Puheenaihe

Vuorotyötä tekevä yksinhuoltajaäiti pyörittää arjen palapeliä – ”Työ on vähän niin kuin terapiaa", sanoo äiti tutkijalle

Moni haastateltu äiti kertoi pystyneensä neuvottelemaan joustavimmista työajoista työnatajan kanssa, Sanna Moilanen mainitsee.

Sami Saarenpää

Töitä epätyypillisiin aikoihin tekevien yksinhuoltajaäitien suurin huoli liittyy lasten hyvinvointiin. Kuinka huolehtia turvaa tuovista rutiineista? Kuinka hyväksyä se, ettei ole itse joka ilta laittamassa lapsiaan nukkumaan, tai varmistaa pienten koululaisen hoito oppituntien jälkeen?

Muun muassa nämä huolenaiheet nousivat esiin, kun ilta-, yö- ja viikonlopputyötä sekä vuorotyötä tekevien yksinhuoltajaäitien työn ja perheen yhteensovittamista tutkittiin Suomessa ensimmäistä kertaa tieteellisesti.

Kasvatustieteen maisteri, yliopistonopettaja Sanna Moilasen varhaiskasvatuksen väitöskirja "Managing the "Triple Demand": Lone Mothers’ Non-Standard Work Hours and Work–Family Reconciliation" tarkastetaan 21. syyskuuta Jyväskylän yliopistossa.

Väitöstutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Perheet 24/7 -hanketta. Se käsittelee vanhempien epätyypillisten työaikojen yhteyksiä lasten hyvinvointiin ja perheiden arkeen Suomessa, Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa.

Moilanen haastatteli tutkimusta varten kuusitoista yksinhuoltajaäitiä. He olivat kotoisin eri puolilta Suomea, iältään 22–52-vuotiaita ja eri syistä yksinhuoltajiksi tulleita. He tekivät töitä muun muassa hoito- ja palvelualoilla.

Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Suomessa, Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa kerättyä kyselyaineistoa.

– Suomalaisäitien haastatteluista kävi ilmi, että työ on äitien hyvinvoinnille tärkeää, ja epätyypilliset työajat ovat toisinaan myös keino ansaita paremmin. Perhearjen haasteita epätyypilliset työajat kuitenkin voimistavat, Moilanen toteaa.

5542494-n.jpg

Sanna Moilasen mukaan vuorotyöt eivät ole yksinhuoltajaäideille pelkästään ongelmallisia. Niistä voidaan maksaa hyvin, ja lisäraha on monille tarpeen. Kuva: Sami Saarenpää

Yhdeksi tärkeimmistä selviytymiskeinoistaan äidit mainitsivat sosiaalisen tukiverkoston eli lasten isän, isovanhempien sekä ystävien ja sukulaisten merkityksen. He auttavat esimerkiksi lasten hakemisessa vuoropäiväkodista tai heidän sairastaessaan.

Toinen työn tekemisen mahdollistaja on vuorohoito, jonka turvin lapset voivat olla päiväkodissa myös iltaisin, öisin tai viikonloppuisin.

– Vaikka vuorohoito koettiin tärkeäksi ja vuoropäiväkodin työntekijöiden ammattitaitoa arvostettiin, äidit pitivät hoitoaikoja haastavina lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mutta oli myös äitejä ja lapsia, joilla vuorohoito toimi oikein hyvin, Moilanen kertoo.

Näin esimerkiksi silloin, kun lapset menivät vuoropäiväkotiin mielellään. Pienempien ryhmien takia illat voivat olla hiljaisempia ja hoitajilla on enemmän aikaa lapsille kuin päivällä.

Eniten vuorohoidossa äitien mieltä painoivat pitkät hoitojaksot sekä lasten luontaisen rytmin ja rutiinien rikkoutuminen.

– Pahin tilanne oli, jos iltavuoroa seurasi aikainen aamuvuoro. Hakeako lapset myöhään illalla kotiin nukkumaan ja viedä takaisin hoitoon aikaisin aamulla, vai antaako lasten olla hoidossa illan, yön ja vielä seuraavan päivän?

Moni äiti kertoi ehkäisevänsä rutiinien rikkoutumista sillä, että he ovat sopeuttaneet kodin rutiineja vuoropäiväkodin rutiineihin.

– He kertoivat esimerkiksi pyrkineensä pitämään ruoka- tai nukkumaanmenoajat samanlaisina kuin vuoropäiväkodissa. Se vaatii hyvää yhteistyötä vuoropäiväkodin kanssa.

Epätyypillisten työaikojen huonoiksi puoliksi äidit mainitsivat myös ikävän tunteen, kun he eivät itse pääse laittamaan lapsiaan nukkumaan illalla.

– Suomessa ajatellaan perinteisesti, että illat, yöt ja viikonloput ovat kotona vietettävää perheaikaa. Jos lapsi joutuu töiden takia yöksi muualle, se voidaan kokea vaikeaksi. Monen mielestä koti on etenkin öisin lapselle turvallisin paikka.

Lasten hyvinvointi ja tarpeet olivat äideillä ykkössijalla – ne olivat useimmiten tärkeämpiä kuin oma aika tai raha.

– Äidit saattoivat tinkiä esimerkiksi omista yöunistaan, Moilanen mainitsee.

Kun äideiltä kysyttiin heidän omasta jaksamisestaan, monen mielestä oma työ ja lapset olivat tärkeimmät voimavarat.

– Vaikka yleensä äidit halusivat viettää vapaa-aikansa ensisijaisesti lasten kanssa, myös omaa aikaa arvostettiin.

Haasteet muuttivat muotoaan lasten kasvaessa.

– Koulun aloittaminen oli monessa perheessä iso asia. Miten järjestää alakouluikäisen iltapäivä-, ilta- tai yöhoito, kun vuorohoito ei ollut enää käytettävissä?

– Jollekin perheelle se tarkoitti esimerkiksi muuttoa lähemmäs isovanhempia. Toiset äidit opiskelivat työn ohessa voidakseen hakea päivätyötä sitten, kun lapsi aloittaa koulun.

5542490-n.jpg

Yliopistonopettaja Sanna Moilanen haastatteli väitöskirjaansa varten kuusitoista yksinhuoltajaäitiä. Vaikka äidit joutuivat näkemään vaivaa arjen sujumiseksi, oma työ oli heille tärkeä voimavara. Kuva: Sami Saarenpää

Työnantajat suhtautuivat äitien haastavaan tilanteeseen pääosin hyvin. Monet äidit kertoivat pystyneensä neuvottelemaan joustavimmista työajoista.

Osa sai vähennettyä ilta- ja yövuorojen määrää tai sellaisia työaikoja, joissa myöhäistä iltavuoroa seurasi aikainen aamuvuoro.

Myös monet työkaverit olivat valmiita vaihtamaan työvuoroja tarpeen tullen.

– Työnantaja saattoi tarjota myös osa-aikatöiden mahdollisuutta, mutta niihin siirtyminen oli monelle taloudellisesti mahdotonta, Moilanen kertoo.

 

" Työ on minulle vähän niin kuin terapiaa"

Seuraavat sitaatit on julkaistu osana Sanna Moilasen väitöskirjatutkimusta. Niitä on hieman muokattu, ettei vastaajaa voi tunnistaa.

”Iltavuorot ovat ihan mukavia, mutta se on pitkä aika lapselle olla vuoropäiväkodissa. Sitten ollaan tosi yliväsyneitä eikä saada nukuttua heti, kun tullaan kotiin.”

”Olen pyytänyt ergonomista työrytmiä, että ei ole ilta-aamua peräkkäin. Ensinnäkin jo sen takia, ettei lapsi joutuisi olemaan niin pitkään hoidossa.”

”Lapsi joutuu joustamaan pienestä asti ihan hirveästi: hänellä ei ole sellaista rytmiä, että tietyt asiat tehdään joka päivä just tiettyyn aikaan. (…) Ajattelen, että ehkä lapsi tavallaan kääntää elämässään voimavaraksi, että hän on ihan tuollaisia hulluja aikoja hoidossa.”

”Jossakin vaiheessa, kun olin tosi väsynyt tähän työhön, mietin, että [esimerkiksi] vähentäisin tunteja perheen takia. Mutta en ole tehnyt sitä, koska siinä on se taloudellinen puoli. On kuitenkin pakko miettiä, että saa leipää pöytään.”

”Yksinhuoltajuudessa just se, että jos en ole töissä, niin pidän kyllä huolen, että minä myös olen lapseni kanssa. (…) Lapsi on minun työpäiviä isän kanssa, niin sitten hän on tietty vapaapäivät minun kanssani. Ja sitten, jos minulla on vapaapäivät, niin haluankin olla lapseni kanssa. En halua lähteä mihinkään, esimerkiksi johonkin ravintolaan. En koe, että tarvitsen sellaista.”

”Työ on minulle vähän niin kuin terapiaa. Ja varsinkin tällä hetkellä, tavallaan kun on sen illan siellä töissä, niin ei tarvitse huolehtia sillä hetkellä lapsista ja tietää, että he ovat hyvässä hoidossa (vuoropäiväkodissa).”

 

Kirjoittaja: Eija Marja-aho

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu