Kuvat: Prätkänainen on yhä harvinaisuus – "Perässä olen pysynyt ja poikien kanssa on kivaa"

Työmatkansakin usein moottoripyörällä taittava Pia Juvén kehoittaa aloittelevia motoristeja panostamaan hyviin ajovarusteisiin ja tutustumaan moottoripyörään ennen liikenteeseen lähtöä. - Maltti on valttia!

Maria Paldanius

Maarit Lehikoisella on prätkä-harrastuksen kannalta ihanteellinen elämäntilanne: lapset ovat isoja ja vapaa-ajan voi käyttää niin kuin itse haluaa. –¿Mutta työ haittaa harrastusta. Aikaa ajamiseen on ihan liian vähän.

Maria Paldanius

Anne Sola koki onnistumisen riemua, kun onnistui ensi kertaa vaihtamaan itse moottoripyörän öljyt ja suodattimen. –¿Pikkuhuollot oppii tekemään itse, vuonna 1996 moottoripyöräkortin ajanut nainen toteaa.

Maria Paldanius

Moottoripyöräilystä on hiljalleen tullut yhtä lailla naisten kuin miestenkin harrastus. Naiskuskeja ei enää katsota karsaasti ja heidät hyväksytään moottoripyöräpiireihin siinä missä miehetkin.

Naisprätkäilijöillä on kuitenkin myös omat yhteisönsä, mistä esimerkkinä Facebookin Naismotoristit-ryhmä, jossa on noin 1 222 jäsentä ympäri Suomen.

Ryhmässä jaetaan ajatuksia moottoripyöräilystä, osittain naisnäkökulmasta käsin.

Mitä teette, jos kuukautiset iskevät kesken ajon? Olen juuri synnyttänyt – milloin uskallan ajaa? Minkä ikäisen lapsen voi ottaa kyytiin? Mieheni ei halua minun hankkivan moottoripyörää, koska pelkää minun ajavan kolarin – mitä tehdä? Mikä olisi paras pyörä aloittelijalle ja missä kulkevat parhaat maisemareitit?

Pia Juvénille, 54, ja hänen miehelleen moottoripyöräily on yhteinen harrastus.

– Meillä on molemmilla omat pyörät. Kesäviikonloppuisin ja säiden salliessa suuntaamme pyörien keulat milloin minnekin tapahtumaan ja kesälomalla tulee käytyä pidemmilläkin reissuilla, kertoo moottoripyöräkortin ajokortin kylkiäisenä aikoinaan saanut Juvén.

Hän hankki ensimmäisen kaksipyöräisensä reilut kymmenen vuotta sitten. Kyseessä oli vespa 250 gts. Pariskunta on ajellut aina Ruotsia ja Pohjois-Norjaa myöten, mutta hyviä kohteita on löytynyt myös kotimaasta.

Juvénille ajamisessa tärkeintä on vapauden ja rentouden tunne.

Naisen paikka ei enää ole vain kyydissä tai tarakalla.

– Aviomieheni aloitettua moottoripyöräilyn ilmoitin, että minä en kyydissä istu, nauraa puolestaan Maarit Lehikoinen, 49.

Neljä vuotta sitten nainen aloitti moottoripyöräilyn, vaikkei ollut aiemmin ajanut edes mopolla.

– Voitin moottoripyöräkortin arpajaisista, eli olen niin vanha, että saan ajaa ajokortillani lähes kaikkia vehkeitä! Lehikoinen veistelee.

Moottoripyöräily oli pariskunnan pitkäaikainen, yhteinen unelma, joka toteutui elämäntilanteen tullessa otolliseksi.

Lehikoisen kokemuksen mukaan naiset otetaan prätkäpiireissä hyvin mukaan, vaikka he edustavatkin selvää vähemmistöä.

– En ole kokenut minkäänlaista nuivaa suhtautumista. Monessa reissussa olen ollut ainoa ajava nainen, mutta perässä olen pysynyt ja poikien kanssa on kiva ajaa, hän kiittelee.

Anne Sola, 40, puolestaan edustaa yksinajavien klaania. Yksinään ei tarvitse tehdä kompromisseja ja reittisuunnitelmaa voi vaihtaa milloin tahansa.

– Pyörällä liikkuessani koen olevani elossa ja vapaa ja tunnen ympäröivän maiseman tuoksut. Mieli lepää, eikä voi säätää montaa asiaa yhtä aikaa, Sola perustelee. Heinäkuussa 2016 pitkäaikaisen moottoripyörä-unelmansa toteuttaneelle naiselle kertyi jo ensimmäisenä syksynä 2 500 kilometriä mittariin.

Alla oli vuosimallia 1995 edustava Yamaha Virago, josta hän haaveili jo korttia ajaessaan. Sittemmin Sola on itse tehnyt pyöräänsä pieniä muutoksia.

– Pyörää hankkiessa kannattaa kuunnella omaa sydäntään, nainen korostaa.

Pyörämieltymyksiä lienee yhtä monta kuin ajajia. Toiset vannovat käytännöllisyyden ja ajomukavuuden, toiset vauhdin ja tyylikkyyden nimeen.

– Itse pidän custom-pyöristä ja kiireettömästä kruisailusta, Juvén kertoo.

Vuonna 2010 vespa vaihtui Suzuki Intruder m800 -pyörään, jolla hän ajoi nelisen vuotta kunnes vuonna 2015 koitti kohtalokkaat moottoripyörämessut.

Suzuki sai siirtyä tieltä kun Juvén innostui vuoden 2015 mallisesta, 1 100-kuutioisesta Indian Scoutista.

– Nyt kun ajelen tällaisella uudelleen tuotantoon otetulla mp-merkillä, saan usein kohdata kiinnostusta pyörääni kohtaan, Juvén toteaa.

Etenkin iäkkäämmät miehet tulevat usein kertomaan hänelle omista nuoruuden pyöristään.

– Olen huomannut, että naismotoristin juttusille on jostain syystä helppo tulla, Juvén pohtii.

Myös Lehikoinen on custom-pyöräilijä. Hän aloitti ajamisen Yamaha Virago 535:lla, joka oli sopivan pieni ja ketterä pyörä aloittelijalle. Ehkä jopa liian ketterä.

– Ensimmäisenä kesänä sattui ulosajo, joka johtui pitkälti omien ajotaitojen puutteesta, pintaruhjeilla, säikähdyksellä ja pyörän pikkuremontilla onnettomuudesta selvinnyt Lehikoinen myöntää.

Kokemuksen karttuessa ymmärrys omista taidoista ja pyörän toimintamekanismeista onneksi yleensä lisääntyy.

– Nyt ymmärrän mikä merkitys pyörän toiminnalle on vaikkapa takakanttiseksi kuluneella takarenkaalla, nainen havainnoi.

Nykyään alla on Yamaha DragStar 650 -pyörä, jonka hän kokee oleva juuri sopivan kokoinen omiin tarpeisiinsa nähden.

– Tämä on hyvä pyörä myös pitkillä ajomatkoilla ja ajoasento on itselleni sopiva, Lehikoinen listaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Written by:

Ota yhteyttä