Puheenaihe

Hyundain kevytauton pistettiin sokkotestiin – kantatiellä paljastui yllätys, myös bensalasku arveluttaa

Ensilumi tulee sittenkin ennen kevytautoja. Suomi otti vuoden aikalisän tarkkojen asetusten laatimiseksi. Kuva viime marraskuulta.

Kare Asp

Kevytautoista on käytetty paljon raskaita puheenvuoroja. Keskustelu vilkastui, kun julkisuuteen livahti EU-komission lausunto, joka asetti suomalaisen päätöksenteon kyseenalaisiksi.

Eduskunta hyväksyi viime joulukuun lopussa lainmuutokset, jotka mahdollistavat nopeusrajoitetun (60 km/h) kevytauton kaikille 15 vuotta täyttäneille, joilla on mopoauton ajoon oikeuttava AM-ajokortti. Laki oli tulossa voimaan 1.11.2019, mutta nyt voimaantuloa on siirretty vuodella.

Yhtenä EU-kantona kaskessa ovat komission huomautukset ajokorttimenettelystä. Brysselissä ei sulateta sitä, että perinteisestä henkilöautosta tehtäisiin ”traktori”, jota voisi ajaa ajokortilla jonka saa keveällä menettelyllä.

EU:n komission lausunnon myötä on noussut esiin ajatuksia, joiden mukaan kevytautot voitaisiin varustaa vetokoukulla, niiden matkustajamäärää rajattaisiin ja nopeus rajoitettaisiinkin samaan kuin mopoautoilla. Ne pärisevät maksimissaan 45 km/h -vauhtia.

Aamuposti-lehti tutustui kevytauton ideologiaan viime talvikauden aikana. Alle tuli muutaman päivän ajaksi Hyundain i 10 automaatti, joka oli varustettu nopeudenrajoittimella.

Toki, kun tämä auto oli tehty vertailu- ja esittelykäyttöön, sai nopeusrajoittimen pois painamalla kojelaudan alapuolella olevan boksin katkaisinta. Tällaistahan ei varsinaisessa kevytautossa saisi olla.

Testiajokin rajoitin oli säädetty tuohon 45 km/h -lukemaan.

Kevytauto on ulkoa tarkastellen kuin mikä tahansa pieni, laadukkaasti toteutettu auto. Verrattuna perinteisiin mopoautoihin ja niiden muovirakenteisiin, on eroa kuin yöllä ja päivällä. Sisustus houkuttelee astumaan sisälle, tyyliä ja lämpöä löytyy.

Testimielessä pyysimme kuljettajaksi ulkopuolisen, joka ei tiennyt etukäteen auton erikoispiirteistä. Matka alkoi Launosista kohti Lopen kirkonkylää. Matka kantatielle sujui leppoisasti. Sitten vilkku päälle ja Sileenkallionmäkeä ylös.

Isolla kantatiellä tuli yllätys.

– Hei, onko tässä joku vika. Miksi tämä ei mene. Ja tuolta Teboilin mäestä lähestyy rekka-auto, äkkiä pitää päästä alta pois, kommentoi kuljettaja.

No, päästiinhän sitä mäen ylle ilman vaaratilannetta, kun tässäkin nyt naputellaan.

Koe osoitti, että kuljettajan pitää olla tietoinen suorituskyvyn rajallisuudesta. Kiihdytys rajattuun nopeuteen sujuu näppärästi, mutta sitten tulee täysi stoppi. Ei mene yhtään kovempaa.

Takaisin kuljettaja halusikin ajaa pienempiä teitä. Kokemus isojen autojen seassa ei ollut rohkaiseva, pienelle mutkatielle rajoitettu ajokki sopi sen sijaan mainiosti.

Toki jos halusi ajaa hiukan kovempaa, oli jälleen huomiointi tarpeen. Kun moottorin voimavarojen käyttö on rajoitettua, ei autolla ole syytä yrittää kovaa ajoa "mutkatielläkään". Menossa tarvittavat lisäresurssit ovat pois käytöstä.

Muutaman päivän koesession aikana oppi autolla ajamaan olosuhteissa, joissa rajattu suorituskyky ei aiheuta itselle ja kanssakulkijoille kiusaa eikä vaaraa.

Esimerkiksi Riihimäellä kaupunkiajossa näppärä, mutta kuitenkin tukeva automaattivaihteinen auto oli ihan omiaan.

Polttoaineen kulutus ei kuitenkaan ollut niin pieni, kuin olisi voinut olettaa. Moottorin kierrosluku ei nouse sille taloudellisimmalle alueelle automaattivaihteiston hoitaessa hommaa.

Kun rajoitin välillä melko rajusti katkaisee menohalut, herää kysymys myös siitä, mikä on autotehtaiden suhtautuminen ”väkivaltaisesti” rajoitetun moottorin takuuseen.

Kysymys kevytauton turvallisuudesta jakaa mielipiteitä.

Varmaa on, että autossa istuvalle se on turvallisempi vaihtoehto kuin perinteinen mopoauto. Mutta miten lienee tilanne, jos esimerkiksi jalankulkija tai pyöräilijä saa ”kevytauton osumaa”?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu