Kallion kulttuuriverkosto

Naiset, nuo toivossa väkevät

J. Wenk/ Focus Feature // Rohkea nainen lasikattoa nuijimassa . Yhdysvaltalaisesta tuomarista R. B. Ginsburgista (s.1933) kertova Oikeuden puolesta on ruusuinen sankaritarina. Roolissa: Felicity Jones.

Perjantaina 15.3. ensi-iltansa saavat elokuvat, Oikeuden puolesta ja Paluu, kertovat kahden taistelevan naisen tarinan. Joista ensin mainittu perustuu edelleenkin keskuudessamme vaikuttavan merkittävän naisjuristin elämään, joka rikkoi lasikattoja. Toinen nainen on puolestaan fiktiivinen hahmo, jonka rinnassa sykkii äidin sydän.

Oikeuden puolesta on elokuva ikonimaisesta juristista Ruth Bader Ginsburgista, joka on yksi Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomareista. Mimi Lederin ohjaus keskittyy kertomaan pienen suuren naisen tarinan 1950-luvulta 1970-luvun alkuun. Leder halusi toteuttaa elokuvan, koska 86-vuotias korkeimman oikeuden vanhin tuomari on edelleen monien esikuva ja vahvasti edelleen myös ajankohtainen.

Ginsburg tuli lopullisesti suuren yleisön tietoisuuteen, kun presidentti Bill Clinton nimitti sukupuolten välisen tasa-arvon puolustajana tunnetun juristin korkeimman oikeuden tuomariksi vuonna 1993. Ginsburg oli järjestyksessä toinen kyseiseen virkaan nimitetty nainen.

Lederin ohjaamassa elokuvassa Ruth (Felicity Jones) on jo löytänyt elämänsä miehen Martin Ginsburgin (Armie Hammer). Ruth aloittaa opinnot Harvardin oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa miespuolisia opiskelijoita on 500 ja naisia yhdeksän. Ajan hengestä - sovinismista ja alentuvasta suhtautumisista naisiin - kertoo paljon tilanne, jossa illallisilla tiedekunnan dekaani kysyy naisilta, miksi he ovat päättäneet opiskella lakia ja viedä samalla paikan miehiltä

Kuten tunnettua Ginsburg selvitti Harvardin opinnot loistavin arvosanoin, mutta naisasianajajalle ei noin vain töitä herunut. Onnekkaiden sattumien kautta hän sai hoidettavakseen tapauksen, jossa vaadittiin miehelle (Chris Mulkey) korvauksia äitinsä omaishoitajana. Tapauksen kautta hän pääsi osoittamaan sen, että naisia ja miehiä laki kohtelee eri tavoin.

Ginburg on elämänkertaelokuvansa ansainnut, mutta elokuva muistuttaa harmittavan paljon tv-sarjamaista oikeussalidraamaa. Se jättää lopulta melko ohuen kuvan vahvasta naisesta, joka on tehnyt poikkeuksellisen merkittävää työtä sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi.

Pienikokoinen Felicity Jones näyttää hyvin uskottavalta nuorelta Ruthilta. Ne jotka ovat nähneet Julie Cohenin ja Betsy Westin tekemän dokumentin RBG - ymmärtävät, että näyttelijä on lähes madottaman tehtävän edessä pystyäkseen tulkitsemaan oikeaa Ruth Bader Ginsburgia. Hennossa, hillityssä, puolitoista metrisessä nutturapäässä on todella vaikuttavaa karsimaa, joka jättää jo kuvissa lähes puolimetriä pitemmät äijätuomarit persoonallaan pahasti jalkoihinsa.

3, 25 tähteä

*

Yhdysvallat on  kamppaillut viime vuosina vakavista huumeongelmista, syynä on opioidipohjaiset kipulääkkeet. Pahinta niissä on se, että ne koukuttavat ja houkuttavat samalla heroiinin käyttöön, joka on halvempaa kuin kipulääke.

Nyt valkokankaalle tullut Paluu on toinen vähän ajan sisään tehty elokuva aiheesta. Parhaillaan teattereissa pyörii myös samaa aihetta käsittelevä Beautiful Boy. Molemmat elokuvat muistuttavat siitä, että huumeongelma ei ole pelkästään yhteiskunnan alempiosaisten ongelma, vaan addiktio näkyy vahvasti jo parempienkin perheiden kodeissa.

Beautiful Boyissa isä taistelee poikansa pelastamiseksi. Paluussa samassa tilanteessa on äiti Holly Burns (Julia Roberts), kun huumevieroituksessa oleva Ben-poika (Lucas Hedeges) saapuu yllättäen kotiin. Hän on saanut luvan tulla kotiin jouluksi ja kaikki pitäisi olla kunnossa, vaan onko - arvaus on selvä: ei.

Paluun keskeisintä ydintä ovat perhesiteet, äidinrakkaus, kestääkö se valheita ja itsepetosta. Elokuvassa on koskettavuutta ja tunteellisuutta, vaikka uskottavuusmittari käväisee paikoin punaisella. Julia Robertsin roolisuoritus äitinä muistuttaa tähtinäyttelijän todellisista kyvyistä, joka silloin tällöin on ollut pahasti koetuksella.

Elokuvassa nähdään työsuhteessa Hedgesin perhettä, kun Lucasin isä Peter vastaa ohjauksesta sekä käsikirjoituksesta. Paluu on perusvarmaa työtä, siinä on tartuntapintaa ja nousee näin kirkkaasti katu-uskottavammaksi elokuvaksi kuin keskiverto jenkkielokuvateollisuuden tuotokset.

3, 20 tähteä

Juhani Styrman

https://www.rivierakallio.fi/Event/12970/

http://kinosheryl.fi/

 

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet