Kallion kulttuuriverkosto

Teinienergiaa ja rock-kukko valkokankaalla

Tobias Henriksson

Viikon 44 ensi-ilta elokuvien yhteinen nimittäjä voisi olla maahanmuuttajatausta. Laadukas elokuvamaa Ruotsi tuo valkokankaalle pirteää teinityttöenrgiaa. Kun taas toinen elokuva kertoo Sansibarin saarella syntyneestä miehestä, joka osasi laulaa.

Ruotsalainen Gabriela Pichler sai vuonna 2013 Venetsian elokuvajuhlilla yleisöpalkinnon siirtolaisnaisista kertovalla ohjauksellaan Syödä, nukkua, kuolla. Elokuva kahmi myös roppakaupalla Ruotsin Jusseja, eli Guldbaggeja. Pichlerin toisen kokopitkän Amatöörit aihepiirissä on paljon samaa. Nyt ollaan kuvitteellisessa ruotsalaisessa pikkukaupungissa Laforsissa.

Lafors on kuihtuva teollisuuspaikkakunta. Toivo uudesta kukoistuksesta herää, kun saksalaisen halpakauppaketju Superbillyn suunnittelee paikkakunnalle liikekeskusta. Kaupunginvaltuustolla on visainen pähkinä: miten myydä uneliasta maalaiskaupunkia saksalaisille.

Valtuusto keksii idean: tehdään Laforsista kertova mainosvideo! Ongelmana on kuitenkin se, ettei kaupungilla ei ole varoja. Niinpä homma annetaan paikallisten koululaisten kännyköillä kuvattavaksi. Maahanmuuttajataustaiset teinitytöt Aida ( Zahraa Aldoujaili) ja Dana ( Yara Alidotter) tarttuvat toimeen ja kuvaavat omannäköisensä videon.

Kaupungin johtoa ei kuitenkaan tyttöjen, eikä muidenkaan nuorten videoluomuksista innostu. Niinpä työ lopulta annetaan paikallisen opettajan dokumentaristimiehen tehtäväksi. Aidalla ja Danalla on kuitenkin kuvausten myötä herännyt tietoisuus omasta kotiseudustaan. Sekä myös Superbillyn kaltaisten ylikansallisten firmojen häikäilemättömästä työvoiman riistosta kehitysmaissa. Neidit päättävät jatkaa oman kotiseutuelokuvansa kuvaamista.

Ruotsalaiset elokuvantekijät osaavat rakentaa elokuviinsa aitoa tunnelmaa. Amatöörit on kuvattu  täydellisen uskottavassa miljöössä. Elokuvan niittaa toimivaksi kokonaisuudeksi ihastuttavan luontevat amatöörinäyttelijät  ja dialogia on tietenkin taattua ruotsiosaamista. Osittain puhelimella toteutettu kuvaus istuu elokuvaan mainiosti.

Kaiken yläpuolella loistaa kuitenkin Aida ja Dana. Neitokaisten vapautuneen oloinen meininki vie mukaansa. Elokuva on hauska, mutta samalla se myös herkistää teinien vastoinkäymisten ja onnenhetkien edessä. Amatöörit on tulvillaan oivaltavaa arjen kuvausta, johon siroteltu mausteeksi kirpeää yhteiskuntakritiikkiä.

4,25 tähteä

*

Freddie Mercury -elämäkertaelokuva Bohemian Rhapsody on saatu vaikeuksien kautta valmiiksi. Ennen kuin elokuva saatiin valkokankaalle, Mercury -projektia varjostivat ohjaaja potkut, työn teki lopulta Bryan Singer. Eikä Rami Malek ollut myöskään alun perin itsestään selvä valinta Freddie Mercuryn rooliin.

Bohemian Rhapsody on lievä pettymys ja syyttävä sormi siitä voitaneen osoittaa hankkeen nihkeään etenemiseen. Elokuvan juoni kulkee tuttuja ja turvallisia yhtyeestä ja sen nokkamiehestä jo tiedettyjä tarinoita noudatellen. Lopputulos on laimeahko muistelotrippi Queen- ja Mercury faneille.

Elokuva alkaa lupaavasti. Niissä kuvissa joissa Malek näyttelee nuorta Mercurya hän on uskottavampi. Tuolloin, uransa alkuvaiheessa Freddie on hieman epävarma, mutta tietoinen omista lahjoistaan oleva rokkikukko, joka muistutti olemukseltaan lähinnä "sukupuolettomia" glamour-tähtiä, kuten David Bowie tai Marc Bolan.

Kun Mercurysta tuli yhtyeensä päällikkö ja bändin tie ainutlaatuiseksi stadionrockin airueeksi alkoi; tämän tärkeän vaiheen elokuva hukkaa jokseenkin täysin. Jostain syystä Singer nostaa hyvin hallitsevaan rooliin Malekin suuhun tökätyt ylikorostetut hammasproteesit ja se häiritsee hänen näyttelytyötään ihan selvästi.

Myös Freddie Mercuryn sukupuoli-identiteetin rakentelu elokuvassa on hieman kyseenalainen. Niistä aiheista ei saada irti juurikaan mitään kiinnostavaa. Ehkä niillä halutaan houkutella tirkistelyn haluisia valkokankaan äärelle?

Bohemian Rhapsodyn olisi suonut keskittyvän enempi kuvaamaan sitä, kuinka lahjakas, persialaistaustainen nuorukainen kehittyi röyhkeäksi, ainutlaatuiseksi stadionrockin valtiaaksi. Nyt Bryan Singer ohjaus hortoilee vähän siellä sun täällä ja hukkaa lopulta mahdollisuutensa nousta ansiokkaiden elämäkertaelokuvien kaanoniin.

Elokuva päättyy kiinnostavaan kohtaukseen kesän 1985 Live Aid -konsertista. Siinä tarkoin, pienintäkin yksityiskohtaa myöten lavastetussa kohtauksessa, jo aidsin runtelema Freddie Mercury nousee lavalle. Rami Malek saa puserrettua suoritukseensa hitusen Mercuryn macohoilevaa lavakarismaa. Elokuvan ääniraidalla pauhaa oikea Queen Wembleyn stadionilla ja todistaa samalla olevansa se kaikkien aikojen stadionrockin kuningas.

3,03 tähteä

Juhani Styrman

https://www.rivierakallio.fi/Event/12084/

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet