Hyvinvointi

Tutkija: Lapset stressaantuvat jo päiväkodissa – eikä se ole pahasta

NÄKÖKULMA Tutkijan mukaan stressi ei ole pahasta, mutta sitä on opittava säätelemään.

Tutkijan mukaan lapsen on hyvä oppia käsittelemään ristiriitatilanteita jo pienestä pitäen.

Johanna Erjonsalo

Voiko alle kouluikäinen stressaantua? Voi.

Esimerkiksi päiväkodissa lasta stressaa periaatteessa kaikki, mikä valpastuttaa ja saa lapsen reagoimaan, kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi sanoo.

– Päiväkodissa on paljon tilanteita, jotka käynnistävät stressireaktion: uudet ja ennen kokemattomat asiat, omien taitojen ylärajoilla toimiminen, tilanteiden nopeat vaihtelut, pettymykset, turhautumiset, sivuutetuksi tuleminen, ulkopuolisuuden kokeminen, vertaissuhderistiriidat ja ilman leikkikaveria jääminen, päiväkodin stressitilanteita tutkinut Sajaniemi luettelee.

Lapsi itse ei kuitenkaan pysty säätelemään stressin tasoaan tai palautumaan voimakkaasta kiihtymistilasta kuten aikuinen.

Kun lapsen stressi aktivoituu, se aiheuttaa tarpeen reagoida.

– Stressin säätelemätön reagointi kumpuaa syvistä aivojen osista. Sen tavoitteena on toimia suojana ulkoista uhkaa vastaan. Käytännössä tämä näkyy eriasteisena taistelevana, pakenevana tai jähmettyvänä reagointina, Sajaniemi kuvaa.

Stressi ei ole ongelma. Ongelma on, että aikuiset tulkitsevat lapsen stressin välillä väärin, esimerkiksi aggressiivisuudeksi.”

Periaatteessa aikuisen on helppo havaita lapsen stressi.

Ongelma on Sajaniemen mukaan kuitenkin siinä, että stressi usein tulkitaan väärin, koska ei nähdä lapsen käyttäytymisen takana olevaa biologista pakkoa.

– Lapsen uhmakkuus, koppavuus, aggressiivisuus, syrjään vetäytyminen ja pelokkuus ovat kaikki merkkejä säätelemättömästä stressistä.

– Näissä tilanteissa lapsi tarvitsee kanssasäätelyä eli aikuisen sensitiivisestä ohjausta, jonka tavoitteena on houkutella lapsi takaisin yhteyteen, tutkija muistuttaa.

– Lapset ovat vastaanottavaisia ainoastaan ollessaan yhteydessä aikuiseen tai toiseen lapseen, ja säätelemätön stressi merkitsee yhteyden häviämistä.

Stressin säätelyä opitaan Sajaniemen mukaan vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin.

Koska päiväkotilapset tulevat erilaisista kodeista ja olosuhteista, on myös jo omaksutuissa taidoissa eroja.

– Lapsi on esimerkiksi saattanut kasvaa oloissa, joissa hän ei ole vielä oppinut säätelemään stressireaktioitaan, tai joissa reaktiiviselle käyttäytymiselle ei ole tarjottu vaihtoehtoa kanssasäätelyllä.

Liian tasainen, särmätön, yllätyksetön ja vaatimaton ympäristö vaarantaa lapsen joustavan tunnesäätelyn oppimisen.”

Täysin stressitön arki – tai päiväkoti – ei ole mahdollinen, eikä Sajaniemen mukaan edes toivottava.

– Stressijärjestelmä on biologinen valpastumisjärjestelmämme, joka on välttämätön kaiken toiminnan käynnistämisessä.

– Lasta on autettava käyttämään stressiaktivoitumista voimavarana ja opetettava häntä säätelemään stressijärjestelmäänsä, sillä ainoastaan säätelemätön stressi on pahasta, Sajaniemi muistuttaa.

Lasta ei kannata siksi suojella stressiltä. Stressin säätelyä voidaan nimittäin oppia Nina Sajaniemen mukaan ainoastaan silloin, kun lapsen sisäiset mielentilat vaihtelevat.

– Liian tasainen, särmätön, yllätyksetön ja vaatimaton ympäristö vaarantaa lapsen joustavan tunnesäätelyn oppimisen.

Sajaniemi puhuu myös sosiaalisen säätelyn tärkeydestä, sillä sen turvin lapsi oppii olemaan aktiivinen ja rento samanaikaisesti.

– Sosiaalisen säätelyn tarkoitus on vahvistaa turvassa olemisen kokemusta silloin, kun elimistö on valppaustilassa. Erityisesti kasvojen ilmeet, eleet ja äänensävyt välittävät turvan merkkejä, ja turvan merkkien vastaanottaminen käynnistää autonomisen hermoston tyynnyttävät toiminnat myös silloin, kun yksilö on valppaasti aktiivinen.

Tätäkin lapsi voi oppia vain kokemuksen kautta, tutkija muistuttaa.

Helsingin yliopisto mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa on käynnistynyt monitieteinen hanke ”Stressitön päiväkotipäivä” yhteistyössä Bernin yliopiston psykologian instituutin kanssa.

Monitieteisessä hankkeessa tutkitaan lapsen stressiaktivoitumisen, lapsen käyttäytymisen ja varhaiskasvatuksen laadun välistä yhteyttä.

Tähän mennessä hankkeessa on tutkittu lasten stressitason vaihteluita sekä päiväkoti- että kotipäivän kuluessa.

Ensi vuonna käynnistyvän tutkimuksen myötä tutkijat toivovat saavansa entistä luotettavampaa tietoa lasten stressiaktivoitumisesta ja stressistä palautumisesta.

Nina Sajaniemi

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen vastuullinen tutkija, varhaiskasvatuksen koulutuksen johtaja

Kehitysneuropsykologian dosentti ja neuropsykologian erikoispsykologi, jolla on pitkä kokemus lasten neurologisesta ja psykiatrisesta sairaalatyöstä

Edelleen jatkuva yksityisvastaanotto lapsille, nuorille ja heidän perheilleen

Asuu Espoon Haukilahdessa

Perheeseen kuuluvat aviomies, neljä aikuista lasta ja neljä lastenlasta

Haaveilee varhaiskasvatuksen yleisen arvostuksen noususta ja sen merkityksen ymmärtämisestä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Psykologi: Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle itsekuria6.10.2014 22.00
Tutkija: Arki on kiireisintä pienituloisissa perheissä30.4.2015 06.00
Missä vaiheessa lapsen ylipainosta pitäisi olla huolissaan? – Asiantuntija vastaa29.4.2015 06.00
Asiantuntija: "Hankalia ihmisiä ei tarvitse loputtomasti sietää"17.4.2015 05.30
Asiantuntija: Köyhyyden vaikutuksia vähätellään18.1.2015 20.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Hyvinvointi

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu