Puheenaihe

Kuvat: Autotalli kätkee Studebaker-salaisuuden vuodelta 1927 – kuului aikanaan Marimekko-Ratian miehelle

AUTOT Korjaamoyrittäjä Heikki Ilves osti vuosimallin 1927 Studebaker Erskinen 15 vuotta sitten. Ensi vappuna hän aikoo viedä kurvikkaan beigen kaunottaren ajelulle.

Auton ratissa on onnellinen mies ja ensi vappuna vielä onnellisempi. Silloin Heikki Ilveksen on tarkoitus mennä Studebaker Erskinen kanssa ihan oikeasti ajelulle. Etualalla auton keulassa lämpömittari.

Heli Kurimo

Lohjalaisen Autohuolto Ilveksen nurkassa on pressulla peitetty salaisuus.

Kun korjaamoyrittäjä Heikki Ilves nostaa pressun, on pakko huokaista.

– Studebaker Erskine vuodelta 1927, esittelee Ilves kurvikkaan beigen kaunottaren.

90-vuotiaasta Erskinestä toki näkee, että se on nähnyt elämää ja kaipaa vielä vuosienkin remontin jälkeen fiksausta, mutta silti. Studebaker Erskinen kaltaiset muotovaliot ovat tämän päivän liikenteessä vain satunnaista silmänruokaa, josta pääsee nautiskelemaan liian harvoin.

Sen kauneutta arvosti myös Marimekon Armi Ratian puoliso Viljo Ratia, jolle Erskine on aikaisemmin kuulunut.

Heikki Ilves näyttää Mobilisti-lehteä, jossa Viljo Ratia on kuvattu Studebaker Erskinen kanssa. Auton takapenkillä istuu kaksi herraa. Aseista päätellen herrat ovat matkalla metsästysretkelle.

– Nämä vanhat lehdet ovat arvokkaita, koska niistä voi aina löytyä jotain mielenkiintoista, Ilves tuumaa.

Heikki Ilves näki Studebaker Erskinen ensimmäisen kerran melkein puoli vuosisataa sitten vuonna 1978. Hän ihastui siihen heti. Vaikka Ilves ei kaunotarta heti omaksi saanutkaan, mies ei sitä unohtanut.

–  Siellä se oli, Lohjan Teollisuuskadulla silloisen Autohuoltamo Luode ja Meriluodon, nykyisen Vainion korjaamon nurkassa.

Auton vanhoista luovutuskirjoista näkee, että Virkkalassa asuva rouva Helena Jussila myi Studebaker Erskinen vuonna 1977 niin ikään Virkkalassa asuvalle Martti Sormuselle, jolta Autohuoltamo Luode ja Meriluodon vanhempi peltiseppä Unto Kreander osti auton vuonna 1980.

– Kreander omisti auton 11 vuotta, kunnes se siirtyi vuonna 1991 automaalari Jorma Kivistölle.

Ei ole tietoa, miten Studebaker Erskine päätyi Virkkalaan Helena Jussilalle. Ostiko Jussila esimerkiksi auton suoraan Ratialta vai oliko välissä muita omistajia?

Viimein vuonna 2002 kurvikas kaunotar siirtyi Heikki Ilvekselle. Se saapui hänen talliinsa niin huonossa kunnossa, että moni olisi heittänyt jo toivonsa, mutta ei Heikki Ilves. Studebaker Erskine oli kirjaimellisesti palasina: renkaina, mittareina, vaihdelaatikkona, lokasuojina, rungonkappaleina ja moottorina.

Hellästi mies levitti raadon korjaamonsa lattialle ja aloitti työt. Erskinen kokoaminen oli kuin palapelin rakentamista.

Todellisen kaunottaren käyttöohjeita netistä löydä. Onneksi Heikki Ilveksellä on käytössä Studebaker Erskinen alkuperäinen käyttöohjekirja.

– Siitä löysin esimerkiksi auton sähkökaavion, joka helpotti työtäni olennaisesti. Auton sähköjärjestelmä on esimerkiksi plusmaadoitettu, kun se nykyään on lähes aina miinusmaadoitettu.

Ilveksellä on vuosikymmenten kokemus museoautoista, Studebaker Erskine ei päästänyt häntä helpolla. Mekaanisia jarruja Ilves ei ollut korjannut koskaan aikaisemmin. Niiden kanssa mies tekikin pitkään töitä, mutta sai kuin saikin jarrut toimimaan.

Erskinen rungon Ilves hiekkapuhalsi ja maalasi puuterimaalilla alkuperäiseen beigeen väriinsä. Pohja on aristokraattiseen tapaan jalopuuta, samoin kauniiden valko-mustien rengasvanteiden pinnat. Renkaiden keskiössä on siniseksi maalattu nappi, jonka keskelle on tyylitelty lehtikullalla E-kirjain.

Polttoainemittarin Heikki Ilves löysi sattumalta Keimolan rompetorilta. Sekään ei ole mikään tavallinen viisarinäyttöinen mittari, vaan mekaaninen kapillaarimittari.

– Katsopas, mikä täällä on, Ilves huikkaa. Hänellä on kädessään laatikko, josta mies poimii nyrkinkokoisen pienen esineen.

Ilves ruuvaa esineen kiinni auton keulassa olevaan alustaan.

– Lämpömittari, Studebaker Erskinen alkuperäinen lämpömittari, jonka sai aikoinaan ostaa autoon lisävarusteena, Ilves selvittää.

Lämpömittarista Ilves kuuli kaveriltaan, joka oli nähnyt sen jollain toisella kaverilla. Hän oli ostanut lämpömittarin Yhdysvalloista nettihuutokaupasta.

Ilveksen toiveena on päästä kaunottaren kanssa ensi vappuna vappuajelulle.

– Onhan se jo melkein valmis. Odottaa vain verhoilijan käsittelyä. Verhoilija ompelee nahasta katon ja penkit. Avoauton katosta tulee musta, penkeistä punaiset.

Ilves arvelee, että Studebaker Erskine on laivattu Yhdysvalloista vuonna 1927 ja tuotu Ruotsiin. Ruotsissa oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirryttiin vasta 1967.

Kuinka paljon Studebaker Erskine on tullut Ilvekselle maksamaan? Heikki Ilves hieroo leukaansa ja naurahtaa.

– Vaikea sanoa. Ei varmasti ihan pieleen mene, jos veikkaan noin 10 000 euroa. Pelkkä raatokin maksoi jotain, ja varaosiin on mennyt sievoinen summa rahaa. Ja vielä menee ainakin 5 000 euroa.

Studebaker Erskine 1927

Valmistettu Indianan osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Automallin tuontanto aloitettiin vuonna 1927. Silloin sitä valmistettiin 24 893 kappaletta.

Auton suunnittelusta ja kehityksestä vastasi Studebaker Corporationin toimitusjohtaja Albert Russel Erskine, joka kannusti autotehtaan insinöörejä suunnittelemaan automallin kasvaville Euroopan markkinoille. Studabaker Erskine saikin lukuisia tunnustuksia eurooppalaiselta lehdistöltä.

Heikki Ilveksen omistaman Studabaker Erskinine tunnetuin aikaisempi omistaja on Armi Ratian puoliso Viljo Ratia.

Aikoinaan auto maksoi uutena Yhdysvalloissa 975 dollaria.

Heikki Ilveksen auto on avoauto, jossa 40 hevosvoimaa.

Siinä on 3-litrainen suora, kuusisylinterinen sivuventtiilimoottori.

Vakuumipolttoainejärjestelmä.

Mekaaniset jarrut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu