Kallion kulttuuriverkosto

Rakkautta Harlemissa ja ankkojen juoksukilpailut

If Beale Street Could Talk on esteettisesti täyteläinen elokuva (KUVA: ANNAPURNA PICTURES)

Viikolla kuusi saavat ensi-iltansa elokuvat If Beale Street Could Talk ja The Favourite. Ne ovat myös hyvä syy mennä elokuviin, sillä molemmat ovat sellaisia taidetoksia, jotka toimivat parhaiten valkokankaalla.

Barry Jenkins nousi lopullisesti edellisellä, Oscarilla palkitulla elokuvallaan, Moonlight (2016) elokuvaohjaajien ykkösketjuun. Jenkins hallitsee sosiaalisten ja kulttuuristen jännitteiden kuvauksen. Taidokkaasti hän kytkee myös poliittisen näkökulman runollisiin elokuviinsa.

Jenkins uutuus If Beale Street Could Talk (Jos tämä katu osaisi puhua) perustuu James Baldwinin (1924-1987) saman nimiseen romaniin. Baldwin nimi jäi monien mieleen jo Raoul Peckin vaikuttavasta dokumentista I Am Not Your Negro (2015).

Elokuvan keskiössä ovat nuoret rakastavaiset Tish (Kiki Layne) ja Sonny (Stephan James). Pari on avioitumassa, Tish odottaa lasta. Heidän elämänsä muuttuu painajaismaiseksi, kun Sonny saa tuomion raiskauksesta - raskauttavan todisteen antaa rasistinen poliisi.

If Beale Street Could Talk on kertomus rakkaudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Jenkinsin intiimi ja hidas, esteettisesti tavattoman kauniiden kuvien ympärille rakentuva elokuva ei saarnaa, vaan se keskittyy rakastavaisten toivoon ja taisteluun oikeudesta.

Jenkins kiertää älykkäästi monien vastaavia aiheita käsittelevien elokuvien ansat: se ei ole stereotyyppinen, hän ei sorru osoittelemaan, että mustat olisivat aina yhteiskunnan uhreja. If Beale Street Could Talk muistuttaa kuitenkin miten rakenteellinen sorto, joka ylettyy pahimmillaan aina oikeuslaitoksiin saakka ja tuottavat näin edelleen traagisia kärsimyksiä.

Moonlightissa nähtiin jo Jenkinsin elokuvallisen kerronnan vahvaa hallintaa persoonallisella tavalla. Äärimmäisen huolella rakennetut visuaaliset kuvat, yhdistettynä taidokkaaseen kameran käyttöön ja siihen päälle intensiivinen äänimaailma ovat silkkaa elokuvarunoutta.

Tsihiä näyttelevä Kiki Layne on ensimmäisessä elokuvaroolissaan ja on siinä suloisella tavalla koskettava. Tish on myös elokuvan kertojaääni, joka vie takautumiin, joissa muistellaan, parin rakkauden syttymistä. Nykyhetkessä hän keskittyy kamppailuun tulevan lapsensa isän syyttömyyden puolesta.

If Beale Street Could Talk on esteettisesti täyteläinen elokuva, joka muistuttaa millaista taidetta elokuva on parhaimmillaan.

4. 99 tähteä

*

Jos ei tietäisi yhtään taustoja voisi hetken kuvitella, että Yorgos Lanthimosin ohjaus The Favourite on kuvaus hullujenhuoneelta. Mutta ei - tämän pöpilämäisen menon (komedia) mukaan tervejärki oli harvinainen voimavara Englannin hovissa 1700-luvulla. No, joku vääräleuka voisi todeta, että ihan samalla tavalla se valta sokaisee edelleen...

Paikoitellen suorastaan räävitön The Favourite on kerännyt kehuja heti maailman ensi-illasta lähtien. Ja sen kaikki kymmenen Oscar-ehdokkuutta ovat tulleet ihan ansioista. Lanthimosin ohjaus on kertakaikkisen riemastuttava, napakasti kirjoitettu, visuaalisesti säkenöivä ja kaiken kruunaa upea näytteleminen.

Englanti oli 1700-luvun alussa sodassa Ranskaa vastaan, maan hallitsijana on kuningatar Anne (elokuvassa Olivia Colman). Kansa riutuu sodan kärsimyksissä, hovin touhussa ei ole puolestaan järjen hiventäkään. Palatsin saleissa aika kuluu erilaisissa seuraleikeissä, joita ovat muun muassa ankkojen juoksukilpailut ja mätien hedelmien heittely, maalitauluina ylimystön henkilökunta.

Itse moniongelmaista kuningatarta ei myöskään politiikka kiinnosta. Hän keskittyy enempikin makuhuoneessaan mässäilyyn, lemmikkikanien hoivaamiseen, sekä seksin harrastamiseen naispuolisten petikumppaniensa kanssa, joista eräs on herttuatar Sarah Churchill (Racehl Weisz), joka myös vallan kahvassa on tukevammin kuin itse sekopäinen kuningatar.

Sarah saa kuitenkin pahan kilpailijan serkustaan Abigailista (Emma Stone). Joka aloittaa määrätietoisen kampituskamppailun serkkunsa suhteen päästäkseen ylimmälle oksalle ja Annen sänkyyn. Peli on kovaa ja epärehellistä.

The Favourite on tietenkin muokattua historiaa ja samalla kekseliäällä tavalla feministinen: siinä miehet kelpaavat lähinnä palvelijoiksi, sotaan ja ne olivat myös hyödyllisiä pelimerkkejä naimakauppoja järjestettäessä.

The Favourite on kolmen loistavan näyttelijän (Colman, Weisz, Stone) huikeaa ilotulitusta ja ovat taatusti Oscar-ehdokkuutensa ansainneet. Kaiken kruunaa kuitenkin Olivie Colman, joka on aivan lyömätön, lahjattomana, mutta kuitenkin äärimmäisen tietoisena vallastaan olevana kuningattarena.

4,99 tähteä

Juhani Styrman

https://www.rivierakallio.fi/

http://kinosheryl.fi/

 

 

 

 

 

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet