Kallion kulttuuriverkosto

Läpi harmaan kiven - suomussalmelaisesta sotalapsesta tuli hiihdon kuninkaallinen

Kun puhutaan vahvoista naisista, jotka ovat rikkoneet lasikattoja ja murtaneen ennakkoluulojen muuria, ei pidä unohtaa ruotsalaista 1960-luvun hiihtäjä suuruutta Toini Gustafsson-Rönnlundia (s1938). Hän raivasi latua, ihan kuvainnollisestikin päämääränsä eteen. Nyt Ruotsin TV kunnioittaa hiihtolegendaa ihastuttavalla dokumentilla joka on kuin satua, mutta niin totta kuin vain elämä voi vaan olla.

Toini syntyi talvisodan kynnyksellä suomussalmelaisen Karvosen perheeseen. Koti sijaitsi Haapovaarassa, Suomussalmen pohjoisosassa, alueelle jonne puna-armeija iski raivoisalla voimalla. Kun sota pitkittyi, alettiin suomalaisia lapsia siirtää turvaan Ruotsin puolelle, tähän ryhmään kuuluivat myös Karvosen lapset, perheen isä oli kaatunut rintamalla. Tosin Toinia ei alun perin oltu siirtämässä sotalapseksi, mutta kun serkkutyttö kieltäytyi, ripustettiin Toini kaulaan serkkutytön Tyynen nimilappu, näin kääntyi Toini Karvosen elämässä uusi sivu.

Suomussalmelainen pikkutyttö löysi nopeasti paikkansa uuden kotiseutunsa yhteisöissä ja niissä harrastettiin paljon urheilua. Neiti Karvonen viihtyi hyvin poikien joukossa "koska siellä oli enempi äksöniä". Toini harrasti muun muassa mäkihyppyä ja liiteli hyppyristä lähes 20 metrin ilmalentoja, siinä tehtiin samalla jo pientä urheilunhistoriaa, vasta 2000-luvulla mäkihypystä tuli virallinen naisten urheilulaji.

Hiihto on ollut aina olennainen osa pohjolan ihmisten elämää, niin myös Toinin. Dokumentissa nähdään todellinen filmiharvinaisuus, kun koulunhiihtokisoissa ladulla painelee yhdeksänvuotias tuleva olympiavoittaja ylivoimaiseen voittoon. Paikallisen hiihtoseuran valmentaja näkee ainutlaatuisen lahjakkuuden ja saa kykyjään vähätelleen tytön houkuteltua urheiluseuraan - seuraava askel on otettu.

Suurlupauksen ura on vähällä katketa ennen kuin se edes kunnolla alkoi. Toini palasi sodan runtelemaan kotisuomeen - tajutakseen, ettei sillä ole tarjota hänelle muuta kuin köyhyyttä. Kaverit ja harrastukset olivat Ruotsissa. Nuori Toini tekee hurjan päätöksen: minä muutan Ruotsiin.

Paluu Ruotsiin tiesi määrätietoista paneutumista hiihtoon ja sen harjoitteluun. Toini nousee Ruotsin hiihdon kansalliseen kärkeen. Kansainvälinen läpimurto häämöttää, mutta ensimmäisten arvokisojen menestys ei tyydytä Toinia. Hän kokee hävinneensä Ruotsin valmennusjohdon voitelumokan vuoksi ja edellä on vielä muitakin esteitä: kivenkovat neuvostoliittolaiset hiihtäjät.

Venakkojen voittamiseksi on vain yksi lääke ja se on entistä kovempaa treeniä, oppia hän ottaa Ruotsin menestyksekkäiltä mieshiihtäjiltä. Hän suunnittelee itselleen kotimaastoon rankan harjoitusladun. Voitelussakaan Toini ei aio enää epäonnistua, hän alkaa opetella suksenvoitelua ja samalla tulee tehtyä suksivoiteiteen kehittelytyötä.

Seuraavalla vuosikymmennällä se sitten tapahtui. Lyömättömät venäläiset ovat saaneet pelottavan vastuksen Ruotsista. Vuoden 1968 talviolympialaiset Grenoblessa ovat sitten Toini Gustafssonin suurta näytöstä. Bravuurimatka 10 km hiihdetään vesikelissä. Toini iskee suksenpohjiin itse kehittämänsä voidesatsin, teknisesti taitava ja fyysisesti vahva Gustafsson hiihtää ylivoimaiseen voittoon. Vajaan viikon päästä ruotsitar seisoo taas korkeimmalla korokkeella: kultaa on tullut myös 5 km:n kisassa, hänestä on tullut kaksinkertainen olympiavoittaja.

Naisten hiihto hyväksyttiin ensimmäisen kerran vuoden 1952 olympialaisiin. Siitäkään huolimatta Norja ei päästänyt  naisia mukaan kisoihin 1950-luvun alkuvuosina. Toini Gustafssonia ei tämä tyydyttänyt, hän aloitteestaan myös Norjan naisetkin saatiin arvokisoihin. Niinpä Gustafssonin mieliä saattoikin hivellä Grenoblen kisoissa se hetki, kun hän seisoi ykköskorokkeella ja kahdella muulla palkintokorokkeella seisoi Norjan hiihtäjättäret.

Tämä tarina ei olisi mitään ilman suurta rakkaustarinaa. Ruotsin maajoukkueessa Toini tapasi Asser Rönnlundin, hiihtokuninkaan, joka niin monta kertaa oli juottanut katkeraa kalkkia Suomen hiihtokansalle lyömällä Suomen hiihtosankarit. Ongelmana oli, että Rönnlund oli naimisissa. Pari jopa itse yritti pistää välinsä poikki, mutta mikään ei auttanut heistä tuli pari, jonka vasta Asserin kuolema vuonna 2011 erotti.

Dokumentti alussa hyväkuntoisen näköinen 80-vuotias Toini Gustafsson-Rönnlund seuraa Ruotsin nuorten hiihtäjien harjoittelua. Kasvoilla paistaa ylpeys: ladulla kiittää Elina Rönnlund, Toinin ja Asserin pojan tytär, yksi Ruotsin lahjakkaimpia hiihtäjä lupauksia. "Näen itseni Elinassa ja sen määrätietoisuuden ja periksi antamattomuuden". Sympaattisen hiihtolegendan kasvoille tulee haikea ilme: "Olisipa Asser näkemässä myös tämän, hän olisi tavattoman onnellinen, kun hänen yksi unelmansa on nyt toteutunut, Rönnlundin suku pukee ylleen taas Ruotsin edustusasun".

Dokumentti Sotalapsesta olympiavoittajaksi nähtävissä TV-areenassa

Juhani Styrman

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet