Paikalliset

Pikkukinkku kelpaa myös suurperheille

Lihatukku Chef Wotkin’s myy jouluisin 170 000 kiloa kinkkua. Yksityistalouksien joulukinkkukauppa alkaa käydä kuumana vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Chef Wotkin’sin johtajan Veijo Votkinin mukaan kinkkua myydään nyt pikkujouluihin ja työpaikkaruokaloihin.

Kalle Heino

Chef Wotkin’sin lihatukussa käy jo ensimmäiset joulukuhinat, vaikka moni joulupöytään päätyvä porsas maiskuttelee vielä rehua karsinassaan.

Pakaste- ja pikkujoulukinkkuja tällä hetkellä valmistelevan lihatukun johtajan Veijo Votkinin mukaan pienten kinkkujen kysyntä on kasvanut, myös muiden kuin sinkkutalouksien kohdalla. Votkin on asiasta iloinen.

– On järjetöntä ostaa kinkku, jota joutuu syömään viikon. Mielestäni pitäisi olla niin, että kinkkua saa syödä jouluna pari kertaa. Upea joulupöytä on monipuolinen, lihamestari sanoo.

Tuorekinkuiksi päätyvät siat teurastetaan vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Chef Wotkin’silla suurin osa kinkuista myydään tuoreina.

– Pakastekinkkua menee lähinnä niille, jotka lähtevät jouluksi maalle, Votkin kertoo.

Chef Wotkin’s hankkii porsaanruhot isolta teurastamolta Varsinais-Suomesta. Jouluporsas aloittaa elämänsä syyskesällä ja saa ravintonsa rehusta.

Votkin muistuttaa, että käytännössä kaikki myytävät kinkut ovat viljaporsasta. Hänen mielestään termiä käytetään markkinoinnissa harhaanjohtavasti.

– Jotkut haluavat kikkailla viljaporsas-termillä. Sika ruokitaan joko viljalla tai kalalla, ja jos haluaa jälkimäistä, eläintä voisi ehkä löytää jostain pienestä kalastajakylästä saaristosta. Se olisi työlästä.

Joulukinkun eettisyys pyritään pitämään Wotkin’silla mielessä, mutta usein se on hankalaa. Votkin kuitenkin kehuu EU:n tiukkaa lainsäädäntöä ja suomalaisten kunniallista tapaa noudattaa sitä.

– Me pystymme seuraamaan tuotantoa vain ajan, jonka liha on meillä. Yhtä hankalaa on myös valvoa, käsitteleekö ja valmistaako kuluttaja lihan asiallisella tavalla.

Votkin on itsekin intohimoinen lihanystävä ja harmittelee, että porsaankasvatuksesta on tullut teknistä tiedettä.

Kun eläimet aikanaan ruokittiin kotitalouden ruoantähteillä, nyt rehun koostumus, annostelu ja ruokintatiheys on millin tarkasti määriteltyä.

– Olen käynyt muutaman kerran teurastamoissa Unkarissa ja Puolassa, joissa karjankasvatus on vielä samanlaista kuin Suomessa 40–50 vuotta sitten. Kieltämättä lihan maku on siellä paljon parempaa, Votkin toteaa.

Aikoinaan Votkin hankki omia teuraseläimiä, mutta se muuttui taloudellisesti ja tuotannollisesti hankalaksi.

Nykyään isot teurastamot hallitsevat teollisuutta, eikä pienten lihapajojen jalansija ole järin suuri.

Jotain omalaatuista Votkin on silti kehitellyt. Tukku käyttää kinkun suolaamisessa lähdevettä, joka haetaan omilta, valvotuilta ja testatuilta lähteiltä Lohjanharjulta.

Votkinin kotona kinkunpaistoon ei jouluna ole enää aikoihin ryhdytty.

– Töissä on paremmat uunit kuin kotona, joten otan valmiiksi paistettua ja siivutettua kinkkua. Joulukiireisiin ei kinkunpaisto mahtuisi.

Muinainen perinne

Kinkku on porsaan tai sian pakarasta ja reidestä saatavaa kokolihaa.

Viime jouluna suomalaiset söivät noin 6,5 miljoonaa kiloa kinkkua, eli yli 1,2 kiloa henkilöä kohden.

Joulukinkkuperinne juontaa juurensa todennäköisesti jo aikaan ennen kristinuskoa. Esimerkiksi islantilaisessa mytologiassa villisika uhrattiin talvipäivänseisauksen juhlassa Freyrille, hedelmällisyyden jumalalle.

Suomessa kinkun syöminen jouluna vakiintui 1930-luvulla.

Joulukinkkua tuodaan Suomeen myös esimerkiksi Tanskasta.

Kuuluuko kinkku yhä joulupöytään? Ota kantaa!

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu