Makumaailma

Kanttori-kalamies Pami Karvonen tietää: Roskakaloja ei ole olemassakaan – "Särjistä saa gourmet-aterian"

Veden äärellä kaikki on tässä ja nyt.

Kun Siuntion suomalaisen seurakunnan kanttori Pami Karvonen haluaa rentoutua, hän lähtee kalastamaan.

sari mattila

Kopparnäs hymyilee, kun kalastaja lähestyy sen kivikkoista rantaa. Aallot kimaltavat timantteina, lokit kirkuvat ja tuuli tuo kesän tuoksun.

– Veden äärellä kaikki on tässä ja nyt, mies tuumaa.

Hänen hartiansa laskeutuvat hieman. Olemus rentoutuu.

Mies kertoo kalastaneensa lapsesta saakka. Pienenä kalaan vei oma isä.

– Joku viisas on sanonut, että lapsi on kuin vastakynnetty pelto. Jos sen yli kävelee raskailla saappailla, siihen jää syvät jäljet.

– No, minun ylitseni on kävelty raskailla kalastussaappailla. Kielikuvan voi tietysti ajatella negatiivisena, mutta minulle se on ehdottomasti positiivinen;  sekä kalastuksen että musiikin suhteen saappaat ovat olleet valtavan raskaat. Vanhempani eivät olleet mitään ammattimuusikoita, mutta heillä on ollut aina hyvin positiivinen suhtautuminen musiikkiin.

Kun kalastaja kasvoi aikuiseksi, elämässä oli jaksoja, joihin kalastaminen ei enää mahtunut. Oli liian kiire ja niin paljon muuta mielenkiintoista. Harrastus löytyi kuitenkin uudelleen, kun oli pakko etsiä keinoja stressin selättämiseksi. Nyt mies kalastaa ympäri vuoden, yleensä yhdessä kavereidensa kanssa.

Kalastamisesta on tullut niin tärkeä osa elämää, että kalastaja kirjoitti siitä kirjankin Tommi Sarlinin kanssa. Sarlin on yksi kalastuskavereista.

– Tommin kanssa olen tehnyt myös Lepää kirkossa ja Lepää musiikissa -tapahtumia. Meille kalastaminen on vähän niiden kaltaista hetkessä olemista ja levollisuutta. Kalastamiseen liittyy myös intohimoni luontoon ja ruoanlaittoon sekä kaikessa olevaisessa olevaan rytmiin, joka on minulle ammattimuusikkona tietysti tärkeä. Kirjoitusprosessimme lähti näistä ajatuksista.

Kirjan nimi on monimerkityksellisesti Kalaonnea.

Kalastaja nostaa vavan ilmaan ja katsoo koukkua. Mato on edelleen paikoillaan.

Miten rytmi ja kalastus liittyvät yhteen? Kalastaja heittää koukun takaisin veteen ja istuu lämpimälle rantakivelle.

– Varsinkin työelämässä vaaditaan nykyään suorastaan kiihkeässä ja aina vain kiihtyvässä rytmissä elämistä. Se on vastoin ihmisen luontoa, sillä luonnossa jokaisella vuodenajalla on oma rytminsä: kevään kiihkeys appassionato, kesän nopeus allegro, syksyn hidastus ritartando ja talven hitaus largo.

Onneksi on kalastus. Siinä ei nopeus auta, sillä kiiressä ei pysty kalastamaan.

– Rytmi luo myös toimintaa. Perho ei lennä eikä siima tottele, jos ei suostu tiettyihin lainalaisuuksiin eikä tunne rytmiä.

Rannalla kalastajan luokse tulee mies, joka kertoo juuri nostaneensa merestä kaksi lahnaa. Kalastaja neuvoo graavaamaan toisen kaloista. Mies näyttää epäröivän, mutta lupaa kokeilla.

– Pidän dualismista, jossa todellisuus käsitetään kaksijakoisesti. Dualismi pätee myös kalastukseen, sillä kalastamalla hoidamme ylikuormitettuja vesistöjämme.

Roskakaloja kalastajalle ei ole olemassakaan. Lohikaloja hän ei etsi.

– Jos nyt tulisi vaikkapa särki, siitä saisi loistavan suolakalan tai vaikka sashimin. Viime kesänä söin loistavan gourmet-aterian, joka oli valmistettu kaikenkokoisista särkikaloista.

Kalaonnea-kirjasta löytyy runsaasti ruokaohjeita, joiden pääraaka-aine on vähemmän arvostettu kala.

Kalastaja kertoo tarinan opettavaisesta siiasta.

– En ollut pitkään aikaan saanut tuoretta kalaa ja sitten sain pienen siian. Silloin ymmärsin sen kauneuden. Fileoin kalan hitaasti ja keskittyneesti veitsen liikkeitä kuunnellen. Suolasin pikkuruiset fileet ja keitin romppeista liemen, josta sain maukkaan kalakeiton. Suolakalan nautin paahdetun ruisleivän päällä ja paistoin vielä nahat sormipaloiksi. Runsaus tappaa luovuuden. Jos minulla olisi ollut enemmän kalaa käytettävissäni, en olisi ollut yhtä luova.

Kopparnäsissa rytmi tuntuu hidastuvan entisestään. Puhe kulkee verkkaisemmin, katse unohtuu seuraamaan pitkäksi aikaa aaltojen ikiaikaista liikettä. Mieli rauhoittuu.

Kalastaja paljastaa, mistä tuntee hyvän kalapaikan.

Sen on oltava kaunis. Muulla ei kuulema ole väliä.

Kopparnäsistä ei noussut sintin sinttiä, mutta onneksi se ei olekaan kalastuksessa pääasia.

Pami Karvosen ja Tommi Sarlinin Kalaonnea – Järveltä ruokapöytään -kirja ilmestyy syksyllä 2018. Sen kustantaa Kirjapaja.

Onkiahvenet valkosipulissa

Savusta kiirehtimättä perkaamattomat onkiahvenet. Kalojen jäähdyttyä rauhassa poista niistä nahka ja irrota fileet. Asettele fileet tarjoiluvadille. Ripottele fileille hiukan suolaa ja mustapippuria. Kuori iso sipuli ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Aseta sipuliviipaleet fileiden päälle. Leikkaa tomaatteja kuutioiksi ja levitä tomaatit mehuineen sipuleiden päälle. Sekoita kastike jossa ½ dl valkoviinietikkaa, runsas desi oliiviöljyä, hiukan suolaa, mustapippuria ja runsaasti puristettuja valkosipulinkynsiä. Kaada kastike tomaattimurskan päälle tasaisesti. Peitä vati kelmulla tiukasti ja anna maustua mielellään vuorokausi jääkaapissa. Silppua ruohosipulia vatiin ennen tarjoamista. Tarjoa esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa.

Särkilaatikko suolasärjistä

Kaikki onkimasi pikkuiset särjet voit tönkkösuolata isoon lasipurkkiin talvella nautittavaksi. Haudutetut laatikkoruuat ovat erinomaisia sydäntalven kalaherkkuja.

Pidän itse kalalaatikosta joka on keiton ja laatikon välimuoto. Tässä laatikossa on siis runsaasti lientä. Jos haluat kiinteämmän laatikon käytä vähemmän maitoa.

1,5 kg uunilaatikoihin soveltuvaa perunalajiketta

noin viisi sipulia (itse en ole koskaan onnistunut laittamaan sipulia liikaa)

4-5 tönkkösuolattua suomustettua pikkusärkeä sisälmyksineen pieneksi paloiksi leikattuina. Voit tietysti poistaa sisälmykset halutessasi.

2 rkl kalan suolauslientä

1 ltr täysmaitoa

voita

10 kokonaista maustepippuria

juustoraastetta

Kuori ja siivuta perunat ja sipulit ohuiksi viipaleiksi. Yleiskoneella homma hoituu hetkessä. Lado voideltuun uunivuokaan perunoita, sipulia ja paloiteltuja kaloja kerroksittain. Kaada vuokaan maito, jossa mukana kalojen suolalientä ja maustepippurit. Kaiken päälle laita voinokareita maun mukaan ja raasta päälle ohut kerros juustoraastetta. Kypsennä uunissa 175 asteessa noin puolitoista tuntia. Anna tekeytyä ennen tarjoilua noin 15 minuuttia. Tarjoa laatikon kanssa säilöttyjä punajuuria, suolakurkkuja ja ruisleipää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Makumaailma

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu