Puheenaihe

Aarne Tanninen, 98, tyhjensi Lemetin motissa vihollisen korsuja – "Aluksi meillä kaikilla ei ollut aseita, mutta naapurilta saimme sitten vaikka kuinka paljon"

Aarne Tanninen asui Viipurissa, kun talvisota syttyi 80 vuotta sitten. Miehen oikea jalka vammautui jatkosodassa ja jäi pysyvästi suoraksi.

Sauvo Jylhä

Kun talvisota alkoi 80 vuotta sitten 30.11.1939, tuolloin 18-vuotias Aarne Tanninen sai kuulla asiasta, kun hän oli matkalla kotiin työpaikaltaan Staufferin meijeristä Viipurissa.

– Jäin yksin Viipuriin, kun vanhempani menivät evakkoon Särkisalmelle. Seuraavana iltana menin vielä tansseihin. Siellä juttelimme ystävän kanssa ja ajateltiin, että täytyy lähteä vapaaehtoisena sotaan.

– Ei sitä ajatellut sen kummemmin eikä sotaa osannut pelätä. Virta vain veti sinne, Tanninen selittää.

Vuodenvaihteen jälkeen kaverukset astuivat junaan. Se vei lähelle sotatoimia, jossa erään kylän seurojentalolla tulokkaille jaettiin vaatteet ja muut varusteet. Tanninen päätyi lopulta apumieheksi Lemetin mottiin Laatokan Karjalassa. Samoihin aikoihin alkoivat jopa 40 asteen pakkaset.

– Ensimmäiseksi piti pystyttää teltat. Telttojen sivuille laitettiin jonkinlaisia levyjä suojaamaan pakkaselta, hän muistelee.

Tannisen tehtävänä oli tyhjentää vihollisen korsuja.

– Niissä oli vielä hyökkäysten jälkeen ihmisiä, jotka piti vain saada ulos. Aluksi meillä kaikilla ei ollut aseita, mutta naapurilta saimme sitten aseita vaikka kuinka paljon, muun muassa Nagant-pistooleja.

 

Lemetin motissa Aarne Tanninen vietti käytännössä koko talvisodan. Yli 50 päivää kestänyt motti syntyi tammikuun alussa ja laukesi helmikuun lopussa.

Talvisodan tauottua Tanninen ohjattiin muiden mukaan Helsingin Käpylään sotilaskoulutukseen.

– Marssimme Käpylän pitkää suoraa edestakaisin ja harjoittelimme paljon Käpylän sairaalan takana sijainneen lammikon ympärillä. Siellä piti varoa siilejä, joita oli valtavasti.

Koulutus jatkui myös Santahaminassa ja Haminassa. Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 Aarne Tannisesta tuli piiskatykin eli panssarintorjuntatykin johtaja.

Hyökkäysvaiheessa Tannisen yksikön tie vei Karjalan keskiosiin Seesjärvelle. Sieltä mieliin jäi tilanne, kun suomalaiset ampuivat järvellä olevaa pientä hinaajaa. Laivan kätköistä löytyi 300 litraa vodkaa, mutta alkoholi piti taistelujen tuoksinassa jättää rauhaan. Lopulta hyökkääminen taukosi.

– Sitten sai ottaa. Telttojen pystyttäminen ei meinannut millään onnistua, kun joukkueenjohtaja taisi olla ainoa, joka oli selvin päin.

Tannisen sota päättyi Seesjärven lähettyvillä itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuyönä vuonna 1941. Tanninen oli juttelemassa muun joukon kanssa eräässä rakennuksessa, kun vihollisen pikku-naku eli pienoiskranaatinheitin osui viereen. Tanninen sai jalkoihinsa yhteensä 15 sirpaletta.

– Se oli lopputili. Muistan hyvin, kun minulle annettiin morfiinia ja minut kuljetettiin pois paikalta. Heräsin myöhemmin todellisuuteen oikeastaan vasta Tampereen Hatanpään sairaalassa, neljännessä kerroksessa.

 

Haavoittumisen seurauksena Tannisesta tuli sotainvalidi. Hänen oikea jalkansa jäi pysyvästi suoraksi, eikä hän enää osallistunut sotaan. Hän kävi kuntoutumassa muun muassa Vierumäen urheiluopistolla. Sodan loputtua hän asettui Poriin, jossa hän alkoi työskennellä metallimiehenä Outokummulla.

Kiertävää elämää viettänyt mies työskenteli 1940-luvulla Savion kumitehtaalla ja rakensi talon Savion Visatielle Keravalle. Välissä hän asui useassa muussa paikassa, mutta Keravalle hän palasi taas vuosikymmeniä myöhemmin.

Tanninen kertoo olleensa ensimmäisiä asukkaita Keravalla Viertolan Kallenpirtissä, joka rakennettiin veteraanien asuintaloksi vuonna 1993. Siellä virkeä vanhus asuu edelleen, käy lähes päivittäin kaupassa viereisessä K-Citymarketissa ja valmistaa ruokansa itse.

– Veteraanien arvostus on aika hyvä minun mielestäni. Kuntoutusta on tarjolla, jos vain haluaisi mennä.

Itsenäisyyttä mies arvostaa, mutta Linnan juhlista hän ei piittaa, vaikka hän tanssimisesta on aina pitänytkin.

– Sinne en menisi, vaikka kutsuttaisiin. Taitaisin jänistää sellaisista ylhäistön juhlista, joulukuussa 99 vuotta täyttävä veteraani sanoo hiljaa.

Tämä juttu on julkaistu ensin Keski-Uusimaa-lehdessä.

Talvisodan veteraaneja enää vähän

Elossa olevien talvisodan veteraanien tarkkaa määrää Suomessa ei tiedetä, koska veteraaneja ei ole erikseen luetteloitu sotien mukaan.

Rintamalisän saajia on tätä nykyä noin 8 500. Mukaan on laskettu kaikki vuosina 1939–1945 rintamatehtävissä olleet miehet ja naiset.

– Iän perusteella on kuitenkin mahdollista antaa suuntaa antava arvio (talvisodan veteraanien määrästä), joka olisi noin 1 300 veteraanin luokkaa, kertoo Suomen Sotaveteraaniliiton tiedottaja Ariela Säkkinen.

Kaikkien veteraanien keski-ikä Suomessa on tällä hetkellä 94 vuotta. Talvisodan veteraanit ovat kaikki jo lähes 100-vuotiaita tai sitä vanhempia.

Sotiin vuosina 1939–1945 osallistui Suomessa yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Joka kahdeksas sotiin osallistunut suomalainen menehtyi sodassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu