Jukka Oksaharju

Pääkaupunkiseudulla asuu hyvätuloisia köyhiä

Lehmanin veljekset kääntyisivät haudoissaan, jos näkisivät Suomen asuntomarkkinat. Ostajalle on tyrkyllä rotanloukkuja, joissa asuntokaupan mukana ei tule tontin omistusta, mutta rutkasti taloyhtiölainariskiä. Tonttivuokran korotusehtokin voi tuoda mieleen koronkiskonnan.

Helsingissä asuva on maan asuntovelkaisin. Nyt rakennusliikkeet kahmivat asukkaalta kassan rippeet ja vääntävät selän notkolle velanottokyvyn äärirajoille. PTT:n arvion mukaan Helsingissä yksiössä asuva käyttää jo huimat 37 prosenttia tuloistaan asumiseen.

Jopa 45 vuoden asuntolainoista on saatu kuulla. Mahdoton velkavankeus yhdistettynä yksiön maksamiseen elämäntehtävänä ei vala nuorisoon toivoa.

Pankitkin haluavat maksimoida kaiken tuoton, mikä ihmisestä voidaan nyhtää eläkeikään saakka. Muuttoliike kasvukeskuksiin lisää pelin paikkaa. Maakuntien kirkonkylät, joissa saluunan luukut heiluvat kohta tuulessa, ovat toki asia erikseen.

Liki puolet uuden asunnon hinnasta on jo veroja. Toinen myllynkivi kaulassa on kilpailun puute: kaavoitus ja tonttien saatavuus.

Hintataso karkaa palkansaajan ulottumattomiin. Media kertoo työssäkäyvistä lapsiperheistä, jotka ovat ”valinneet” yksiöasumisen ja minimalismin. Epäilemättä jutut vastaavat rakennusliikkeiden toiveita, koska yksiöt myydään kalleimmin neliöin.

Halutessaan julkinen valta voisi lisätä rakennusoikeuksia tonttien tehokkuuslukuja nostamalla. Tonttien omistajille voitaisiin myös antaa isoa penalttia käyttämättömästä rakennusoikeudesta.

Kehäteiden sisällä asuntohintojen ja rakennuskustannusten erotus on maan suurin. Rajoitteita hölläämällä kilpailu kohtuullistaisi asumisen hintakehitystä. Krooniseen muuttovoittoon pitäisi vastata rakentamalla enemmän ja monipuolisemmin.

Myös asuntosijoittajien voittoautomaatista – asumis- ja toimeentulotuista – pitäisi katkaista virta. Yleistä asumistukea saa Helsingin seudulla lähes 110 000 ruokakuntaa, ja alle 15-vuotiaista useampi kuin joka neljäs asuu tuettuna. Mopon keula on siis pystyssä.

Tukivyöry ei enää kohenna tukea tarvitsevien suhteellista asemaa asuntomarkkinoilla, koska saajia on liikaa. Tuen pitäisi kannustaa asumiskustannusten minimointiin.

Naulaksi arkkuun isolla kirkollakin asumisen alueellinen hintakehitys erkaantuu. Hyväosaisuus kasautuu omistusasujien reviireille. Minne muodostuu ensimmäinen ghetto?

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Jukka Oksaharju

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet