Kallion kulttuuriverkosto

Syyttöminä syntyneet katulapset maanpäällisessä helvetissä

Fares Sokohon // Sisukas ja kekseliäs Zain yrittää pysyä siskojensa kanssa hengissä Beirutin kaduilla.

Libanonilaisohjaaja Nadine Labakin elokuvan Kapernaum – Kaaoksen lapset ensimmäisistä kuvista lähtien on selvää, että valkokankaalla on nyt hyvin poikkeuksellinen elokuva. Se on sataprosenttisesti aito tarina, syvältä kouraiseva kertomus köyhän Libanonin lasten maan päällisestä helvetistä.

Elokuva alkaa oikeudenkäynnistä, jossa libanonilaisesta poikaa Zainia (Zain al-Rafeea) syytetään puukotuksesta. Poika lataa kuitenkin oikeudessa oman haasteensa. Hän haastaa vanhempansa oikeuteen. Syyte on hänen synnyttämisensä: miksi hankkia lapsia, kun ei pysty niistä huolehtimaan?

Tämän jälkeen tarina palaa lähtöruutuun. Zain asuu Beirutin slummeissa, rähjäisessä pienessä kerrostalo asunnossa vanhempiensa ja alaikäisten siskojen kanssa (joita on melkoinen joukko). Lapset ovat kehittäneet itselleen erilaisia keinoja pysyä hengissä ympärillä olevassa julmassa maailmassa, jossa vanhemmat keskittyvät juopotteluun ja lastensa pahoinpitelyn lisäksi vain paneskelemaan.

Kekseliäs ja rohkea Zain pitää huolta siskoistaan. Ennen kaikkea hän kantaa syvää huolta siskostaan Saharista (Haita Izzam). Tyttö on murrosiän kynnyksellä, kuukautiset ovat alkaneet. Vaarana on, että lapsi naitetaan, eli lapset ovat lähinnä kauppatavaraa. Saharin kohtalo on lopulta hirvittävä: 11-vuotiaasta tytöstä tulee vuokrasopimuksen takaaja, hänet annetaan vaimoksi aikuiselle miehelle, jonka perhe omistaa asunnon.

Zain suuttuu kaupasta lopullisesti ja hylkää niin sanotun kotinsa. Kadulla hän tutustuu paperittomaan pakolaisnaiseen Rahilin (Yordanos Shiferaw). Nainen tarjoaa asunnon Zainille omasta slummihökkelistä. Vastapalvelukseksi Zain huolehtii pakolaisnaisen vauvaikäisestä lapsesta sillä aikaa kun äiti tekee siivoojan töitä, hankkiakseen rahaa päästäkseen Eurooppaan.

Nadine Labakin elokuva on juuri sitä mitä elokuvataiteen perusajatus on, sen pitäisi olla heijastuksia maailmasta meidän ympäriltämme. Vatsan pohjaa kouraiseva oli myös hänen edellinenkin elokuvansa Minne tiemme vie (2011). Beirutin katulasten karmeaan elämään hän tarttui nähtyään heidän toivottoman tilanteensa. Ennen elokuvatekoa Labakin teki huolellista taustatyötä tutustumalla lasten tilanteeseen kaduilla ja oikeussaleissa.

Elokuva kuvattiin kaoottisen Beirutin slummissa, pienillä etukäteisvalmisteluilla. Labakin sanojen mukaan "liikenteen ja roskavuorien keskellä näkymättömästi". Elokuva rahoituskin poikkeaa normikäytännöstä: projektia varten otettiin lainaa, jonka panttina oli ohjaajan perheen kotitalo. Taustalla on se, ettei Libanonissa ole käytännössä elokuvateollisuutta.

Elokuvassa näyttelevät henkilöt on myös löydetty kaduilta. Huippu on tietenkin ilmiömäisesti roolinsa tekevä Zain al-Rafeaa. Poika on syyrialaistaustainen, koulua käymätön pakolainen. Kurja elämä on jättänyt jälkensä Zainiin, se näkyy pojan olemuksesta, aliravitsemuksen vuoksi hän on jäänyt muun muassa pienkokoiseksi. Nykään Zain on Norjassa perheensä kanssa.

Nadine Labakin ohjaus on mielensyövereihin iskevä totuudenmukainen kuvaus köyhälistön oloista Libanonissa. Heillä ei ole siellä mitään turvaverkkoja. Tässä helvetissä suurimassa vaarassa ovat lapset ja erityisesti pikku tytöt, joiden elämän vanhemmat saatavat tuhota rahasta, ennen kuin se edes kunnolla alkaa.

Kapernaum – Kaaoksen lapset on ennen kaikkea hätähuuto Libanonin kaikkein heikompi osaisten puolesta. Labakin on piilottanut käsikirjoitukseen kannanoton myös maapallon liikakansoituksesta, kun Zain esittää oikeudessa syytöksensä vanhemmilleen lasten tekemisestä.

4,99 tähteä (pyöristettynä yli viisi tähteä)

 

http://kinosheryl.fi/

https://www.rivierakallio.fi/Event/kapernaum-kaaoksen-lapset/

Juhani Styrman

 

 

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet