Puheenaihe

Suomen linnusto muuttuu nyt voimakkaasti – näiden muuttolintujen elinalue kutistuu

Sinirinta on yksi muuttolintulajeista, joiden elinalueet Suomessa ovat viime vuosina supistuneet.

Alpo Roikola / Wikipedia

Tuoreen tutkimuksen mukaan peräti yli kahdeksankymmenen lintulajin levinneisyysalue on lähivuosikymmeninä kutistunut. Useiden Suomessa pesivien lintulajien elintila on supistunut sekä ilmastonmuutoksen että maankäytön seurauksena. Sen sijaan lintulajien kokonaismäärässä ei ole havaittu muutoksia.

Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimus perustui vuosien 1974–1989 ja 2006–2010 Suomen lintuatlasten vertailuun.

– Maankäytöllä, kuten metsä- ja maataloudella sekä vesistöjen rehevöitymisellä on ollut kielteinen vaikutus monien lajien esiintymiseen, ja lajeille sopivien elinympäristöjen puute on voinut rajoittaa lajien leviämistä, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Sirittäjien ja sirkkujen levinnäisyysalueet ovat entistä suppeampia."

Pohjoiset lajit, kuten tunturialueiden linnut, ovat vähentyneet ilmaston lämmetessä. Pohjoisten lajien levinneisyysalueet myös siirtyivät voimakkaasti pohjoista kohti, esimerkiksi riekon levinneisyysalueen keskipiste siirtyi 145 kilometriä, hiiripöllön 150 kilometriä ja järripeipon peräti 170 kilometriä pohjoiseen tutkimusjakson aikana.

– Eri linturyhmistä erityisesti kaukomuuttajat, jotka talvehtivat Afrikassa tai Aasiassa, ovat vähentyneet ja niiden levinneisyysalueet ovat keskimäärin pienentyneet, sanoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Kauas muuttavien lintujen elintila on supistunut Suomessa muun muassa Intiaan muuttavan sinirinnan ja Itä-Afrikkaan muuttavan kuhankeittäjän osalta.

– Myös sirittäjien sekä pelto- ja pohjansirkkujen levinneisyysalueet ovat nyt suppeampia kuin vielä 1980-luvulla, Lehikoinen kertoo.

Selkälokkikannat romahtivat Suomessa jo vuosikymmeniä sitten."

Monien lintulajien ongelmat ovat hyvin traagisia – yksi näistä lajeista on selkälokki, jonka kannat romahtivat Suomessa jo 1970-luvulla jopa puoleen entisestä. 

Syynä olivat tuolloin ympäristömyrkyt, joiden käyttö on nyttemmin saatu Suomessa kuriin. Sen sijaan selkälokkien talvehtimisalueella Afrikassa on edelleen käytössä DDT-pohjaisia myrkkyjä, jotka verottavat lokkien kantoja.

Suomen lukumääräisesti yleisin lintulaji on edelleen pajulintu, mutta senkin määrä on supistunut muutamassa vuosikymmenessä merkittävästi. 

– Vielä 1980- ja 1990-luvun taitteessa pajulintukanta oli noin 10 miljoonan yksilön luokkaa, mutta tällä hetkellä se on enää seitsemän miljoonan linnun kokoinen, Lehikoinen arvioi.

Myös pajulintu kuuluu kaukomuuttajiin, ja kantojen suurten vaihteluiden on epäilty liittyvän itäisen Afrikan talvehtimisalueiden olosuhdemuutoksiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu