Puheenaihe

Klassikkoravintola avattiin uudessa paikassa Helsingissä – sota keskeytti omistajien rantaloman

Aki ja Viviane Kallio ovat Farouge-ravintolan perustajat.

Sakari Nupponen

Rakkaus yhdisti heidät töissä. Viviane kertoo, kuinka hän tuumi: ”Tuon miehen minä haluan”. Aki Kalliolle alkoi samalla elämänmittainen oppiminen libanonilaiseen keittiöön.

Sydämet roihuten Kalliot – Viviane tuolloin vielä Daaboul – kutsuivat illanviettoihinsa työkavareita Radisson SAS:sta.

Kaikki hullaantuivat pariskunnan kotikeittiöstä: Mitä ihmettä ovatkaan nämä maut!

Vähän yli kaksikymppisinä ja keskellä Suomen syvintä lamaa Aki ja Vivian perustivat ensimmäisen Farougen. Nyt avautui muutaman hiljaisen vuoden jälkeen kolmas Kasarmitorin nurkkaan.

Ensimmäinen avaus ei ollut helppo. Esimerkiksi munakoisoja piti itse käydä hakemassa Tukholmasta. Nythän se on jo niin tavallinen juttu, että suomalainen kokkaa siitä arkipastaa.

Sana Farouge tarkoittaa kukkopoikaa. Sellainen nyrkin kokoinen paistettuna ja riisillä sekä pähkinöillä täytetty oli se bravuurinumero. Tällä hetkellä sitä tuuraa menussa pistaasivoilla täytetty kananpojan rinta sitruskompotin ja korianterinsiemenkastikkeen kera.

Aki lupaa, että kukkopoika palaa listalle ehkä kevätpuolella.

Ja mezet – nuo itämerelliset pikkuherkut – ovat Farougen toinen tavaramerkki: munakoisoa ja tahinia, kikherneitä ja paahdettuja pinjansiemeniä, tuliset juustopasteijat sekä lammaskroketit ja lammasmakkarat granaattiomenasiirapilla.

Perhe on ollut tietenkin kaikki kaikessa. Apukäsiä on ollut aina saatavana niin salissa kuin keittiössä.

Kovia hetkiä koettiin heinäkuussa 2006, kun Aki, Viviane ja lapset olivat matkalla Libanonin leppoisalla maaseudulla, joka on raamatullinen ruoka-aitta. Akkarin kylässä on helppo olla pimennossa joutavan maailman uutistulvalta. Kunnes:

– Olimme käyneet uimarannalla, ja ihmettelimme, miksi moottoritiellä on niin hiljaista. Radiossa kerrottiin, että on alkanut sota. Israelin maajoukot olivat hyökänneet Libanoniin.

Perhe onnistui pakenemaan taisteluita ja evakuoitiin satojen muiden lomalaisten kanssa kansainvälisessä operaatiossa.

Kalliot pääsivät norjalaiselle laivalle, jolla oli uutisten mukaan paikat noin 800 ranskalaiselle ja 400:lle muiden EU-maiden kansalaisille. Suomen kiintiö oli 12.

Akin arvion mukaan väkeä oli pari tuhatta. Alus oli tarkoitettu autojen kuljettamiseen. Hyttipaikkoja oli parikymmentä.

Ensimmäinen etappi Beirutista Kyprokseen. Siitä eteenpäin Helsinkiin.

Mitä jäi taakse?

– Asunto, jonka arvo romahti yhdessä yössä. Ja huoli sukulaisista, he sanovat.

– ”Parasta” oli se, että tietääkseni Suomi ainoana maana veloitti kaikki kulut tästä paluukyydistä, Aki muistuttaa.

Mitä pariskunta teki heti ensimmäisenä, kun palasi Suomeen?

Meni takaisin töihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Kommentti: Olut ja makkara veivät mannan luo18.9.2019 07.50

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu