Puheenaihe

Kristiina, 39, aloitti laskuvarjohyppäämisen kun tarvitsi stressinpoistajan – "Päivän ensimmäinen hyppy saa perhoset tuntumaan vatsassa"

Kristiina Söderholm hyppää nykyisin eniten Helsingin Malmilla. Kuva on otettu siellä pari vuotta sitten.

Kristiina Soderholmin kotialbumi

Aikuiset hakevat harrastuksista vastapainoa arkeen ja ovat valmiita myös maksamaan niistä.

Taustalla on vapaa-ajan merkityksen kasvu. Lähes 60 prosenttia suomalaisista pitää vapaa-aikaa erittäin tärkeänä elämänalueena, kertoo Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimus. Vastaavasti työ on erittäin tärkeä reilusti alle kolmannekselle.

Vapaa-ajan merkityksen kasvaessa myös aikuisten omiin harrastuksiinsa käyttämä aika on keskimäärin lisääntynyt. Esimerkiksi 25–44-vuotiaat käyttivät 1980-luvun loppupuolella harrastamiseen aikaa keskimäärin 14 minuuttia vuorokaudessa, kun taas vuosina 2009–2010 aikaa käytettiin 55 minuuttia.

25–44-vuotiaiden harrastaminen on lisääntynyt nopeammin kuin suomalaisten keskimäärin. Toisaalta alaikäisten lasten vanhemmilla harrastustoimintaan käytettävä aika on kasvanut hitaammin.

 

Espoolainen Kristiina Söderholm, 39, aloitti laskuvarjohyppäämisen vuonna 2012 lasten ollessa vielä pieniä.

– Tein samaan aikaan myös väitöskirjaa ja kävin täysipäiväisesti töissä. Tarvitsin stressinpoistajan.

Laskuvarjohyppy on Söderholmin mukaan harrastus, johon joutuu sijoittamaan rahallisesti etenkin alkuvaiheessa, ja silloin se myös eniten arvelutti. Oppilasaika tuli kalliiksi, samoin ensimmäisen laskuvarjon hankinta: siihen meni noin viisituhatta euroa.

– Hyvä puoli on se, että varjo säilyttää hyvin arvonsa. Alkuhankintojen jälkeen hinta riippuu siitä, kuinka paljon hyppää. Suomessa yksi hyppy maksaa noin kolmekymmentä euroa.

– En seuraa laskuvarjohyppyharrastukseni kustannuksia ihan hirveän tarkkaan, vaikka muuten tiedänkin, kuinka paljon rahaa perheessä menee mihinkin. Ajattelen, että harrastuksiin pitääkin panostaa.

 

Söderholm hyppäsi alkuun maltillisesti, mutta viime vuosina hyppyjä on kertynyt vuodessa yli kaksisataa.

Muutamia kertoja vuodessa hän myös matkustaa ulkomaille hyppäämään. Hyppylomilla hän pyrkii matkustamaan edullisesti ja käyttämään rahan itse hyppäämiseen.

– Espanjassa käymme paljon, mutta eksoottisin hyppypaikka on ollut Hawaijilla. Laskuvarjokeskus oli meren rannalla, siellä näkyi laivoja ja niitä tarkkailevia valaita, toisella puolella oli tulivuori. Ei sellaisia paikkoja kovin monta ole.

Hän ei koe, että olisi joutunut harrastuksensa vuoksi tinkimään muusta rahankäytöstä. Vapaa-ajan määrä on se, mikä määrittelee harrastamisen rajat.

Rahankäyttöä harrastuksiin suunnitellaan seitsenhenkisessä perheessä jonkin verran, mutta tarkkaa budjetointia ei tehdä.

– Meillä on aika erihintaisia harrastuksia. Tytöt käyvät ratsastamassa, poika pelaa sählyä. Pyrimme siihen, että jokainen saa harrastaa sitä, mikä kiinnostaa.

 

Melko usein Kristiina Söderholmilta kysytään laskuvarjohyppyharrastuksen hintaa. Enemmän kysytään kuitenkin sitä, onko se jännittävää.

Hän kertoo, että vielä yli 750 hypyn jälkeenkin päivän ensimmäinen hyppy saa perhoset tuntumaan vatsassa.

– On tämä niin hurja ja mukaansatempaava harrastus, että ei tästä saatavia asioita voi rahassa mitata. Hyppyporukka on kuin yhtä perhettä, ja vapaapudotuksen aikana lentämäinen tuntuu niin luonnolliselta. Hyppäämisen aloittaminen on ollut minulle paras päätös ikinä.

 

Kirjoittaja: Petra Mustonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu