Kallion kulttuuriverkosto

Valkokankaalla hevosmiehiä ja noitien tanssikoulu

Cinema Mondo

Viikon 47 elokuvatarjonnassa on realismia ja toisessa ääripäässä on 1970-luvun kauhuklassikon uusi tulkinta, joka taatusti jakaa mielipiteitä.

Rodeomaailmaan sijoittuva The Rider -elokuva on yhdistelmä fiktiota ja dokumenttia. Eli eräänlainen "korotettu dokumentti", jossa elokuvan henkilöt näyttelevät itseään. The Riderin päähenkilö on rodeoratsastaja Brady Blackburn, joka on loukkaantunut vakavasti, näin on todella käynyt ratsastajaa näyttelevälle Brady Jandreaulle.

The Raiderin todellisuuden tuntua lisää vielä se, että Brady Blackburnin alkoholisoitunut isä ja Aspergerin syndroomasta kärsivä sisko ovat Jandreaun omaa perhettä, myös filmikameroiden toisella puolella. Lisäksi elokuvassa Bradyn keskeisiä ystäviä näyttelevät henkilöt ovat myös hänen kavereita oikeassa elämässä.

Ohjaaja Chloé Zhaon voitti The Riderilla Cannesin elokuvajuhlien uusien kykyjen sarjan. Tuulisilla preerioilla tapahtuva tarina kuvaa sen jakson Blackburnin elämästä, kun hänen on tehtävä ratkaisu:  jatkaako hengenvaarallista lajia, vai luovuttaako?

Elokuvan tapahtumapaikat ovat Etelä-Dakotan preeriat ja rodeoareenat. Ihmisten elämän keskiössä ovat hevoset ja niiden avulla on mahdollisuus syrjäisten seutujen nuorilla miehillä mennä elämässä kohti parempaa - niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. Rodeoratsastamisella on täällä pitkät, historialliset perinteet. Kaikki myös tietävät lajin vaarallisuuden, siitä kouriin tuntuva muistutus elokuvassa on nuori rodeosankari Lane Scott, joka viettää loppuelämänsä pyörätuolissa.

The Riderin kovinta ydintä on se, että se on niin totta kun elämä voi vain olla. Elokuvan maailma on miehinen, mutta lähestymiskulma on kaukana jostain pullistelevasta macho-kulttuurista. Zhaon kuvaa yhteenkuuluvuutta, jossa kaveria ei jätetä. Riipaisevan koskettavia ovat esimerkiksi kohtaukset, jossa Blackburn käy tapaamassa pahoin invalisoitunutta esikuvaansa Scottia.

Onnistuneen elokuvan taustalla on monta yhtälöä: täydellisen aito tarina, jonka käsikirjoituksesta ja ohjauksesta ei löydy juurikaan falskiutta. Kaiken ylitse nousee kuitenkin Jandreaun omaa itseään esittävä roolisuoritus, jos sitä siksi voi edes kutsua. Ja ne hevoset, niiden parissa hän on elementissään - niissä kohtauksissa, puoli villien hevosten kanssa on taikaa, aivan kuin Jandreau olisi juuri se puuttuva säie eläimen ja ihmisen kommunikaation välissä.

Mutta eläin ja ihminen eivät ole elämän edessä tasa-arvoisia. Blackburnin (alias Jandreau) surumielisestä katseesta voi sen aistia: minä saan elää, koska olen ihminen.

5,00 tähteä

*

Suspiria on kauhuklassikko, joka on sijoitettu ansioistaan kyseisen genren kaanoniin ja nyt se saa uuden tulkinnan Luca Guadagninon ohjauksessa. Uusi Suspiria jakaa mielipiteitä skaalan ääripäitä myöten: huonosta täydelliseen. Se herättää kysymyksiä, mutta ei tarjoa helppoja vastauksia, tai yritääkö edes vastata niihin. Ja kuten arvata saattaa, katselukokemuksena Suspiria ei tietenkään ole sieltä helpoimmasta päästä, se onkin siis otettava lähinnä kokemuksena.

Guadagninon on viennyt elokuvan rautaesiripun aikakauteen, jaettuun Berliniin ja sinne lännen puolelle. Eletään aikaa, jolloin terroristiryhmä Baader-Meinhof on vielä voimissaan. Nuori amerikkalainen Susie Bandion (Dakota Johnson) tulee koe-esintymään maineikkaaseen tanssikouluun ja teki heti vaikutuksen koulun johtajaan Madame Blanciaan (Tilda Swinton).

Tarinan lähtee liikkeelle realismin tyylilajissa. Elokuvaan on taltioitu vaikuttavasti 1970-luvun ajankuvaa keväisestä Berliinistä, jossa sataa märkää lunta ja sen luomassa valossa kaupunki näyttää aavamaiselta - kauhun efktejä heitellään vähäeleisesti ja se hiipii kuviin salakavalasti.

Suspiriaa rytmittää kuusi nimettyä näytöstä. Rytmi on verkkainen ja pitkä elokuva (2,5-tuntia) huipentuu sitten kuudenteen verihurmeiseen näytökseen. Mitä tämä on? Elokuva on nuoren naisen kasvutarina, mutta toteutukseltaan aivan jotain muuta miten se yleensä kuvataan. Yliluonnollista, alitajuntaa, unienmaailmaa, puhdasta kauhua, tulkinnoille on todellakin sijaa.

Elokuva on myös vakuttaavaa Tilda Swintonin osaamista. Hyytävän Madame Blancinan roolin lisäksi hänet nähdään myös iäkkään psykoterapeutti Josef Klempererin roolissa. Tai ei nähdä, sillä hänet on maskeerattu täysin tuntemattomaksi.

Suspiria on ihmismielen syvyyksiin sukeltava kauhu- ja tanssiteos, jota on vaikea ja jopa turha arvioida normi elokuvan mittareilla.

Tähtien tuolla puolla

Juhani Styrman

http://kinosheryl.fi/

https://www.rivierakallio.fi/Event/12269/

 

 

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet