Puheenaihe

Hurja tulehdus oli viedä hengen ja sai Samin, 40, itkemään – "Mätää nostettiin reidestä"

Takaisin salille. Leikkaushaava kiristää vielä sen verran, ettei Sami Tammisen jalka taivu kunnolla.

anton.soinne@media.fi

– Oireet alkoivat kipuna reidessä kuntosalitreenin jälkeen, muistelee Sami Tamminen viime marraskuun 30. päivää.

Hänellä oli ollut punttisalilla "jalkapäivä", joten hän ajatteli reisilihaksensa revähtäneen.

Hän oli väärässä.

Harvinainen lihansyöjäbakteerin aiheuttama tulehdus olisi voinut viedä häneltä koko jalan tai jopa hengen.

Tuskantäyteisistä ja kuumehuuruisista päivistä hänellä on muistona katu-uskottava, yli puoli metriä pitkä leikkausarpi reidessä.

Tammisen kuvaillessa piinaviikkojaan hänen sanoistaan tihkuu kiitollisuus Hyvinkään sairaalan väkeä kohtaan.

Selviytyminen hengenvaarallisesti tilasta oli emotionaalisesti vahva kokemus. Murheiden mittasuhteet muuttuivat.

– Asiat, jotka vielä marraskuussa harmittivat, tuntuvat nyt mitättömiltä, Tamminen kuvailee Keski-Uusimaa-lehdelle.

Myös kyky katua kasvoi. Tamminen katuu ilkeitä sanojaan joitakin ihmisiä kohtaan.

– Mistä minä voin tietää, millaisia henkilökohtaisia murheita heillä on taustallaan.

Kokoomuslaisesta Tuusulan kunnanvaltuutetusta tuli julkisen terveydenhoidon puolustaja ja hallituksen sote-uudistuksen epäilijä.

– Meillä on nyt toimiva järjestelmä. Hoitoketju ja itse hoito ovat maailmanluokkaa. Hoitohenkilökunta on osaavaa ja tekee työtään korkealla moraalilla. Selviytymiseni oli sen ansiota.

– Minä olin niin huonossa kunnossa, että en olisi jaksanut tehdä mitään ”hoitopaikan valintoja”, vaan minut piti hoitaa!

– Lihansyöjäbakteeri teki porvaristakin sosialistin, lukiossa yhteiskuntaopin ja historian opettajana toimiva Tamminen hymähtää.

Joulukuun kuudentena Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttään Tamminen makasi leikkaussalissa. Ensioireiden alkamisesta oli kulunut viikko. Bakteeria ei ollut vielä tunnistettu.

Se oli todella kova paikka.

– Juuri ennen leikkauksen alkamista olin hetken yksin. Itkuhan siinä pääsi. Sen perään tuli elämännälkää sisältänyt kiukkupuuska, että ei, ei tämä voi näin loppua. On lapset ja ihmisiä, jotka tarvitsevat minua ja on asioita, joita haluan tehdä.

– Lääkärit kuvailivat leikkausta sanoilla ”nostettiin mätää ylös”. Menetin reidestäni muun muassa lihaskalvon. Kaksi päivää myöhemmin tehtiin vielä toinen pienempi leikkaus.

Leikkausta seuranneena päivänä Tamminen kuuli, että bakteeri on tunnistettu. Hän alkoi saada siihen tehoavaa antibioottia. Tulehduskivut alkoivat hellittää.

Diagnoosi oli kylmäävä: nekrotisoiva faskiitti.

Lihansyöjäbakteeri on sen verran harvinainen, että jotkut sairaalan lääkärit tulivat vapaapäivältäänkin seuraamaan Tammisen ensimmäistä leikkausta, vaikka he olisivat voineet katsella kotona televisiosta Linnan juhlia.

– Leikkauksen jälkeen pahinta oli haavan päivittäinen puhdistaminen. Se jätettiin leikkauksessa auki. Joka päivä se avattiin ja siellä olleet sideharsot revittiin pois. Huusin suoraa huutoa. Kerran kipu vei minulta tajun.

Sairaalassa vierähti kaksi viikkoa.

Koskaan ei varmuudella selvinnyt, miten Tamminen sai tappajabakteerin.

– Yhden lääkärin mukaan A-streptokokki on kurkkubakteeri, joten hänestä alkusyy oli todennäköisenä kolme viikkoa aikaisemmin sairastamani kova flunssa, jonka aikana jatkoin urheilua.

– Kaksi lääkäriä epäili kantapäähäni saamaani syvää haavaa, joka oli tullut huonoista kävelykengistä kolme päivää ennen ensioireiden alkua.

Tammisen tarinan kertoi ensin Keski-Uusimaa – lue koko juttu pitkästä toipumisesta Keski-Uusimaasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu