Jukka Hämäläinen

Käpristyneen marmorin kauneus

(PÄÄKIRJOITUS) Guggenheim-kiistelyn tyrehdyttyä kulttuurikeskustelu on kuivunut Suomessa pieniksi puroiksi. Nyt padot taas luultavasti avautuvat, sillä Finlandia-talon peruskorjaus lähestyy.

Vuonna 1971 valmistunut Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo joutui ensimmäiseen peruskorjaukseen jo ennen vuosituhannen vaihdetta, kun julkisivujen valkea Carraran marmori käpristyi ja alkoi putoilla kongressivieraiden niskaan.

Tuolloin käytiin vuosia kestänyt, kiivaana tempoillut väittely siitä, voidaanko alkuperäinen väärä valinta korjata remontissa. Aallolla ei tiettävästi ollut materiaalia valitessaan tietoa siitä, ettei italialainen marmori kestä lämpötilan vaihteluja ja ilmansaasteita.

Vuoden 1993 suojelupäätöksessä todetaan erinäisten vaiheiden jälkeen, että rakennuksen julkisivuissa tulee säilyttää ”alkuperäistä vastaava” arkkitehtoninen asu – ei siis välttämättä marmori. Siitä huolimatta kaupunki päätyi edellisellä kerralla Carraran marmoriin.

Finlandia-talon ulkoseinien uusiminen 20 vuoden välein on kirjaimellisesti kestämätön ratkaisu. Vuosina 2021–2024 toteutettavan perusparannuksen kustannusarvio on 60 miljoonaa euroa. Toki remontissa uusitaan myös talotekniikka ja vesikatto, mutta julkisivuun menee merkittävä osa budjetista.

Kansalaiskeräyksellä jouduttiin vastikään keräämään 36 miljoonaa Lastensairaalan, johon ei muuten olisi ollut varaa.

Kun Finlandia-talo nykyisin on puolet ajasta kivet käpristyneenä, remontissa tai värivalaistuna, niin kaipa silmä tottuisi aavistuksen harmaampaankin kotimaiseen kivilaatuun.

Jukka Hämäläinen

Jukka Hämäläinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet