Puheenaihe

Vantaalla oli Koko Hubaran paratiisi ja helvetti – "Ymmärsin, että mikään ei muutu vaikka olisin kuinka hyvä tahansa"

KASVUTARINA Päätoimittaja ja kirjailija Koko Hubara kasvoi Vantaalla ruskeiden tyttöjen äänitorveksi.

Koko Hubara sanoo, ettei ole vihainen, vaan haluaa tehdä elämästä hyvää.

Armi Suojanen

Koko Hubaran, 33, silmiin syttyy iloinen pilke, kun otamme puheeksi Vantaan.

– Identiteettini on vantaalainen ja se on tosi tärkeä!

Hän on asunut jo pitkään Helsingissä, mutta Vantaa pysyy mielessä rakkaana lapsuuden ja nuoruuden paikkana. Hubaran koti ja mummila olivat Pähkinärinteessä ja Hämeenkylässä.

– Siellä oli iso kasvimaa, jossa kasvatettiin muun muassa perunat, porkkanat, palsternakat ja mansikat.

Kasvimaalla piti istuttaa, kastella ja kitkeä ja töihin osallistuivat kaikki kolme Hubaran siskosta.

– Se oli paratiisi, Hubara hymyilee.

Paratiisin ulkopuolella oli toisenlaista. Koulussa Hubara oli aina jollain tavalla silmätikkuna ihonvärinsä vuoksi. Hän oli erilainen kuin muut. Hubaran isä on Israelissa syntynyt jemeninjuutalainen.

– Ajattelin, että mitä tahansa teenkin, opettajat näkevät minut jonkinlaisen linssin läpi.

Häneltä kysyttiin, mistä hän on ”oikeasti” kotoisin, ja onko hän ”joku pakolainen”. Hubara sanoo, että lasten jutuista ymmärsi, että he olivat kuunnelleet aikuisten puheita.

– Opettajat eivät puuttuneet siihen ja oli aikoja, kun en halunnut mennä kouluun. Minulla oli kuitenkin aina kavereita.

Kiusaaminen loppui yläasteella. Koulu puuttui siihen, kun alikulkuun ilmestyi Hubaraa herjaava teksti.

Hämeenkylän yläasteella ja lukiossa Malminkartanossa oli pari opettajaa, jotka huomasivat Hubaran lahjakkuuden kirjoittamiseen. He eivät tarjonneet ruskealle tytölle sitä tavanomaisinta vaihtoehtoa: opiskelua lähihoitajaksi tai suomi toisena kielenä -opettajaksi, vaikka lukion opinto-ohjaaja niitä ehdottikin.

Maailma muuttuu, mutta ihmisten asenteet hitaasti.

– Yliopiston ruokalassa minua luultiin työntekijäksi, siivoojaksi ja vaihto-oppilaaksi. Työhaastatteluissa minulta kysytään juuristani tai en pääse edes haastatteluun nimeni vuoksi.

Hiljainen, kiltti koulutyttö on nykyisin ruskeiden tyttöjen äänitorvi.

– Käänteentekevää oli, kun sain lapsen viisi vuotta sitten. Ymmärsin, että mikään ei muutu. Ihan sama, kuinka kiltti ja ”hyvä maahanmuuttaja” olen.

Pari vuotta sitten hän alkoi purkaa mietteitään Ruskeat Tytöt -blogissa. Siitä on nyt kasvanut verkkomedia, joka tekee lähinnä suomenkielisiä juttuja ja muuta materiaalia ”ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille”.

Ehkä kaikki muuttuukin.

Koko Hubara

Koko Hubara on syntynyt Vantaalla 1984 ja asuu Helsingissä.

Hän on valtiotieteiden kandidaatti.

Hubara tuli tunnetuksi Ruskeat Tytöt -blogistaan.

Maaliskuun alussa blogi loppui ja muuttui samannimiseksi kulttuurimediaksi, jonka päätoimittajana Hubara toimii.

Hubaralta ilmestyi maaliskuussa Ruskeat Tytöt -esseekokoelma (Like). Siitä otettiin jo toinen painos.

www.ruskeattytot.fi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu