Puheenaihe

Erkki Roisko koki sodan kauhut 1939–44 ja menetti kotinsa Karjalassa, mutta iloa se ei hänestä vienyt – "Venäläiset sai nokkiinsa loppujen lopuksi"

Erkki Roiskolle Sipoo oli monin tavoin tuntematon asuinympäristö sodan jälkeen. Hän on oppinut viihtymään sipoolaisena vuosikymmenien varrella.

Jouni Lampinen

Sotaveteraani Erkki Roisko rakensi perheelleen kodin Sipooseen.

– Vuonna -55 tammikuussa muutettiin sisään.

Erkki Roiskolla ja hänen vaimollaan oli silloin kolme lasta.

– Sitten sen jälkeen poika syntyi.

Se oli sitä aikaa ja elämää, Roisko muistelee.

Sota päättyi vuoden 1944 lopulla. Paluu siviiliin tarkoitti ahkeraa töiden tekemistä. Siihen Roisko oli tottunut jo ennen talvisotaa 1939.

– En ole työntekoa pelännyt. Mie oon 12 vuoden vanhasta tehnyt miehen työtä. Eli 14 vuotta vanha olin, kun olin metsässä tukinajossa.

Viipurista kotoisin oleva Roisko oli 17-vuotias, kun talvisota alkoi. Sitä ennen Roisko oli elänyt tavallista karjalaisen elämää Nuoraan kylässä.

Suomelle kuuluessaan Nuoraa oli Viipurin maalaiskunnan kylä, joka sijaitsi kunnan eteläosassa Viipurin kaupungin etelärajalla Viipurinlahden rannalla.

Erkki Roisko oli mukana varmistamassa, että oma kotikylä oli varmasti tyhjänä.

– Kissat ja koirat, jos ne tulivat eteen, ne piti ampuu kaikki.

Kotimaisemien menetys itänaapurille kirpaisi.

Jatkosota alkoi 25.6.1941. Roisko kertoo olleensa jatkosodan alkuvaiheessa koulutuskeskuksessa Lahdessa.

– Mie oon ollut täällä Sipoossa syynissä, syyskuun viides päivä. Yhdeksäs päivä menin jo sisään. Tammikuussa oltiin jo linjoilla.

Nuori mies oli koulutettu konepistoolimieheksi.

Roisko näki sodassa, kun korsuista hirret lensivät ja paljon muutakin.

– Se oli hirveä näky.

Vuoden 1922 ensimmäisenä päivä syntynyt sotamies eli taistelujen tuoksinassa päivän kerrallaan. Hevosmiehen velvollisuuksia hoitanut Roisko muistaa monet hetket kuin eilispäivän, kun kaikki oli hiuskarvan varassa.

– Sieltä tuli kuulaa edestä ja takaa, sieltä tuli kuulaa joka puolelta.

Linjoilla oli myös rauhallisia hetkiä.

– Olin sotamies, mutta olin samalla myös hevosmies. Kun olin hevosmiehistä vanhin, mie en ois saanut poistua leirintäalueilta ollenkaan. Olisi pitänyt vain määrätä muita hevosmiehiä sitten vain liikkeelle.

Pienestä pitäen hevosten kanssa toiminut Roisko näki niin eläinten kuin ihmistenkin kärsimystä sodassa. Roisko jatkoi elämäänsä normaalisti sodan jälkeen.

– Sota ei jättänyt mitään leimaa minuun. Olen ollut ronski ja iloinen ihminen. Se mikä on tapahtunut on tapahtunut ja sillä selvä.

Tärkeintä oli, että Suomi säilyi itsenäisenä.

– Venäläiset saikin nokkiinsa loppujen lopuksi. Suomi säilyi Suomena.

Roisko suuntasi sodan jälkeen Sipooseen. Hän käveli loppumatkan Tikkurilasta Myyrakseen.

– Seuraavana päivänä palasin polkupyörällä Tikkurilaan. Ja sitten piti luovuttaa sotavarusteet.

Roisko kysyi Tikkurilassa, että onko kaikki varusteet pakko luovuttaa? Kyllä on, hänelle vastattiin.

Roiskolla ei ollut siviilivaatteita, mutta hän lupasi toimia käskyjen mukaisesti vaatteiden palautusta vaativille.

– Minä heitän sitten kaikki nämä tiskin päälle, ja minä kyllä kehtaan kävellä alasti kotia.

Lopulta Roiskon ei tarvinnut palauttaa varusteita heti. Ne hän palautti myöhemmin, kun hän oli jo saanut siviilivaatteita kansanhuollon kautta.

Kansanhuolto on valtion järjestämää toimintaa, jolla pyritään turvaamaan kansan toimeentulo poikkeusoloissa sääntelemällä talouselämää ja työvoiman käyttöä.

Osa sipoolaisista suhtautui epäilevästi karjalaisiin, jotka menettivät kotinsa sodassa siirtyneen rajan toiselle puolelle.

– Sipoon vanhat jermut sanoivat, että karjalaisia ei voi tänne sijoittaa.

Roiskon mukaan jotkut näkivät karjalaisissa vain kunnan elätettäviä.

– Tämä oli heiltä vähän ajattelematonta.

Erkki Roiskolle uusi kotikunta oli monin tavoin tuntematon asuinympäristö sodan jälkeen.

Hän ei esimerkiksi tiennyt heti Nikkilän mielisairaalasta. Roisko ihmetteli nähdessään huomiota herättäviä ihmisiä.

– Katsoin, että onko täällä kaikki sipoolaiset hulluja.

Vuosien varrella tilanne muuttui.

– Meikäläisiä (Karjalasta saapuneita) alettiin sitten kunnioittamaan. Olen ollut hirviporukassa ja kaikessa muussakin mukana.

Roisko on nykyisin avoliitossa. Hän ehti sitä ennen olla lähes 60 vuotta naimisissa, kunnes sota-aikana alkanut liitto päättyi rakkaan poismenoon.

Mies kertoo, että hän ei ole jäänyt kiinni menneeseen. Ihminen ei voi muuttaa sitä, mitä on jo tapahtunut.

Roisko on selvinnyt työllä, huumorilla ja rakkaudella eteenpäin.

– Miekin olen ollut kova tanssimaan. Se on ollut ensimmäisestä kappaleesta viimeiseen aina, kun on tanssittu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Tämä operaatio esti Helsingin suurtuhon 1944 – IS: "Se oli mestarisuoritus"7.6.2016 20.40
Taistelutoverit kesältä 1944 löivät taas kättä – "Kyllä tuntee sydämessään, että on tavannut ystäviä"25.10.2016 06.15
Suomen kohtalonkesänä 1944 kaatunut Viljo Laakso palaa viimein kotiin – hengissä selvinnyt veli kävi Neuvostoliitossa "viisumitta ja vain konepistoolin kanssa"6.12.2018 09.05
Veteraani Ilppo Rinne, 94, selvisi "verisestä lauantaista" Lutikkavaarassa 1944 – puolet pataljoonasta pois miesvahvuudesta12.9.2017 06.35
Veteraani kertoo, mitä sota oikeasti oli – ”Nykypolvet eivät voi ymmärtää”14.3.2015 11.20
Pelastiko tämä jääräpää Suomen vuonna 1939? – Legendaarinen ministeri kieltäytyi joukkojen kotiuttamisesta ratkaisevalla hetkellä29.12.2018 08.40
Taiston, Kallen ja Vilhon isät kaatuivat 1939–44 – ”Sotaorpo sai vaieta vuosikymmeniksi”29.8.2015 17.55

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu