Puheenaihe

Tutkijat huolissaan digipakolaisten määrän kasvusta Suomessa – "Tämä on hyvin kipeä asia"

Digitalisaatio lisää syrjäytymisen mekanismeja, muistuttavat sähköisen asioinnin harmaita alueita tutkivat professorit.

Janne Ranne

Sähköisten palveluiden Digi-Suomesta puhuttaessa nostetaan ongelmaksi tietotekniikkaa taitamattomat ikäihmiset. Ongelmia on kuitenkin monilla muillakin, muistuttavat professori Aini Pehkonen ja professori Johanna Lammintakanen.

He työstävät yhdessä tutkimusta, jossa kartoitetaan digitalisaation harmaita alueita.

Professorit suhtautuvat kriittisesti strategioihin, joissa digitaalisia palveluita markkinoidaan kaikkien elämää helpottavina ja jopa hyvinvointivaltion pelastajana.

– Asia ei ole aivan näin yksinkertainen, varsinkaan sosiaalityön näkökulmasta. Digitaalinen kehitys mahdollistaa paljon, mutta on ihmisiä joilla ei ole osaamista tai mahdollisuuksia käyttää uusia välineitä, professori Lammintakanen muistuttaa.

Sosiaalityön perustehtävään kuuluu kiinnittää huomiota syrjään jääviin, ja se koskee myös digitalisaatiota.

Palveluja sähköistettäessä palveluntuottajia uhkaa vauhtisokeus, joka jättää heikoimmat syrjään. Esimerkiksi terveydenhuollossa tunnetaan tapauksia, joissa potilaalle on kerrottu kohtalokkaasta sairaudesta sähköisesti, ei kasvokkain.

– Nämä ovat musertavia tilanteita. Tutkimuksessa pohdimme, mitä vastaavat tilanteet ovat sosiaalihuollossa, professori Pehkonen kertoo.

– Sosiaalityön asiakkaat ovat haavoittuvassa asemassa. On pohdittava, olemmeko rakentamassa lisää epätasa-arvoa.

Tutkijat painottavat, että digiloikan väliinputoajia eivät ole vain ikäihmiset. Syrjään joutuvat helposti myös monet muut, jotka kokevat tietotekniikan hankalaksi, tai jopa ylivoimaiseksi.

He nostavat keskusteluun myös uuden ryhmän: ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää digitaalisia palveluita. Tutkijat nimeävät heidät digipakolaisiksi. He voivat olla hyvinkin nuoria ihmisiä.

– Tämä ei ole ikäkysymys. Nuoret ovat hyvin taitavia sovellusten käyttäjiä, mutta tiedonhaku ja asioiden hoitaminen ei ole sama asia kuin some, Pehkonen huomauttaa.

Professorit kertovat, ettei digipakolaisuus ole aina ole oma valinta. Esimerkiksi kaikilla koulutustasoilla käytetään jo opetuksessa paljon sähköisiä välineitä, johon kaikilla perheillä ei ole varaa.

– Tämä on hyvin kipeä asia. Kotoa saatetaan kertoa käyttämättömyyden syyksi, että emme halua, vaikka syy onkin muualla, Pehkonen toteaa.

– Nuorten syrjäytymisestä on keskusteltu paljon. Digitalisaatio on yksi tekijä, joka voi edesauttaa syrjäytymisen mekanismia, Lammintakanen lisää.

Digitalisaatio tuo muassaan monia muitakin avoimia kysymyksiä sosiaalityöhön liittyen. Kuinka paljon arkaluontoisia asioita voi hoitaa sähköisesti luottamuksen vaarantumatta? Kuinka voidaan varmistaa, että sosiaalityöntekijän kyselyihin vastaa oikea henkilö?

Aini Pehkosen ja Johanna Lammintakasen nyt aloittaman tutkimuksen tulokset julkaistaan vuoden 2021 alussa Itä-Suomen yliopistossa.

Sähköisen asioinnin harmaa alue-tutkimuksen rahoittaa Kunnallisalan kehittämissäätiö.

 

Oletko pysynyt mukana digitalisaatiossa?

Just ja just
37% (36 ääntä)
Kyllä
36% (35 ääntä)
Èn
27% (26 ääntä)
Ääniä yhteensä: 97

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu