Mikko Heino

Toisen kuutonen on toisen kahdeksikko

(PÄÄKIRJOITUS) Peruskoulun päätti viikonloppuna noin 58 000 nuorta. Kouluvuoden päättyessä keskusteluun nousi arvosanojen määräytymisen erot eri kouluissa ja tämän vaikutukset oppilaiden hakeutuessa jatko-opintoihin. Helsingin Sanomat julkaisi viikko sitten aiheesta tekemänsä kyselyn, ja HS:n jutuissa opettajat tuskailivat ”arvosana-arpajaisia” ja sitä, kuinka opetussuunnitelma ei anna opettajille eväitä oppilaiden yhteismitalliseen arviointiin. Toisen kuutonen voi olla toisen kahdeksikko.

Arvosanojen tasapuolisemman määräytymisen ratkaisuksi on ehditty tarjota muun muassa koko ikäluokan valtakunnallisia päättökokeita. Näitä on vastustettu muun muassa sen takia, että jatkossa opiskeltaisiin tietojen ja taitojen sijaan päättökoetta varten. Opettajat puolestaan kaipaavat yhtenäisempiä arviointikriteereitä opetussuunnitelmaan, joka määrittelee vain hyvän osaamisen eli kasin oppilaan kriteerit. Kun opettaja nyt antaa oppilaalle viitosen, opetussuunnitelman tarjoama selkänoja on vain ”hallitsee jossain määrin”. ”Armoviitosen” tason määrittely jää opettajalle.

Onneksi arvosanoja ei sentään enää jaeta erään opettajan 1980-luvun alun mallin mukaan. Kyseinen aineenopettaja kertoi ysiluokkalaisille lukuvuoden alussa kehittäneensä pärstäkerroin-suureen, jonka perusarvo oli 7. Omien sanojensa mukaan opettaja pisteytti kunkin oppilaan miinus kolmen ja plus kolmen välillä, ja tämä pisteytys yhdistettynä suureen perusarvoon määräsi oppilaan arvosanan.

Kyseisen opettajan suhtautumisesta työhönsä tosin kertoi myös se, että hänen kokeistaan pääsi läpi armoviitosella, jos sai kasaan neljä pistettä. Koepaperiin oikein kirjoitetut etu- ja sukunimi sekä luokkataso ja -kirjain toivat kukin yhden pisteen.

Mikko Heino

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet