Aina kun masennus yltyy, koruntekijä perustaa uuden yrityksen

Käsillä tekemisessä tulee helposti flow: Tuire-Sini Koskisellakin on päiviä, jolloin ajantaju hämärtyy ja hän tekee koruja aamukahvista iltapäivään.

Ari Peltonen

– Vähän hassua, mutta olen koruntekijä, joka ei itse käytä lainkaan koruja. Klipsutin on kuitenkin sellainen tuote, jota itsekin oikeasti käytän.

Miika Koskinen

Tuire-Sini Koskinen

Tuire-Sini Koskinen näyttää kuluneita sormenpäitään.

Kun ”messukiima” on pahimmillaan, niillä syntyy tarvittaessa vaikka parisataa pingviiniä päivässä.

Käsityöyrittäjän tunnetuin tuote ovatkin Möffelit, polymeerimassasta tehdyt eläinhahmokorvakorut.

Niitä ja monia muita korujaan Koskinen myy omien nettikauppojensa lisäksi liki joka viikonloppu messuilla, toreilla ja tapahtumissa ympäri Suomea.

Koskisella tuotteita ja yrityksiä on useita – tuoreimpana kesäkuussa oman nettikauppansa saanut Klipsutin, jolla hän toivoo saavansa myyntiinsä isompaa volyymiä.

– Vähän hassua, mutta olen koruntekijä, joka ei itse käytä lainkaan koruja. Klipsutin on kuitenkin sellainen tuote, jota itsekin oikeasti käytän, Koskinen sanoo.

Niille, joilla on lapsia, Klipsutin on tutun oloinen: se muistuttaa klipsuja, joilla kurahanskat saa kiinnitettyä haalarin hihansuuhun kiinni. Koskisen koristeelliset pidikkeet on kuitenkin naisellisiin tarpeisiin suunniteltu.

– Voi pitää huivin tai neuleen paikallaan tai vaikka pienentää mekon tai paidan selkämystä. Kun sitä alkaa käyttää, keksii jatkuvasti uusia käyttötapoja. Itse olen lyhentänyt sateella pitkän hameen helmaa, ettei se kastu, Koskinen sanoo.

Patenttia hän ei tuotteelleen saanut, koska idea ei ole uusi. Mutta nimisuoja Klipsuttimella jo on.

Markkinoijana ja yrittäjänä hän on itseoppinut. Lukio jäi aikoinaan kesken, mutta päättäväisyyttä nuorelta naiselta ei puuttunut.

Koskinen muutti pois kotoa 15-vuotiaana, ja 17-vuotiaana hän osti jo ensimmäisen omistusasuntonsa, rivitalokaksion Järvenpäästä. Rahat hän tienasi laivasiivoojana.

Ensimmäisen yrityksensä käsitöitä rakastanut Koskinen perusti kymmenisen vuotta sitten, koska halusi myydä tekemiään koruja. Pian hän alkoi myös tuoda maahan helmiä. Nyt Koskisella on useita toiminimiä eri tuotteilleen.

Yritysten perustaminen on ollut kuin terapiaa: käsillä tekeminen ja uuden luominen palkitsee, Koskinen sanoo.

– Joka toinen yritykseni on syntynyt pahemman kauden aikana.

Pahempi kausi tarkoittaa esimerkiksi viime talvea, jolloin Koskinen alkoi saada outoja pahoinvointikohtauksia.

Pitkään pahoista selkävaivoista kärsinyttä naista tutkinut lääkäri ei kuitenkaan löytänyt oireilulle fyysistä syytä.

– Pahoinvointi johtuikin ahdistuksesta, Koskinen kertoo.

Hän oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen saatuaan nyt 7-vuotiaan keskimmäisensä. Viime talvena sairaus palasi monin verroin pahempana.

– Masennus ja ahdistus oireilivat esimerkiksi niin, että yhtäkkiä minulle saattoi tulla oksettava olo, sellainen todella epämukava olo omissa nahoissa. Ja usein luulin, että olen vakavasti sairas, kun vaikka jalkaan vähän sattui, hän kertoo.

Ensimmäisen masennusjakson aikaan perhe asui Rajamäellä, jossa Koskinen ei onnistunut pääsemään hoitoon.

– Neuvolasta ohjattiin mielenterveyspuolelle ja sieltä taas neuvolaan. Lopulta en saanut hoitoa lainkaan.

Käsillä tekeminen kuitenkin antoi tunteen siitä, että saa jotakin aikaan.

– Se mikä kiinnostaa, tuo energiaa. Vaikka toisaalta alkuvaiheessa yksikin negatiivinen asiakaspalaute tai tuotteen palautus sai minut ihan rikki.

Vähitellen olo helpotti. Koskinen halusi ympärilleen ihmisiä, joten perhe muutti ”metsän keskeltä” Rajamäestä Hyvinkäälle, Talvisiltaan. Nyt yksinyrittäjä tekee töitä kotona sekä kotitalon yhteydessä olevalla työhuoneellaan. Pari tuntia viikossa hän hoitaa narikkaa Hyvinkääsalissa.

– Saan siitä viikon sosiaalisen annokseni, Koskinen sanoo.

Sosiaalista tekemistä on tietysti myös tuotteiden myyminen. Koskinen on kojuineen jossakin päin Suomea liki joka viikonloppu.

– Parin päivän tauotonta ihmisten kanssa papattamista seuraakin sitten armoton väsymys. Sanon sitä messudarraksi, hän naurahtaa.

Messujen jälkeiset maanantait Koskinen viettääkin usein kotona kaikessa hiljaisuudessa.

Muutama viikko sitten 30 täyttänyt yrittäjä on oppinut hoitamaan itseään. Kipeä selkä saa sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa. Mieli taas elpyy, kun saa tehdä käsillä. Masennukseen on auttanut lääkitys, vaikka se aluksi epäilyttikin.

– Olin ennen mielialalääkkeitä vastaan. Olin varma, että päässä alkaisi tuntua jotenkin oudolta, Koskinen sanoo.

Viime talvena lääkettä oli kuitenkin kokeiltava. Eron entiseen huomaa arkisissa tilanteissa.

– Kun ennen en jaksanut edes huomioida vaikka likaista vessanpönttöä, nyt vain otan ja siivoan sen – asiaa sen kummemmin vatvomatta tai murehtimatta. Masentuneena sitä ei halunnut huomata likaa eikä myöskään jaksanut tehdä mitään.

Koskinen myöntää olevansa kotona silti yhä se, jonka tavarat ovat järjestyksessä silloin, kun ne ovat epäjärjestyksessä. Kodin organisaattori on insinöörimies, joka myös tukee vaikeina hetkinä. Koskinen tunnistaa jo hetket, jolloin väsymykseen pitää havahtua.

– Se on silloin, kun ei enää pysty istumaan ilman, että plärää koko ajan puhelinta. Kesällä saatan silloin lopettaa hommat, pakata lapset autoon ja lähteä rannalle. Asiat aukeavat, kun päästää hetkeksi irti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tuire-Sini Koskinen

30-vuotias käsityöalan yrittäjä.

Maahantuo käsityötarvikkeita, kouluttaa ja luo uutta. Tunnetuimpia tuotteita Klipsutin sekä eläinhahmokorvakoru Möffelit.

Kolme lasta: 9- ja 7-vuotiaat pojat sekä 6-vuotias tytär. Juhli juuri 10-vuotishääpäiväänsä insinöörimiehensä kanssa.

Asuu perheineen Talvisillassa, jossa myös työhuone. ”Teen paljon kotona. Haluan olla lähellä lapsia.”

Syksyllä vetää Hyvinkään Opistossa kaksi käsityökurssia, joilla hyödynnetään polymeerimassaa. Tuusulan Opistossa tulossa kurssi, jolla tehdään koiran talutushihna paracord-nauhasta.

Written by:

Katri Porttinen

Ota yhteyttä