Puheenaihe

Pertin, 72, verstaassa laulavat 1960-luvun työkoneet – "Nämä ovat vanhoja, mutta toimivia"

Pertti Nurmela ei luovu verstaastaan, vaikka muutto omakotitalosta joskus tulisi. Harrastus on hänelle elämäntapa ja tärkeää mielenterveydelle.

Marika Lumme

Pertti Nurmelan, 72, omakotitalon vieressä sijaitsee miehen oma verstas, jonka ovien takaa löytyy uskomaton näky. Kattoon ja seinille on ripustettu valtava määrä vanhoja esineitä, valtaosin työkaluja. Verstaassa yhdistyvät Nurmelan kaksi harrastusta: puutyöt ja vanhojen tavaroiden keräily.

– Haluan oppia koko ajan uutta. Se on se juttu. Kun olen tehnyt kerran jonkun tavaran, en tee sitä toista kertaa, koska se on jo nähty, Nurmela kertoo.

Verstaasta kuuluu nikkarointia ja työkoneiden hyrinää päivittäin.

– Vielä töissä ollessani työskentelin verstaassa kello 23 asti. Nykyään lopetan jo kello 19.

Nurmela on tehnyt esimerkiksi kanootin, kiesit, puusukset ja lähes kaikki oman kodin huonekalut. Hän valmistaa työnsä puun kaadosta koristeluihin asti itse. Puut tulevat omasta pienestä metsästä. Yksi opettavaisimmista töistä on ollut tuttavalle tehdyt pyöreät portaat kaiteineen.

– Minua kiinnosti, kuinka ihmeessä puun voi saada kaartumaan tuolla tavalla. Etsin tietoa, opiskelin ja lopulta onnistuin. Ne olivat Ylästön ensimmäiset pyöreät portaat.

Verstaan työkoneet ovat 1960-luvun ammattilaiskoneita ajalta, jolloin mies itse oli vielä työelämässä.

– Vanhoja koneita, mutta toimivia, hän painottaa.

Vantaalainen Nurmela työskenteli yli 45 vuoden ajan Helsingin rakennusvirastossa. Miehen ura vei mittakirvesmiehestä kouluttajaksi ja työnjohtajaksi. Hän oli mukana kehittämässä oppisopimuskoulutusta nykyiseen Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staraan. Oppisopimuskoulutuksen historiasta tehdään parhaillaan kirjaa.

Verstaalla käy nuoria rakennusalan ammattilaisia tutustumassa koneisiin.

– Ala on muuttunut valtavasti, on kaikenmaailman 3D-juttuja.

Vanhat työkalut ja sadat muut esineet hän on hankkinut muun muassa kirpputoreilta. Keräilyharrastuksesta hän innostui todella 1980-luvulla.

– Minulla on paha tapa säästää kaikki. Vaimo vei vanhan villapaitani roskikseen ja ihmetteli, kun se oli taas ylläni. Sanoin, että minä olin se, joka vei roskiksen.

Villapaita päätyi Nurmelan mukaan roskikseen myös uudelleen, tällä kertaa kaurapuurot hihassa. Nurmela pesi paidan ja laittoi kaappiin.

Nurmela on rakennellut majoja Vantaanpuiston metsiin pikkupoikana.

– Joku on sanonut, että olen taitava. Se ei pidä paikkaansa. Minä olen vain kiinnostunut, hän napauttaa.

Ukkokerhot eivät Nurmelaa kiinnosta. Hän nikkaroi, tekee pihatöitä tai treenaa höpö-triathloniin.

– Joka kesä vedän oman triathlonin, jossa uin Kaitalammessa 1,5 kilometriä, pyöräilen 40 kilometriä ja juoksen 10 kilometriä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu