluessa. Siihen asti puheenaiheita tuttujen ja tuntemattomien kanssa tuskin tarvitsee miettiä.

Kuppaus

Mitä? Kuppauksessa lasketaan pois hapetonta ja kuonaista laskimoverta kuppaussarvien avulla.

Miksi? Ihon hiussuonisto puhdistuu ja verenkierto paranee. Kuppauksesta haetaan energiaa ja apua erilaisiin vaivoihin, kuten korkeaan verenpaineeseen, migreeniin ja lihasjännitykseen.

Kenelle? Perusterveille ihmisille, jotka kestävät saunomista ja pientä verenhukkaa. Verta poistuu kuppauksessa noin verenluovutusta vastaava määrä.

Kenelle ei? Kuppaus ei sovi esimerkiksi aneemikoille, sydänvikaisille, syöpäsairaille tai k-vitamiinin puutoksesta kärsiville.

Kuinka usein? Kahdesta neljään kertaa vuodessa.

Kuka tekee? Laillistetut kupparit, joita on Suomessa noin 50.

Mitä pitää muistaa kuppaukseen mentäessä? Verensokerin tulisi olla tasainen, eli pitää muistaa syödä ja juoda tarpeeksi ennen ja jälkeen kuppauksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu