Puheenaihe

Muistatko vielä taikuri Savisen tai hyvää nimipäivää toivottavan Touhon? Tuula Pukkila sai yhden oivalluksen muovailuvahasta, ja siitä syntyi aikansa tv-ilmiö

Taikuri Savinen oli 1970-luvun tv-ilmiö, joka sai 2000-luvulla jatkoa Taikuri Savisen eläinpuistosta.

Tuula Pukkila

Oli tiukka paikka. Animaattori Tuula Pukkila oli kiinnittänyt Justus-lohikäärmeen työtilansa kattoon ja alkanut animoida sen lentämistä Yleisradion tiloissa Tohlopissa.

Aikaa ei ollut paljon. Muovailuvahasta tehty lohikäärme oli painava ja siima saattoi pettää. Yhteen sekuntiin tarvittiin 12 kuvaa ja kohtaus piti saada purkkiin yhdeltä istumalta.

Ovi oli lukossa mutta siitä huolimatta kesken kuvausten sisään ramppasi väkeä. Justus putosi katosta ja parin tunnin työ meni hukkaan.

– Se oli katastrofi. Suutuin ja huusin, että tänne ei tulla kun ovi on lukossa. Sen jälkeen ne kaverit sanoivat, että Tuula on niin herkkä, naurahtaa Pukkila.

– Yleensä sain kuitenkin olla rauhassa ja muut ymmärsivät, että tämä vaatii keskittymistä.

 

Pukkilalla ei ollut aiempaa taustaa animaatiosta, kun hän päätyi niitä tekemään. Keksiessään ensimmäisen animaatioideansa hän työskenteli lastenohjelmien juontajana Ylellä.

– Tein sellaista ohjelmasarjaa kuin Piirrellään, maalaillaan ja muovaillaan. Siinä minulla oli mukana lapsia, joiden kanssa teimme muovailuvahasta eläimiä. Sitten keksin, että olisi kiva, jos nämä lasten tekemät eläimet lähtisivät liikkeelle. Ne olivat minun ensimmäisiä animaatioitani, sanoo Pukkila.

Neuvoja animaatioiden tekemiseen hän sai Kössi Kengurusta tunnetulta Heikki Prepulalta. Prepula neuvoi nuorta animaattoria siinä, kuinka monta kuvaa yhteen sekuntiin filmiä tarvitaan. Sen jälkeen Pukkila lähti tekemään Taikuri Savista.

– Idea taisi tulla siitä, että muovailuvahasta voi ikäänkuin taikoa mitä vain, hän sanoo.

 

Ensimmäisiä animaatioitaan hän kuvailee primitiivisiksi. Hahmot olivat jäykkiä ja Savisen suun aukomiseen tarvittiin kynsilusikkaa. Siitä huolimatta Savisesta tuli ilmiö ja ohjelma myytiin myös ulkomaille.

– Kolmannesta jaksosta lähtien aloin päästä jyvälle asioista ja pelkän töpöttelyn sijaan hahmojen liikkeistä alkoi pikkuhiljaa tulla sulavampia.

 

Uransa mittavimmaksi hankkeeksi Pukkila kutsuu Viivi ja Leevi -sarjaa, jossa oli mukana myös lavastaja ja muita työryhmäläisiä. Itse animointi jäi kuitenkin Pukkilan vastuulle, joka lopulta koki ohjelman paisuneen hiukan liian suureksi.

– Anne Karttunen teki minulle aivan ihanat lavasteet ja Markku Rajamäki metallista luurangot hahmojen sisälle. Viivi ja Leevi olivat jäykkiä ja lavasteiden takia niitä oli toisinaan vaikea liikutella. Lavasteet olivat kuitenkin niin kauniit, etten halunnut luopua niistä. Se oli kaunis sarja, mutta kuvaaminen oli liian rankkaa.

Vuosien saatossa taidot kehittyivät ja animaatioista tuli entistä sulavampia. Omaksi suosikikseen kaikista luomuksistaan Pukkila valitsee lopulta viimeisimmän eli televisiossa edelleen nimipäiväonnitteluja jakavan Touhon, jonka heiluvissa hiuksissa on tasan 17 piikkiä.

– Pidän sen liikkeestä ja siitä, miten ne hiukset heiluvat pään mukana joustavasti. Se on riittävän yksinkertainen ja yhden ihmisen hallittavissa.

 

Nykyään eläkkeellä oleva Pukkila sanoo tuntevansa ylpeyttä urastaan ja töistään.

Nykypäivän lastenohjelmiin hän kertoo kaipaavansa käsityön tuntua.

– Ne ovat nykyään liian siistejä minun makuuni. Kaipaan sormenjälkiä, hän sanoo.

Kuka?

Suomalaisen vaha-animaation pioneeri.

Tunnetuimpia töitä ovat muun muassa Taikuri Savinen, Lohikäärme Justus, Pallerot, Viivi ja Leevi, Pikku Kakkosen postin tunnusanimaatio sekä nimipäiväonnitteluja lähettävä Touho.

Valmistunut Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolta 1967.

Aloitti vuonna 1972 työt Ylen lastenohjelmien toimituksessa. Alkoi tehdä vaha-animaatioita vuonna 1977.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu