Aseman kellotorni on kestänyt hyvin aikaa

Porraskäytävä ei välttämättä sovi korkeuskammoisille.

Jussi Vehkasalo

Olisikohan tuo yhdeksää yli yhdeksän? VR-Yhtymän viestintäpäällikkö Mika Heijari viittilöi kellotornin huipulla viisarin lailla. Seinän takana ovat suuret viisarit, jotka näyttävät ajan ulospäin.

Jussi Vehkasalo

Kellotornista on hulppeat näkymät myös Rautatientorin suuntaan.

Jussi Vehkasalo

Helsingin päärautatieaseman kellotorni valmistui vuonna 1919.

Jussi Vehkasalo

VR-Yhtymän viestintäpäällikkö Mika Heijari sekä yhteiskuntasuhde- ja ympäristöjohtaja Otto Lehtipuu isännöivät vieraita Helsingin päärautatieaseman kellotornissa.

Jussi Vehkasalo

Helsingin päärautatieaseman kellotorniin noustaan betonisia portaita pitkin.

Jussi Vehkasalo

Yksi neljästä kellotaulusta tornin yläosan parvekkeelta nähtynä.

Jussi Vehkasalo

Helsingin päärautatieaseman tornin huipulla, neljään ilmansuuntaan näyttävien kellotaulujen takapuolella tuntee olevansa ajan hermolla.

– Tämä tornin huippu on pellitetty ulkopuolelta. Maapalloa symboloivan pyöreän kuvun alla on rautateitä symboloivat siipipyörät, kuvailee VR-Yhtymän viestintäpäällikkö Mika Heijari tornin huipun ulkoista olemusta.

Kellotaulujen takana tuoksuu vanha puu. Tukevat hirret ja muut puurakenteet hallitsevat näkymiä.

 

Missäs se valokatkaisija nyt onkaan?”

Minuutin välein kuuluu mekaaninen ääni, kun viisarit liikahtavat jälleen eteenpäin.

 

Pitääkö paikkansa käsitys, että kello olisi aina vähän etuajassa, jotta ihmiset ehtisivät paremmin junaan?

– Ei se minun käsittääkseni näin ole. Saattaa olla, että kun kelloa katsoo kaukaa alhaalta, kellonaika näyttää hieman toiselta, kuin mitä kello itse asiassa on.

Kello on kytketty sähköisesti Liikenneviraston keskuskelloon, joten oikeassa pitäisi olla.

Torniin kiivettäessä ensin noustaan betoniportaita myöten. Kun huippu kelloineen alkaa lähestyä, portaat vaihtuvat puisiksi.

– Missäs se valokatkaisija nyt onkaan? Varokaa sitten, tässä on nyt hieman pimeämpi kohta, Heijari neuvoo torniin kiipeäjiä.

Muutama vuosi sitten torni oli peitetty suojahupulla sen korjaustöiden vuoksi. Huppuun oli painettu kellotornin kuva. Kellonajan saattoi katsoa hupun yläosassa sijainneen kellon numeronäytöstä.

Remonttiin ryhdyttiin, koska havaittiin, että tornin tiilirakenteinen runko oli päässyt rappeutumaan: tiilien muuraussaumat olivat paikoin huonossa kunnossa.

– Kellotorni valmistui vuonna 1919. Mutta kello asennettiin huipulle vasta vuonna 1922, sitä ennen kellotauluille varatut aukot oli peitetty laudoilla, Heijari tietää kertoa.

Kello oli alkuvaiheessa käsikäyttöinen, massiivisia punnuksia oli liikuteltava raa’alla lihasvoimalla.

– Torni toimi aluksi myös näköalapaikkana yleisölle, tänne myytiin lippuja. Hissiä ei tuolloinkaan ollut, vaan maisemista kiinnostuneet joutuivat nousemaan rappuja myöten.

Sittemmin yleisön päästäminen liki 50-metriseen kellotorniin lopetettiin, pitkälti turvallisuussyistä.

– Kellotaulut ovat halkaisijaltaan 3,3-metrisiä. Minuuttiviisareilla on pituutta 151 senttiä ja tuntiviisareilla 120 senttiä, Heijari heittelee lisää kellotorni-aiheista triviaa.

Kellotaulujen alapuolella on neljä parveketta, jokainen omaan ilmansuuntaansa.

Näkymät ovat hulppeat.

Käyttäjän Jussi Vehkasalo kuva
Jussi Vehkasalo