Jukka Oksaharju

Hävetkää, itsekkäiden sukupolvi

2010-luvulla maan useimpien hallitusten aikana valtion sijoitustoiminta on tuonut kyyneleet silmiin.

Taipaleella on tuettu omaa hölmöyttään kriisiytyneitä yrityksiä ja myyty lyhytnäköisesti valtion omaisuutta, jotta velkaantumistahti laantuisi edes hetkeksi. Näin on tehty varsinkin valtion varoista vastaavien demariministereiden siunauksella. Silti jälkipolvien riesaksi jäävä lainakuorma on vain kasvanut.

Viime päivinä palautui mieleen kansallislaulun vanha ennuste: ”On maamme köyhä, siksi jää”. Valtio nimittäin meni myymään Nestettä ja Stora Ensoa yhteensä miljardiluokassa.

Taaskaan ei tiedetä, mihin myyntitulot lopulta haihtuvat. Aidan matalimman kohdan alittaminen vähentää valtion velanottotarvetta tänään, mutta voi kasvattaa sitä jatkossa, kun myytyjen osakkeiden osingot menetetään ikuisiksi ajoiksi. Valitettavasti omaisuuden myyntiäkään ei voi tehdä kahdesti.

Jos myyntituloja ei investoida tuottavasti muualle kuin eläkekorotuksiin, käy niin, että nykyinen sukupolvi ostaa jatkoajan katteettomille eduilleen. Ikävä kyllä lasku tästä lähtee lopulta perillisille joko hyvinvoinnin leikkauksina tai kohoavina veroina.

Matti Alahuhta lausui Johtajuus-kirjassaan, että ”päätöksenteossa maksiminopeus ei ole optiminopeus”. Tämän soisi toimivan myös maan hallituksen ohjenuorana, koska vain kauaskantoinen osaamisen kasvu voi uskottavasti katkaista velkaantumisputken.

Omaisuusmyynnit ja leikkaukset kasvua luovasta koulutuksesta ainoastaan harventavat juottopisteitä veronmaksajan maratonilla. Luopumalla valtionomistusten osinkotuloista poliitikot siirtävät lisävelkaa ulkomaisilta sijoittajilta lapsillemme.

Kotitalouksien liki 90 miljardin euron talletuksia aktivoimalla voisi ostaa 30 prosenttia koko Helsingin pörssilistasta."

Etenkään vaalilupauksia ei saa rahoittaa lapioimalla valtionomistuksia yli laidan. Jokin järki myynneissä olisi, jos valtion koko omistajapolitiikka tekisi kuperkeikan ja vapautuvat varat käytettäisiin valtiontalouden nykyisen leveästi elämisen sijaan kotitalouksien riskinoton kannustamiseen.

Tässä poliittisessa utopiassa olisi massiivinen potentiaali: kotitalouksien liki 90 miljardin euron talletuksia aktivoimalla voisi ostaa 30 prosenttia koko Helsingin pörssilistasta – ja kasvattaa valtion saamia pääomatuloveroja pitkällä aikavälillä. Koska näin järkevä suunnitelma on aivan liian järkevä politiikkaan, löytyy jokaisessa valtion omaisuusmyynnissä syy huoleen.

Jukka Oksaharju

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet