Viihde

Leffa-arvio: Myrskyä, tuskaa ja kieli

Nicholas Hoult ja Lily Collins Tolkien-elokuvassa, jonka oleellisin viesti on kielen merkityksessä ja sanan voimassa.

Fox Searchlight Pictures

Elokuva J. R. R. Tolkienista (1892–1973) on syntytarina ja kasvukertomus myyttejä luoneesta miehestä. Hyvistä oloista kotoisin oleva poika koki elämän yllätyksellisyyden. Orpous ei kuitenkaan heittänyt häntä ja veljeään hunningolle, pelastus löytyi papista ja ylhäisörouvasta. Myöhemmille tarinoille tuli mahdollisuus kehittyä ja syntyä.

 

Draama kuvaa tiiviisti päähenkilön mielikuvituksen, draamantajun sekä kielellisen lahjakkuuden taustoja. Ensirakkauden huuma tuo mukanaan elämän ainoan naisen sekä hänen kauttaan muun muassa Wagnerin Ring-oopperan. Sormukset osoittavat olevansa muutakin kuin symboliikkaa. Lisäksi on neljän nuorukaisen tiivis veljeskunta, joka kestää kaiken muun paitsi ei sotaa.

Draaman oleellisin viesti on kuitenkin kielen merkityksessä ja sanan voimassa. Tolkienin kirjojen tarinoiden alkuvoima ilmenee kahdessa kohtauksessa, joissa hän keskustelee professori Joseph Wrightin kanssa kielen mielestä. Mitä kaikkea sanoilla voidaankaan ilmaista ja miten ilmaisuvoimaisia valituilla sanoilla kerrotut tarinan voivat parhaimmillaan olla.

Käsikirjoittajat David Gleeson ja Stephen Beresford ovat luoneet oman tulkintansa Tolkienin elämästä, kasvusta mieheksi ja kirjailijaksi. Ja kuten usein suurmiesten elokuvissa käy, tätäkin elämäkertaa kuorrutetaan kliseillä ja ennakoitavilla ratkaisuilla.

 

Sormusten herran luojasta tehty elokuva herättää kotoisessa Suomessa erityistä mielenkiintoa sekä ohjaaja Dome Karukosken että Tolkienin Kalevala-sympatioiden vuoksi. Voimmeko olla ylpeitä oman poikamme ensimmäisestä kansainvälisestä ohjauksesta? Kuullaanko elokuvassa viittauksia Kalevalaan, Suomeen ja meidän ikiomaan äidinkieleemme?

Vastaus on yksiselitteinen: kyllä. Karukoski tekee jokseenkin pliisusta ja emotionaalisesti ylimakeasta käsikirjoituksesta perin laadukkaan ja tahdikkaan elokuvan. Historiallinen epookki kerrotaan visuaalisesti näyttävästi. 1900-luvun alun Englanti näyttäytyy pikkutarkasti kuvattuna, monitasoisena idyllinä. Birmingham, Sarehole sekä Oxfordin yliopisto heräävät henkiin menneisyydestä käsin.

Kerronnan dramaattisin taso sijoittuu kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan, Ranskan länsirintamalle, jossa Tolkien taisteli. Näitä Sommen rintamakuvauksia Karukoski lisäkuvittaa Sormusten herrasta tutuilla symboleilla ja hahmoilla. Vaikka Tolkien itse tiukasti irtisanoutui kirjojensa tulkinnoissa allegorioista, tämä elokuva niitä selittäviä vertauskuvia esittää.

 

Näyttelijätyö on tasaista. Aikuistunutta Tolkienia esittävässä Nicholas Houltissa on parhaimmillaan loisteliasta intohimoa ja hiljaa kyteviä tunteita. Kielitieteilijä Joseph Wrightia näyttelevä, aina yhtä upea Derek Jacobi tekee pienen, mutta niin vaikuttavan roolin miehenä, joka ymmärsi Tolkienin poikkeukselliset kyvyt kauan ennen maailmankuuluja kirjoja.

Siitä suomalaisuudesta vielä. Kielemme ja Väinämöisemme mainitaan toki arvoisellaan tavalla. Ja kärsivällinen katsoja saattaa lopputekstien viimeisessä vaiheessa kuulla jotain kaunista ja tuttua. Sekin kauneus on osa meitä, vaikka olemmekin sen saaneet lahjaksi ja lainaksi Liettuasta.

Niin kulkevat soittimet, sävelet, sanat, kielet, myytit ja tarinat – kuten ihmisetkin. Maitten ja mantujen sekä aikakausien yli. Kaikkialle, kaikkiin vaikuttaen, lähtemättömät jälkensä jättäen.

Jussi Virratvuori

* * * *

Elokuva

Tolkien

Ohjaus: Dome Karukoski.

Rooleissa: Nicholas Hoult, Lily Collins, Derek Jacobi, Anthony Boyle, Harry Gilby, Colm Meaney, Patrick Gibson.

K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu