Vaalikoneemme on nyt avattu!

Puheenaihe

Helsingin olympialaiset elävät monen muistoissa – Sinikka tarjoili kuninkaalliselle: "Prinssi Philip halusi kauhukseni rupatella"

HISTORIA Tuhannet suomalaiset työskentelivät vapaaehtoisina ja palkattuina

Sinikka Koivuniemi innostui muistelemaan Helsingin olympialaisia katsoessaan Rion kisoja. Karkkilan tarjoilijaneitosten kuva hänen kotialbumistaan. Tanssikuva Volker von Bonin ja pyöräilykuva Olympia-kuva Oy, molemmat kirjan kuvitusta kaupunginmuseon kokoelmista.

Maunulalaiselta Sinikka Koivuniemeltä on juuri ilmestynyt kirja Tarjoilijana Helsingin olympialaisissa (AtlasArt 2018).

Syksyllä 1951 haettiin työntekijöitä kisaravintoloihin lehti-ilmoituksella. Neljä neitosta Karkkilasta Högforsin tehtaan konttorista päätti hakea yhdessä.

Kaikki saivat paikan ja tehtaan johto myönsi heille kesälomat kisojen ajaksi.

Pari viikkoa ennen kisoja pidettiin perehdytystilaisuus.

– Meille tarjoilijatytöille annettiin käytösohjeita: Mitään lähempää tuttavuutta ei suvaittu. Jos joku jotain kysyi, niin sai vastata, mutta itse ei saanut aloittaa keskustelua.

Kaikki tarjoilijat puettiin sinivalkoruudullisiin leninkeihin, joihin kuului valkoiset päähine, essu ja kengät.

Käpylän kisakylään oli rakennettu suuri ravintolateltta, joka oli jaettu viiteen keittiöön: pohjoismaiseen, keskieurooppalaiseen, brittiläiseen, latinalais-amerikkalaiseen ja itämaiseen.

Karkkilan tytöt pääsivät pohjoismaiseen ravintolaan. Työ oli mieluista, mutta kiireistä ja raskastakin.

– Kertakäyttöastioita ei siloin tunnettu. Astiat olivat Arabian tehtaan valmistamia posliini- tai fajanssiastioita, joissa oli kantamista.

Pelkkää raatamista olympialaiset eivät kuitenkaan olleet palkollisillekaan.

– Meille annettiin vapaaliput avajaisiin ja päättäjäisiin sekä muita lippuja kilpailuihin, jos vain työt sallisivat.

Koivuniemi teki muistiinpanot avajaisista vihkoon.

– Kisakaupunki heräsi avajaisiin apeana, sillä taivas oli täynnä tummia pilviä. Avajaisten aikana satoi.

Vapaa-ajalla Karkkilan neidit kävivät helsinkiläisten tuttaviensa kanssa nähtävyyksiä katsomassa ja tanssimassa etenkin Linnanmäellä. Loppuajasta mukana oli kielloista huolimatta jo ulkomaisia urheilijoitakin.

Olympialaiset muuttivat monen elämän. Koivuniemen tarjoilijakollegoista yksi meni naimisiin norjalaisen urheilijan kanssa ja ystävättären veli australialaisen neitosen kanssa.

Mieleenpainuvin kokemus Koivuniemelle oli komennus tuuraamaan brittiläiseen ravintolaan, jossa hän pääsi kaatamaan kahvia prinssi Philipille, Kuningatar Elisabethin puolisolle.

Philip nousi ja Sinikan kauhistukseksi halusi rupatella.

– En osannut englantia kuin välttävästi, koulussani oli ollut toisena pakollisena kielenä saksa. Voi mikä tilanne!

Apuun tulkiksi riensi valokuvaaja.

– Herrasmiehenä hän kiitteli kisajärjestelyistä myös meitä ravintolatyöntekijöitä ja tarjoilijoita.

Prinssi kertoi tavanneensa pääministeri Kekkosen iltatilaisuudessa Armi Kuuselan, joka oli vastikään kruunattu Miss Universumiksi.

– Hän sanoi, että täällä Suomessa on kauniin luonnon lisäksi ihastuttavan kauniita naisia!

Coca-Colan saapuminen

Coca-Cola teki läpimurtonsa Helsingin olympialaisissa, vaikka oli ollutkin Stockmannin baarissa myynnissä jo 1930-luvulla.

Coca-Cola Companyn Hollannin osasto lahjoitti 720 000 pullollista kolaa Suomen sotainvalidien veljesliitolle ja kisajärjestäjille.

Juomaa myytiin ja tarjoiltiin vain kisa-alueella, mutta urheilijat välittivät sitä usein maksutta aidan takana odottaville nuorille.

Coca-cola tuli Suomeen jäädäkseen vasta vuonna 1956, kun Hartwall sai sen valmistusoikeudet.

(Korjattu 20.12.2018 12:39 tieto, että Coca-Cola saapui ensimmäistä kertaa myyntiin Stockmannille, ei olympialaisiin.)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Vaalikoneemme on nyt avattu!

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu