Puheenaihe

60- ja 70-luvun lähiöt väitöksen aiheena – tutkimus paljastaa, milloin osa asuinalueista kyykähti

Arkisto/Tarja Tikkanen

Vanhat lähiöt olivat pitkään keskivertoalueita, mutta 1990-luvun laman jälkeen tilanne muuttui, kertoo tuore väitöskirjatutkimus.

Tutkimuksessa tarkasteltiin eri puolilla Suomea sijaitsevia 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja lähiöitä.

– Helsingistä olivat mukana esimerkiksi Jakomäki, Kontula, Lehtisaari ja osa Lauttasaaresta, toteaa väitöskirjatutkija, FM Mats Stjernberg.

Kriteerinä tutkimuskohteiden valinnassa oli se, että lähiössä on 60- ja 70-luvuilla rakennettuja kerrostaloja ja että se sijaitsee kaupunkikeskustojen ulkopuolella.

Stjernbergin tutkimus osoittaa lähiöiden vetovoiman heikentyneen merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen. Ei-toivottu kehitys alkoi 1990-luvun laman aikana sillä, että väestön tulo- ja koulutustaso laskivat lähiöissä keskimäärin muita alueita voimakkaammin.

– Esimerkiksi 90-luvun laman jälkeen työttömyys näyttää jääneen monissa lähiöissä pysyvästi korkealle tasolle, sanoo Stjernberg.

Lamavuosina suurtyöttömyys näkyi jopa 25-30 prosentin työttömyyslukuina.

Stjernberg kuitenkin korostaa, ettei lähiöistä voi puhua yhdenmukaisina asuinalueina.

– On myös vanhoja lähiöitä, joiden sosioekonominen asema on hyvä.

Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselle väitöskirjansa tehnyt Stjernberg toteaa tutkimuksen osoittavan lähiöiden heijastelevan yhteiskunnan ongelmia muita alueita voimakkaammin.

– Lähiöiden negatiivinen maine saattaa usein olla liioiteltu, mutta tutkimustulokset kuitenkin vahvistavat sen, että lähiöistä kannetaan julkisuudessa huolta syystä. Monissa 60–70-luvun lähiöissä asuu paljon sosioekonomisesti huono-osaisia. Väestö on huonosti koulutettua ja heidän on vaikea työllistyä, sanoo Stjernberg.

Ratkaisuja lähiöiden ongelmiin etsittäessä, Stjernberg mainitsee kaupunki- ja asuntopolitiikan.

– Jos halutaan, että olemassa olevat alueet pysyvät vetovoimaisina, kannattaa rakentaa niin, ettei asuntokanta ole liian yksipuolista, sanoo Stjernberg.

– Ja jos halutaan, että alueilla on monimuotoista väestöä, on myös olennaista, että palvelut säilyvät niissä. Täydennysrakentaminen ja erilaiset uudistamishankkeet voivat olla keinoja, joilla voidaan monipuolistaa asuntokantaa ja säilyttää paikallisia palveluita.

Stjernberg viittaa Helsingissä harjoitteluun vuokra- ja omistusasuntojen sekoittamispolitiikkaan ja toteaa sen todennäköisesti hidastaneen huono-osaisuuden keskittymistä tietyille alueille.

– Niin siitäkin huolimatta, ettei se ole estänyt kaupungin segregoitumista.

Yhteiskunnan panostukset huono-osaisuuden kitkemiseen näkyvät ennen kaikkea lähiöissä hyvänä kehityksenä, uskoo Stjernberg.

– Jos lähiöiden tilanne nähdään eriarvoisuuden kautta, silloin tulisi kantaa huolta niistä, jotka ovat huonossa asemassa. Silloin kannattaisi esimerkiksi panostaa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä nuorten palveluihin.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Asuntosijoittaja havahtui Vantaalla: Vanhan lähiön suosio kasvaa, uusi asuinalue ei kiinnosta23.4.2019 07.40
Joka kolmas lähiöasukas kokee olevansa loukussa – haluaisi muuttaa pois asunnostaan mutta ei siihen pysty1.4.2019 10.19
Nämä Helsingin asuinalueet ovat 55–75-vuotiaiden suosiossa – "Onnen paikoilla on suuri merkitys"22.5.2019 19.05

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu