Paikalliset

Mitä yhteistä on Ti-Ti Nallen housuilla ja liikennemerkeillä?

Graafikko Matti Savimaan mielestä sininen on kaikin puolin turvallinen valinta opasteiden pohjaväriksi. - Olisihan se rumaa, jos joka paikka olisi täynnä keltapohjaisia merkkejä, hän tuumailee.

Sauvo Jylhä

– Kaiken a ja o on luettavuus. Kirjaimet ovat selkeitä ja niiden välistykset ja koko on todennäköisesti tarkkaan mietittyjä, pohtii graafikko Matti Savimaa katsoessaan sinitaustaista opastusmerkkiä.

Sininen pohjaväri otettiin Suomessa käyttöön alun perin moottoriteiden viitaksi Turun moottoritiellä 1960-luvun alussa, kertoo liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman Liikennevirastosta. Nopeasti sinisen käyttö levisi muillekin teille ja jo vuonna 1965 sininen oli säädöksissä tienviitan perusvärinä.

Suomen liikennemerkit ja niiden värit määritellään tieliikenneasetuksessa. Opastusmerkkien sininen on täsmälleen sama sinisen sävy, joka esiintyy myös Keravan ja Helsingin vaakunoissa sekä muun muassa Ti-Ti Nallen housuissa ja takissa.

– Moottoriteiden taulujen nykyinen vihreä pohjaväri otettiin käyttöön Porvoon moottoritiellä 1970-luvulla. Moottoriteiden merkit ovat kaikissa Euroopan maissa joko sini- tai vihreäpohjaisia. Sitä en osaa sanoa, miksi juuri sininen ja vihreä ovat yleisimmät pohjavärit Euroopassa, Österman jatkaa.

Matti Savimaan arvion mukaan kyse on ensinnäkin siitä, että siniseltä tai vihreältä pohjalta valkoinen teksti erottuu hyvin. Toiseksi kyse on värien symboliikasta: sininen ja vihreä ovat neutraaleja värejä, kun taas esimerkiksi punainen viestii vaarasta ja myös keltaista käytetään varoitusmerkeissä.

– Ei ole yhdentekevää, minkä värisiä opasteet ovat. Sininen on turvallinen väri, enkä näe syytä lähteä muuttamaan opasteita. Olen tässä asiassa kuitenkin ihan maallikon tasolla, Savimaa myöntää.

Ennen 1960-lukua tienviitoituksessa käytetyt opasteet olivat tylsän värittömiä, joko valko- tai mustapohjaisia viittoja. Liikennemerkeissä käytetty kirjasin on sekin perua 1960-luvulta. Kirjasimet on tehty silloisen TVH:n eli Tie- ja vesirakennushallituksen työnä ja pääsuunnittelijana on ollut rakennusmestari A. Lamppu. Erään väitöskirjatutkijan havaintojen mukaan suomalainen liikennemerkkifontti perustuu vahvasti 1930-luvun saksalaiseen standardiin.

Erilaisia tienviittoja lienee käytetty jo hevoskärryjen aikakaudella, mutta liikennemerkkien historia Suomessa on noin 90 vuoden mittainen. Ensimmäiset suomalaiset liikennemerkit on määritelty vuonna 1922. Ne olivat kaikki varoitusmerkkejä, jotka varoittivat teiden käyttäjiä sillasta, mutkasta, rautatiestä tai tienristeyksestä.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu