Erkka Railo

Kodin ammatit

Tänä keväänä suomalaisissa on herännyt uusi huoli: suomalaisia syntyy liian vähän.

Yksi syy lasten vähäiseen määrään on, että lapset kuulemma harmillisesti katkaisevat työuran. Lasten kanssa vietetty aika ei ole hyödyksi työelämässä, väitetään.

Puppua, sanon minä.

Olen oppinut lasteni kanssa monia uusia ammatteja.

Olisin esimerkiksi täysin lyömätön kokki ja tarjoilija koska tahansa. Pystyn improvisoimaan tähteistä neljä eri ruokalajia kolmelle kärsimättömälle asiakkaalle käden käänteessä.

Voin vakuuttaa, että vaativinkaan ravintolan asiakas ei saisi minua hätkähtämään. Pystyn ottamaan kulmia kohottamatta vastaan henkilökohtaistakin, minuun tai valmistamaani ruokaan kohdistuvaa kritiikkiä. Olen tottunut erottamaan todelliset ja suurella tunteella näytellyt myrkytysoireet toisistaan.

Kaikissa vanhemmissa kehittyy pieni työmarkkinaneuvottelija."

Uskoisin olevani myös erinomainen taksikuski, joka pystyy todelliseen moniajoon. Kykenen täysin eleettä ajamaan autoa, säätämään etuistuimen matkustajan My Little Ponyn äänenvoimakkuutta ja rauhoittelemaan takapenkin uhkaavaa konfliktia.

Jari Tervo kysyi kerran, mikä yhdistää kirjailijoita ja vauvoja: kummatkin sammuvat taksiin. Hoidan jo rutinoituneesti sammuneet asiakkaat takapenkiltä kodin sänkyyn.

Jokainen vanhempi käy läpi kovan johtajakoulun.

Lasten kanssa oppii motivoimaan ja kannustamaan ihmisiä tekemään asioita, joita he eivät alun perin lainkaan haluaisi tehdä. Siinä oppii asettamaan päämäärän ja merkkipaalut, joiden kautta edistystä mitataan ja maali saavutetaan: puuro, paita, housut, haalari, kengät, pipo ja päiväkoti.

Kaikissa vanhemmissa kehittyy pieni työmarkkinaneuvottelija. Vaikeat neuvottelut tyytymättömien osapuolten välillä on vedettävät hyvässä hengessä kaikkia osapuolia kuunnellen. Joskus tilanne eskaloituu, eikä mikään muu auta kuin vahtimestarin otteet, asiakasta loukkaamatta, tietysti.

Erkka Railo

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet