Puheenaihe

Eläkeläinen Ilpo vietti 35 vuotta rauhanturvaajana, paljastaa nyt pahimmat tilanteensa – "Mogadishu oli täysi fiasko"

Siunaustilaisuus oli aivan liian tavallinen näky YK:n leirissä.

Ilpo Mikkola

Kun Ilpo Mikkolasta tuli vuonna 1973 rauhanturvaaja, hän ei Kyprokselle matkatessaan ajatellut lähtevänsä edistämään maailmanrauhaa.

– Kyse oli uteliaisuudesta ja seikkailunhalusta. En tiennyt lainkaan, mikä siellä odottaa, eläkepäiviään viettävä Mikkola kertoo.

YK-pataljoonaan oli tuolloin vaikea päästä. Suomesta lähetettiin vuodessa maailmalle 200 rauhanturvaajaa ja heidän ainoa asemapaikkansa oli Kypros. Muihin paikkoihin, Lähi-Itään ja Kashmiriin, Suomesta lähetettiin vain muutamia sotilastarkkailijoita, enimmäkseen ammattisotilaita.

– Siihen aikaan oli harvinaista, että joku ylipäätään lähti ulkomaille. Porukasta, jossa lähdin, moni ei ollut aiemmin edes ollut lentokoneessa, Mikkola muistelee.

Ensimmäinen komennus kesti Mikkolan kohdalla poikkeuksellisesti 13 kuukautta. Väliin osui syksyllä 1973 alkanut Lähi-idän sota.

– Suezille tarvittiin vuorokauden varoitusajalla hätäapua. Meitä YK:n rauhanturvaajia kutsuttiin siellä YK:n palokunnaksi.

Kyproksen jälkeen tuli uusia komennuksia, joiden aikana Mikkola laittoi hakemuksensa YK:n siviilipuolelle. Hän työskenteli järjestön kenttäpalveluorganisaatiossa Field Servicessä eri puolilla maailmaa vuodesta 1978 vuoteen 2010.

Mikkolan YK-ura kesti kaikkiaan 35 vuotta. Tuo aika piti sisällään noin 20 komennusta erilaisiin missioihin ja toimipaikkoihin. Monet niistä olivat hankalia, jopa vaarallisia konfliktipesiä.

Vuosina 1993–1994 Ilpo Mikkola työskenteli Mogadishussa Air Operations -osaston vt. päällikkönä. Kaikista työkomennuksista vuosi Somaliassa on jäänyt erityislaatuisuutensa vuoksi päällimmäiseksi hänen mieleensä.

Ykkösongelma, jonka vuoksi Mikkola kiidätettiin Somaliaan, liittyi maksuliikenteeseen. YK ei ollut maksanut lentolaitteita toimittaville siviiliyhtiöille kuukausittaisia sopimuksen mukaisia maksuja. Myös Kenian ilmailuviranomaisilta oli kerääntynyt iso pinkka polttoaine- ja muita laskuja. Yhteensä erääntyneet summat olivat miljoonia.

Mogadishu oli täysi fiasko.”

Yhtiöt uhkasivat erittäin kriittisellä hetkellä lopettaa lentotoimintansa Somaliassa. Myös Kenian ilmailuviranomaiset olivat lopettamassa YK-koneiden tankkaukset ja aloittamassa käteislaskutukset. Nämä ongelmat ratkesivat, monet muut eivät.

– Mogadishu oli täysi fiasko ja epäonnistunut operaatio, eikä sitä voi pestä paremmaksi, Mikkola kuvailee operaatiota, josta ei ole jälkikäteen juurikaan puhuttu.

– Operaatio muistetaankin lähinnä elokuvasta Blackhawk. Neljän helikopterin tuhosta ja amerikkalaissotilaiden suurista tappioista alkoi amerikkalaisjoukkojen vetäytyminen, hän jatkaa.

Amerikkalaissotilaiden lähdöstä johtunut turvallisuustilanteen nopea heikentyminen puolestaan sai aikaan koko YK:n Somalia-operaation alasajon. Kahden vuoden operaatiossa kuoli 143 YK:n sotilasta ja kolme kansainvälistä siviiliä. Lisäksi yksi somalialainen YK:n työntekijä menetti henkensä. Somalien tappiot olivat moninkertaiset.

Mikkolan mukaan YK:n siviilityöntekijät päätyivät tuohon aikaan Somaliaan ilman minkäänlaista turvallisuuskoulutusta.

– Meidät vain tiputettiin sinne. Amerikkalaisilla sotilailla oli sentään kahden tunnin koulutusluento ja tieto siitä, että he ovat siellä turvaamassa rauhaa, jotta humanitaarisen osaston apu saataisiin toimitettua nälkäkuoleman partaalla oleville ihmisille.

Humanitaarista operaatiota ja Somalian jälleenrakennusta ei koskaan saatu aloitettua, sillä etenkään Mogadishun lähialueita ei Mikkolan mukaan onnistuttu turvaamaan.

– Paikalliset klaanijohtajat eivät halunneet meitä sinne. Se, että humanitaariseen apuun liitettiin velvoitteita, kuten väkivaltaisuuksien lopettaminen ei sopinut heille. Klaanit taistelivat keskenään ja YK:ta vastaan.

Yhdeksi operaation ongelmaksi Mikkola nostaa amerikkalaisten kovat otteet.

– Voimankäyttö oli sallittua, YK antoi joukoilleen siihen erityisvaltuutuksen, mikä antoi amerikkalaissotilaille oikeutuksen ei ainoastaan puolustaa itseään, vaan myös suorittaa tehtävä väkivalloin. Tehtävä näytti olevan vain ja ainoastaan klaanijohtaja Mohammed Farah Aideedin vangitseminen.

YK-työntekijän kannalta Mogadishun ongelmat olivat eristäytyneisyys ja arvaamattomuus.

– Yleensä YK-tehtävissä on kaikkialla ollut hienoa se, että pääsee näkemään ja tapaamaan paikallisia ihmisiä ja tutustumaan heihin. Tuolla se ei vain onnistunut. Olimme leirissä tarkkailun alla, eikä koskaan tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Lähes päivittäiset kranaattihyökkäykset leiriin aiheuttivat myös stressiä. Lomalla ollessaan Mikkola muistaa säpsähtäneensä kovia ääniä tavallista enemmän.

Ilpo Mikkola kertoo kuitenkin stressaantuneensa summittaisia, ilman tarkkaa osoitetta ammuttuja kranaatteja enemmän satama-alueen tarkka-ampujista. Kaukana alueen ulkopuolen kerrostaloissa piileksivät sala-ampujat olivat onnistuneet tappamaan ja vammauttamaan useita YK-sotilaita.

– Tunne, että kyse ei ole summittaisesta kranaattitulesta vaan siitä, että joku ehkä seuraa liikkeitäsi, tähtää sinua, on henkilökohtainen ja ahdistava.

Mikkola teki operaatiosta paljon muistiinpanoja. Lisäksi hänellä on runsaasti kuvamateriaalia tuolta ajalta. Muistiinpanojen ja kuvien selaamisesta sai alkunsa teos Kova vuosi Mogadishussa. Se julkistettiin Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden päivillä kesäkuun lopulla.

Ilpo Mikkola haluaa vielä muistuttaa, että kirjassa puhutaan vain yhdestä vuodesta ja yhdessä maassa tapahtuneista operaatioista.

– YK on maailman paras ja tasa-arvoisin työpaikka. Se on maailma pienoiskoossa, siellä on maailman parhaat ja mielenkiintoisimmat työkaverit. Hauskaa oli usein ja ihmeellisiä tapahtumia lähes päivittäin, hän hehkuttaa.

Kahdeksan eläkevuoden jälkeen Mikkola ei kuitenkaan kaipaa entistä elämäänsä, työkavereita lukuun ottamatta.

– Lapsenlapset vierailuillaan virittävät ukin sopivasti ja kesät vietän paljolti mökillä Kainuussa. Olen myös ehtinyt toteuttaa suuria haaveita, muun muassa matkustanut junalla Siperian halki Kiinaan. Muutenkin olen matkustellut, mutta ainoastaan paikkoihin, joissa on turisteille palveluja, sekä sähkö ja juokseva vesi.

Sen verran kansainväliset asiat kiinnostavat Mikkolaa edelleen, ettei vastausta kysymykseen maailman tämän hetken pahimmasta kriisipesäkkeestä tarvitse miettiä.

– Kongo ja keskinen Afrikka ylipäätään, hän vastaa.

Kova vuosi Mogadishussa

Ilpo Mikkola työskenteli Mogadishussa Somaliassa vuosina 1993–1994.

Hän toimi YK:n Air Operations -osaston vt. päällikkönä.

Mikkola on kirjoittanut tuona vuonna tekemiensä muistiinpanojen ja ottamiensa kuvien pohjalta kirjan Kova vuosi Mogadishussa.

429 sivuinen kirja ilmestyi kesäkuussa 2018 Warelian kustantamana.

Kirjaa myyvät Warelian kirjakauppa ja Akateeminen kirjakauppa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Rauhanturvaajia rekrytoidaan ennätystahtia – USU: Näille osaajille on nyt kysyntää9.10.2017 08.04
Rauhanturvaajat puhaltavat hyppyrimäen ladut lumesta – Katso huikeat kuvat4.3.2017 10.47
Huijarit rahastavat nyt sotaveteraanien kustannuksella – Ole tarkkana näiden tuotteiden kanssa16.3.2018 13.14
Veteraaneille ja miinanraivaajille uusi kortti Kelalta 14.12.2017 20.40

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu