Puheenaihe

Näin syntyvät uudet siniristiliput tehtaalla Helsingissä – yhdelle historialliselle lipulle tehtailija sanoo aina ehdottomasti ei

HISTORIA Siniristilippu on hulmunnut saloissa jo sata vuotta.

Tuoretta tavaraa! Helsingin Lipputehtaan yrittäjä Olli Salonen avaa vastavalmistuneen Suomen lipun paketista lämpimin tuntein.

Päivi Tuovinen

Kaikkien tuntema Suomen siniristikuvioinen lippu täyttää reilun parin viikon kuluttua tasan sata vuotta. Viime vuonna liputuskulttuuri sai nostetta itsenäisyyden juhlavuoden ansiosta – mutta yksikään lippu ei synny ilman osaavia käsiä.

Harva osaa piirtää Suomen lipun oikein.”

Pitäjänmäellä sijaitsevassa Helsingin Lipputehtaalla tunnetaan lipunvalmistuksen suuret ja pienet konstit. Yrittäjä Olli Salonen on uurastanut maailman kaikkien lippujen parissa vapunpäivästä 1985 alkaen – ja silloinkin oli liputuspäivä.

– Liputuskulttuuri on kyllä vuosien mittaan selvästi kohentunut Suomessa. Tietämys liputtamisesta on levinnyt kansan keskuuteen, eikä liputusta enää pidetä niin vakavana vaan pikemminkin iloisena asiana, Salonen pohtii.

Helsingin Lipputehtaalla valmistuu monenlaisia siniristilippuja niin valtion, kuntien, Puolustusvoimien kuin Tasavallan presidentin kansliankin käyttöön. Suurin asiakasryhmä ovat silti yksityiset kansalaiset.

– Aivan perusmuotoiset liput syntyvät suurkuvakangastulostimella. Kun sininen väri on painettu valkoiselle kankaalle, se menee hetkeksi 200-asteiseen tilaan, jossa väri kiinnittyy kankaaseen pysyvästi, Salonen kertoo.

Tämän jälkeen lippu konepestään kylmällä vedellä, leikataan ja siihen ommellaan lippukiinnikkeet, sillä ilman niitä lippu olisi pelkkä kangas. Suurimmat liput ommellaan paloista.

Suomen lippujen materiaalit ovat muuttuneet sadassa vuodessa – ja parempaan suuntaan.

– Ennen liput olivat puuvillapohjaista sekoitekangasta, joten kastuessaan lipuista tuli hyvin raskaita. Lipun tulee olla kaikissa sääoloissa kevyt, jotta se liehuu kunnolla, Salonen muistuttaa.

Nykyiset lippukankaat ovat keveitä ja helposti pestäviä. Synteettinen materiaali takaa sen, että esimerkiksi noki, kaupunkipöly ja autoista tulevat aineet eivät tartu lippuihin helposti.

Vaikka Suomen lippu on periaatteessa arkinen esine, yllättävän harva suomalainen osaa piirtää sen väreiltään ja mittasuhteiltaan oikein.

– Yleensä risti on liian kapea ja väriltään liian vaalea. Sellaisia viritelmiä näkyy kyllä esimerkiksi urheilukisoissa. Tässä suhteessa minä olen kyllä hyvin tarkka enkä ala painaa aivan millaisia Suomen lippuja tahansa, Salonen kertoo.

Helsingin Lipputehtaalta voi tilata myös kaikkien muiden maiden valtiolippuja, mutta ei kuitenkaan yhtä historiallista lippua.

– Natsilippua ei meidän yrityksessä suostuta painamaan, siinä menee raja. Aina silloin tällöin sitä kysytään, mutta vastaus on aina sama.

– Suomalaisille sopii hyvin siniristilippu. Ainakin minun mielestäni se on maailman kaunein lippu, Salonen myhäilee.

Suomen senaatti hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi 29.5.1918.

Suomen lipun synty

Keskustelu omasta kansallislipusta heräsi Suomessa 1860-luvulla.

Ensimmäiset luonnokset lipuksi esitettiin 1863: näissä versioissa lipussa oli muun muassa tähtiä ja vinoraitoja.

Suurin kiista koski lipun värejä. Vastakkain olivat sinivalkoiset ja punakeltaiset liput.

Sisällissodan jälkeen voittanut valkoinen osapuoli hylkäsi punakeltaiset liput.

Sinivalkoinen ristilippu hyväksyttiin eduskunnassa 28.5.1918 ja se vahvistettiin senaatissa seuraavana päivänä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu