Kallion kulttuuriverkosto

Korven pimeydestä kohti valoa - Kauko Röyhkän uudessa sotaromaanissa on ajattomia teemoja

Juha Metso

Kauko Röyhkä kuuluu niihin taiteilijoihin jotka ovat metoo-liikkeen mustalla listalla: "vanha seksistinen äijä", "menneen talven lumia" "peukku alas", tyylisiin luonnekuvauksiin miehestä törmää sosiaalisen median puolella. Arviot perustuvat lähinnä vihaa pursuaviin mielipiteisiin, jotka ovat lähtöisin siitä, että Röyhkä on arvostellut liikettä.

Kun kääntää kolikon toisin päin löytyy puolestaan maanisella tarmolla töitä paiskiva työnarkomaani Kauko Röyhkä. Hän painaa töitä monella sektorilla: musiikintekijä, kirjailija, tietokirjailija sekä siihen päälle keikkaileva muusikko. Muutama vuosi sitten häneltä ilmestyi kunnianhimoinen jazz-levy ja samoihin aikoihin painokoneet sylkäisivät romaanin Lapinpoika, josta tuli miehen pitkän uran suurimpia arvostelu menestyksiä.

Turkulainen taiteenmoniottelija on jatkanut samalla kaavalla kuluvana syksynäkin. Ilmestyi levy, jossa musiikillisesti Röyhkä on uinut taas hieman uusiin vesiin: kevyesti rullaava countryhenkinen tuotos, jossa maistuu tosin välityön maku ja eikä yllä miehen parhaan tuotannon tasolle. Syyskuu toi myös kirjan Maan korvessa kulkevi, se taas osoittaa, että kynä pysyy edelleen tukevasti kirjailija Röyhkän kädessä.

Ollaan toisenmaailmansodan loppuhetkissä, rauha on solmittu, maa on vielä kaaoksessa ja peloissaan: mitä Neuvostoliitto tekee Suomelle? Sota jatkuu Lapissa, entistä aseveli Saksaa ajetaan pois maasta ja he poistuvat poltetun maan taktiikalla. Nämä ovat Röyhkän uuden romaanin kehykset.

Kirjan sisällä kulkee kaksi tarinaa. On Saksan armeijan alppijääkäri Dieter, joka päättää paeta joukko-osastostaan. Toisaalla on kaksi lasta Pirjo ja Iivari, jotka henkisesti romahtanut äiti lähettää matkalle pohjoisiin, turvaan sukulaisten luo.

Heitä yhdistävät omat ideologiset painolastit. Dieter on natsi, mutta hän on herännyt kuitenkin tajuamaan kansallissosialismin järjettömyyden. Pirjo ja Iivari ovat puolestaan Jehovan todistajia - sen liikkeen aivopesemiä viattomia lapsia. Liikkeiden voima voi olla siis musertava, se saattaa tuhota yksilöitä, siinä missä kansakuntiakin. Ajankohtainen muistutus tähän aikaankin.

He pyrkivät kukin tahollaan pois sodan hulluudesta - tulevaisuuteen. Dieter kulkee korvessa, seuranaan vain oman päänsisäinen maailma ja hänellä on aikaa vaeltaessaan muistella nuoruuden ihania päiviä saksanmaalla, näiden ajatusten myötä avautuu Dieterin menneisyys lukijalle ja tuo tekstiin syvyyttä.

Pirjo ja Iivari vaeltavat ihmisten keskuudessa, he kokevat ja näkevät matkallaan ihmisten hyvyyttä, mutta myös ihmisten sisällä olevan pimeyden. Mutta kaikesta huolimatta; se ihana enkeli suojelee heitä ja vie heidät lopulta onneen, näin he uskovat. Eli ideologisen liikkeen voima kantaa joskus ihmistä yli vastoin käymistenkin.

Röyhkä ei ole kirjoittajana mikään modernisti, hän kirjoittaa puhdasta suomenkieltä, tekstissä on imua, joka soljuu eteenpäin kuin raikas tunturipuro. Paikan ja ajankuvaus on tarkkaa. Röyhkä on myös hyvä Lapin erämaidentuntija ja se näkyy Dieterin vaelluksessa: paikat ja maantieteelliset yksityiskohdat tuovat vielä dokumentaarista uskottavuutta, onhan hän myös tietokirjailija.

Tarkkaavainen lukija saattaa huomata kirjasta Röyhkän piilottaman vitsin. Lapin erämaissa ja kylissä saksalaisia jahtaavassa suomalaisessa sotilasryhmässä on Välimaan Kaarlo Pellosta. Röyhkä on Välimaa ja kotoisin samasta lapinkylästä ja hänellä on myös Kaarlo niminen poika.

Maan korvessa kulkevi on hallittu kokonaisuus. Kahden tarinan kuljettaminen erillään ja niiden saattaminen yhteen välähdyksen omaisesti ja jättäen tarinan lopulta ikään kuin hieman auki, antaa tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle, niin kuin hyvän kirjan tehtävä onkin.

Maan korvessa kulkevi on vahva näyttö siitä, että Kauko Röyhkä on edelleen ammattinsa hallitseva taiteilija.

 

Kauko Röyhkä: Maan korvessa kulkevi. Like. 327 s.

 

Juhani Styrman

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet