Teatteri Kultsa

Paniikki Kultsassa – nyt miehet puhuvat

Insinööri Leo (Jouni Puumalainen), graafinen suunnittelija Max (Jalmari Jalonen) ja toimittaja Joni (Nestori Välitalo) Paniikissa.

Timo Seppälä

Max (Jalmari Jalonen) ja Leo (Jouni Puumalainen) vauhdissa.

Timo Seppälä

Max (Jalmari Jalonen).

Timo Seppälä

Joni (Nestori Välitalo).

Timo Seppälä

Leo (Jouni Puumalainen).

Timo Seppälä

Jäikö Paniikki aikanaan näkemättä? Ei hätää, Teatteri Kultsa esittää Kansallisteatterin nykyisen pääjohtajan Mika Myllyahon kirjoittaman näytelmän Paniikki vielä tänä keväänä. Näytelmän ensi-ilta on 21.4.2018, ja esityksiä on 16 aina toukokuun lopulle asti.

Näytelmä tehtiin alun perin Ryhmäteatterille vuonna 2005 ja sitä seurasivat Kaaos- ja Harmonia-näytelmät aikana, jolloin Myllyaho toimi vielä Ryhmäteatterissa. Näytelmät ovat olleet menestyksiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mikä tässä Paniikissa sitten oikein viehättää? Miksi juuri sitä on käännetty saksaksi, englanniksi, venäjäksi tai espanjaksi ja saatu viedyksi lukuisille ulkomaisille areenoille?Nykyaikaisessa näytelmässä modernit miehet graafinen suunnittelija Max, insinööri Leo ja toimittaja Joni pukevat tunteitaan ja ongelmiaan sanoiksi. He pystyvät keskustelemaan jopa siitä p-alkuisesta sanasta, jota Max ei halua ääneen lausua ja jota hän kuitenkin kuvailee Leolle: ”Se on niin kuin pommi. Se on ladattu täyteen tunteita, käsittelemättömiä asioita ja ne on hiljalleen pakkaantuneet yhteen ja sitten odottamatta, yhtäkkiä joutuu tilanteeseen, jossa pommi laukeaa.

Monen alan ammattilaiset asialla

Kuten näytelmän henkilöt ilmentävät modernin yhteiskunnan erilaisia työuria ja toimenkuvia, myös Kultsaan panostavat teatterin tekijät ovat mielenkiintoista sakkia ammatti-identiteeteiltään. Esityksen ohjaaja Jorma Tapola toimii päivätyökseen IT-alalla infra-arkkitehtinä. Jorma on ollut mm. Saksassa töissä noin tuhat työntekijää käsittävässä tutkimuslaitoksessa. Hän oli perustanut sinne työtovereidensa kanssa teatterikerhon, jossa hän näytteli ja ohjasi näytelmiä viitisen vuotta. Suomen Turkuun palattuaan hän jälleen hakeutui teatteria harrastamaan valosuunnitteluun ja tekniikkaan keskittyen ennen Helsinkiin ja Kultsalle tuloaan.

Lavastaja ja tarpeistonvalmistaja Marika Kahra on valmistunut Lahdesta artesaaniksi ja pätevöitynyt University of Londonin teatterikoulusta lavastemaalariksi. Teatteri lienee Marikalla verissä, sillä jo hänen isänsä vanhemmat olivat näyttelijöitä niin kuin eno ja tätikin ovat.
Jouni Puumalainen toimii Kuntoutussäätiön tutkijana. Näytelmän Leoa esittää siis kuntoutusalan vankka ammattilainen. Jouni on näytellyt ja kirjoittanutkin Kultsalle jo parinkymmenen vuoden ajan.

Hyvin istuvat kengät ja visuaalinen nautinto

Marikalle näytelmän lavastus oli sikäli helppoa, että tapahtumapaikkana on graafisen suunnittelijan koti, jonka tyyli on lähellä hänen omaa estetiikkaansa. Tosin tyylikkyyden on synnyttävä pienellä rahalla. Suomeen verrattuna lavasteiden paloturvallisuus Lontoossa oli äärimmäisen tarkkaa, ja siinä meillä on opittavaa brittiläisen teatterin normeista. Samoin kulkureitit ja kaikki tekniset ratkaisut ovat suunnittelussa tärkeä elementti.

– Lavastuksen merkitys on verrattavissa hyviin kenkiin näyttelijän jalassa. Näyttelijät joutuvat olemaan paljon jaloillaan, ja jos kenkä ei purista eikä hölsky jalassa, jalkineisiin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Ne vain istuvat, ja näin toimii myös hyvä lavastus, Marika kertoo.

Ohjaaja Jorma Tapolalle on myös tärkeää saada infra kohdilleen, reaktiot ja ajoitukset täsmäämään sekä näyttämökuva visuaalisesti nautittavaksi.

– Tartuin haasteeseen, koska minulla ei ole itsesuojeluvaistoa, Jorma vitsailee, kun kysäisen eikö tällaisen kulttinäytelmän ohjaus yhtään hirvitä.

– Paniikin verkko aukeni pikkuhiljaa, kun oivalsin, miten eri tavoin ihmiset hoitavat itseään. Yksi vihaa, toinen vetäytyy itseensä ja kolmas ei ymmärrä yhtään mitään. Ystävyys ja veljeys toimivat, vaikka miehet ovat keskenään aivan erilaisia. Miesten tapa tukea toisiaan on rouheaa, eikä se muistuta mitään Leelian lepotuolia. Ja miehet puhuvat tässä näytelmässä muutenkin kuin humalassa.

Ilman parisuhteeseen seksin kautta liittyviä valtasuhteita

Leoa näyttelevä Jouni Puumalainen ei ihmettele Paniikki-näytelmän kansainvälistä suosiota. Kansalla kuin kansalla on asioita, joista ei voi noin vain avautuneesti keskustella arkiympyröissä. Teatterissa tunteet ovat turvallisesti käsiteltävissä, kun ne näytetään lavalla sopivan välimatkan päässä omista ongelmista. Kultsan ohjelmavirtaan Paniikki on hyvä lisä ja jatkaa perinteitämme, esimerkiksi Hullut jäivät (2010) käsitteli mielenterveyden ongelmia ja oli aikanaan Kultsan luoma syväporaus ympäröivään hulluuteen.

Jouni on pohtinut Leon roolia työstäessä eroa ystävyyden ja parisuhteen välillä ja sitä, miten ystävän kanssa uskaltaa puhua repivästikin toisin kuin parisuhteessa, johon liittyy seksin kautta voimakkaat valtasuhteet. Esimerkiksi Susi sisällä -näytelmässä poliisin roolissaan Jouni esitti nujertunutta miestä, ja siinä kyse oli ollut nimenomaa parisuhteen vastenmielisestä valtailmiöstä. Miesten, Leon, Jonin ja Maxin, suhde toimii toisin.

– ”Mies tekee, naisella on tunteet” -tyyliset kliseet tässä esityksessä kyseenalaistuvat. Huumorin keinoin hoidetaan vakavat asiat, voin taata että esityksessä viihtyy, Jouni suosittelee.

Taattua tavaraa ja viriiliä venkoilua!

Kolmen näyttelijän esitys on taattua tavaraa. Maxia esittää Jalmari Jalonen, joka on ohjannut monia Kultsan esityksiä ja näytellyt pitkään. Kokenut tekijä muistetaan esimerkiksi Juha Jokelan Fundamentalistin pääroolista, Fingerporien ohjauksesta ja huippusuosittujen Juice-konserttien organisoinnista. Nestori Välitalo nähtiin näyttämöllä viimeksi joulun alla Shakespearen kootuissa monen roolin mestarivenkoilijana. TV-toimittaja Jonin sähäkkään rooliin maanisine aikatauluineen ja kunto-ohjelmineen Nestori on mainio valinta.

Esitys: Paniikki
Käsikirjoitus: Mika Myllyaho, Ohjaus: Jorma Tapola, Lavastus: Marika Kahra, Puvustus: Susanna Nyström, Äänisuunnittelu: Esa Lindroos, Valosuunnittelu: Jani Vehkalahti. Esityksen kesto n. 1,5 tuntia.
Ensi-ilta: la 21.4.2018, klo 19.00
Muut esitykset: ke 25.4., pe 27.4., su 29.4. Huom. klo 15.00, to 3.5., pe 4.5., su 6.5., Huom. klo 15, ke 9.5., to 10.5. Huom. klo 15.00, la 12.5., ke 16.5., la 19.5., su 20.5. Huom. klo 15, ke 23.5., pe 25.5., la 26.5.2018
Teatteri Kultsa, Katri Valan puiston väestönsuoja, Käenkuja 6-8.
Liput: ennakkoon 15 / 12 euroa: www.teatterikultsa.fi tai ovelta 17 / 14 euroa

Teksti: Pilke Lehto-Kaven

Teatteri Kultsa

Aikaisempia blogikirjoituksia

Teatteri Kultsa

Teatteri Kultsa on tekijöidensä näköinen harrastajateatteri, jossa teatteri tuotetaan alusta loppuun asti itse. Vaihtuvat tekstit, ohjaus, näyttelijäntyö, lavastus, puvustus ja musiikki tarjoavat katsojille rohkeasti erilaisia, taiteellisesti korkeatasoisia ja ennen kokemattomia elämyksiä. Teatteri Kultsa on toiminut Helsingin teatterielämän väripilkkuna jo vuodesta 1959 asti. 

Teatteri muutti elokuussa 2012 takaisin Katri Valan puiston väestönsuojaan (Käenkuja 6-8), jossa se toimi vuosina 1994-2004. Teatterilla on jäseniä yli 70.

Kultsalaisia yhdistää rakkaus teatteriin – ja intohimolla tuotetaan myös unohtumatonta teatteria yleisölle ja tekijöille. Ohjelmistossa vaihtelevat valtavirrasta erottuvat harvinaisuudet, kultsalaisten kirjoittamat näytelmät ja tutut klassikot. Onpa mukaan mahtunut esimerkiksi Väinö Linnan Päämäärä-tekstin Suomen teatterikantaesityskin!

www.teatterikultsa.fi

Uusimmat blogit