Puheenaihe

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on yli kymmenen tonnia hiilidioksidia vuodessa – Mutta onko se paljon vai vähän?

Kuvituskuva.

Sauvo Jylhä

Ihmiskunnan täytyy laskea tuntuvasti kasvihuonekaasupäästöjään, jotta ilmastonmuutosta voidaan hidastaa. Tästä päätelmästä vallitsee laaja kansainvälinen yhteisymmärrys.

Keinoista ja päätöksenteon apuna käytettävistä faktoista on kuitenkin monia mielipiteitä: Kenen pitäisi vähentää päästöjään ja kuinka paljon? Kuinka päästöjä mitataan? Onko vastuu yksilöllä vai valtioilla?

Suomen ympäristökeskuksen ja strategisen tutkimuksen ohjelmajohtaja Mikael Hildén toteaa, että yksittäisten valtioiden päästöistä on olemassa luotettavaa tietoa.

– Maat eivät voi ilmoittaa mitä vaan huvittaa. Tiedot käyvät läpi tarkastusprosessin. Suomessa Tilastokeskus kokoaa tiedot, Hildén sanoo.

Kansainvälisen kaupan kautta viranomaiset saavat tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon vaikkapa kivihiiltä tai öljyä kukin maa vie tai tuo.

– Tuottajamaiden intresseissä on pitää tarkkaa kirjaa tuotannosta. Jos maa tuo paljon fossiilisia polttoaineita, on turvallista olettaa, että niitä myös poltetaan, Hildén kertoo.

Lisäksi kansainvälisten ilmastosopimusten puitteissa on perustettu riippumattomia tarkastuskomiteoita, jotka tarkastavat maiden luvut. Tarvittaessa komiteat pyytävät mailta lisätietoja.

 

Vuonna 2017 Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat Tilastokeskuksen mukaan 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Koko maailman päästöt olivat YK:n tilastojen mukaan 53,4 gigatonnia. Suomen päästöt ovat siis noin promillen, eli yhden tuhannesosan, maailman päästöistä.

Suomalaisten osuus maailman väestöstä on noin 0,07 prosenttia. Maan kokoon suhteutettuna Suomi on kuitenkin iso päästöjen tuottaja.

– Pitää muistaa, että lukemat ovat tuotantoperusteisia, eli kyseessä on Suomen rajojen sisällä tuotetut päästöt. Luvusta puuttuvat Suomen kuluttamat hyödykkeet, jotka on tuotettu muualla, Hildén toteaa.

Suomen päästöjä nostaa raskaan teollisuuden vahva asema. Esimerkiksi paperi- ja metalliteollisuus ovat hyvin energiaintensiivisiä teollisuudenaloja.

 

Yksittäisten ihmisten päästöjä mitataan usein hiilijalanjäljen avulla. Myös näissä tilastoissa suomalaiset ovat korkealla. Suurimmat syyt isoon hiilijalanjälkeen löytyvät asumisesta, liikenteestä ja ruokavaliosta.

– Suomessa lämmitetään taloja edelleen yllättävän paljon fossiilisilla polttoaineilla. Ero on selvä esimerkiksi Ruotsiin, jossa on käytännössä jo luovuttu kokonaan öljylämmityksestä. Uusi hallitusohjelma onneksi linjaa, että Suomi pyrkii öljykattiloista eroon nopeutetulla aikataululla, Hildén sanoo.

 

Suomi on väestöltään pieni maa. Usein päästöistä puhuttaessa kuuleekin väitteen, ettei suomalaisten teoilla ole maailman mittakaavassa suurta merkitystä.

– Tällaista tosiaan kuulee. Mutta logiikka ei tässä toimi. Jos otetaan mistä päin maailmaa tahansa viisi miljoona ihmistä, niin tietenkin he kuluttavat vain vähän, jos heidän päästöjään verrataan miljardeihin muihin ihmisiin. Emme voi globaalissa maailmassa ajatella, että jokin tietty väestö olisi vapautettu vastuusta, Hildén sanoo.

Hän muistuttaa, että suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on yli kymmenen tonnia.

– Kansainvälisesti verrattuna varsin korkealla tasolla ollaan, Hildén toteaa.

Ruotsalaisten hiilijalanjälki oli vuonna 2017 myös kymmenen tonnia. EU:n keskiarvo oli 7,2 tonnia.

 

Millaisia päätöksiä Suomen valtion pitäisi tehdä, jotta päästöt todella alenisivat? Entä yksilön?

Hildén nostaa energiatehokkuuden lisäämisen yhdeksi tärkeäksi muutoskohdaksi.

– Energian hinnan täytyy olla riittävän korkea, jotta kulutus pysyy aisoissa. Suomessa energia on moneen muuhun maahan verrattuna huomattavan halpaa. Tukijärjestelmiä täytyy muuttaa niin, että vanhoilla tavoilla ei ole enää taloudellisesti järkevää jatkaa, Hildén sanoo.

Nykytilanteessa energiaintensiiviseksi luokiteltu teollisuus saa energiaveronpalautuksia sähkölaskustaan. Energiaintensiivisten yritysten näin saama verotuki on vuosittain yli 200 miljoonaa euroa.

– Tukea pitäisi vähentää tai vähintään ehdollistaa siten, että sitä voi saada energiatehokkuuden parantamiseen. Jos näin meneteltäisiin, lisättäisiin teollisuuden intressejä laskea omaa kulutustaan.

Mikään yksittäinen keino ei ongelmaa kuitenkaan ratkaise.

– Hallitusohjelmassa on kattavasti etsitty oikeita keinoja. Itse nostaisin esiin fossiilisten polttoaineiden käytön lämmityksessä. Niistä täytyy päästä eroon. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla poltetaan paljon hiiltä. Liikenteen päästöjä täytyy myös pystyä laskemaan, Hildén sanoo.

 

Kirjoittaja: Jaakko Kinnunen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Miksi ilmastonmuutoskeskustelussa puhutaan vain siitä, mistä meidän tulisi luopua? – "Tekniikka voisi tarjota myös ratkaisuja"19.5.2019 11.03
Suomalaiset murehtivat ilmastosta jo niin paljon, että se aiheuttaa psyykkisiä oireita – näin kannattaa toimia, jos huomaat oireita ilmastoahdistuksesta16.7.2019 11.15
Ilmastonmuutos on nuorista merkittävin muutosilmiö Suomen tulevaisuuden kannalta – vain 6 prosenttia uskoo, että sen hillinnässä onnistutaan12.7.2019 09.10

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu