Kallion kulttuuriverkosto

Puutarhajuhlat Ranskassa ja sinfonia suomalaiselle luonnolle

SBS FILMS Kaunis kesäpäivä puutarhassa lähellä Pariisia. Elähtänyt tv-tähti Castro on saapunut tuottajansa tupaantuliaisiin - ilmassa katastrofin aineksia (?) -ainakin kaatosade yllättää.

Ranskalaisen porvariston hillitty charmi on koetuksella ranskalaisessa tapakomediassa Puutarhajuhlat. Viikon 12 uutuuksia valkokankaalla on myös Marko Röhrin suururakan kolmastyö, suomalaiselle luonnolle ja metsän eläimille omistettu sinfonia.

Ranskalaisen näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Agnès Jaouin komedioissa on raikasta pirteyttä. Jaouin komediat ovat kepeydestään huolimatta tarkkakatseisia huomioita ympäröivästä yhteiskunnasta. Ranskalaisen komediankuningattaren uutuus Puutarhajuhlat ei tee tässä poikkeusta.

Puutarhajuhlien kulissit näyttävät ensi silmäyksellä paremman väen juhlalta. Kartanon pihalla juodaan viiniä ja jutellaan harmittomaan sävyyn. Hiljalleen keskustelut saavat lisäkierroksia. Juhlaväessä on niin entisiä ja nykyisiä rakastavaisia ja muita toisiaan selkään puukottavia.

Lahjakas Jaouin aloitti näyttelijänä, mutta on siirtynyt entistä enempi kameran taakse ja jälki on ollut vakuuttavaa. Meillä on nähty muun muassa Kukin makunsa mukaan. Kutkuttavaa Puutarhajuhlassa on se, miten hauskan salakavalasti se piirtää laajemman kuvan nyky-Ranskan tilanteesta. Elokuvan toinen käsikirjoittaja on näyttelijä Jean-Pierre Bacri, ohjaajan entinen aviomies.

Puutarhabileiden henkilögalleria tarjoaa kaksikolle tilaisuuden tarttua moniin teemoihin. Tuloksena on napakan pisteliäitä tuokioita ja hersyviä dialoginpätkiä. Puutarhajuhlilla piikitellään pinnallisista osallistumisesta yhteiskunnallisiin asioihin. Kovin tuttua esimerkiksi ihmisten Facebook-päivityksistä, yhteiskunnallinen osallistuminen on tehty helpoksi, vain linkki omalle sivulle, niin omatunto on tyydytetty ja olen hyvä ihminen. Juhlissa Helene (Jaoui) kerätä nimiä vetoomukseen karkotettavan afgaanipakolaisen puolesta, vaikka oman perheensä ja henkilökohtaisen elämänsä hän sössinyt lahjakkaasti.

Muita teemoja ovat ranskalaiseliitin ja maaseutuväestön ikiaikainen kädenvääntö. Eliitti ei ymmärrä jälkimmäisen toimeentulovaikeuksia ja maaseudun väki pitää edellistä vain joukkona pintaliitäjiä. Keväällä 2018 valmistuneeseen elokuvassa on hämmästyttävää ennakoivuutta tulevasta, kun maanviljelijä sanoo eliitin olevan kaiken pahan alku: vastaavia kannanottoja on kuultu nyt Ranskan keltaliivien puheissa.

Myös vanheneminen saa oman osansa. Se osuus alkaa mainiosti: radiosta kuuluu ohjelma, jossa haastatellaan juhliin matkaavaa julkkista, tv:n keskusteluohjelman juontajaa Castroa (Bacri). Ohjelmassa hän kertoo suhtautuvansa ikääntymiseen tyynesti, mutta todellisuudessa Castro on katkera, kyyninen ja mustasukkainen äijä, jonka koko olemuksesta paistaa se, kuinka hän vihaa vanhenemista. Bacri (1951) tekee mainion roolin ikäkriisiin ajautuneen viihdetaiteilijan roolissa.

Puutarhajuhlissa on paljon asiaa ja se näkyy lopputuloksessa. Laaja henkilögalleria ei anna mahdollisuuksia viedä mitään kysymystä ihan loppuun saakka ja se vie mennessään elokuvasta sen kaikkein terävimmän kärjen. Jaouin ja Bacrin viides yhteinen elokuva ei aivan nouse heidän parhaimpiensa joukkoon. Puutarhajuhlat on pisteliäs tapakomedia ja muistuttaa ranskalaisen komedian parhaista perinteistä - puskafarssit ovat siellä lähes tuntematon käsite.

4,00 tähteä

*

Marko Röhrin ohjaama Luontosinfonia on kekseliäs elokuva. Se hyödyntää tehokkaasti Röhrin aikaisemmin  tuottamien elokuvien Metsän tarina (2012) ja Järven tarina (2015). materiaaleja. Elokuvan tiedotteen mukaan vain noin viidennes Luontosinfoniassa nähtävistä kuvista on kuvattu tähän elokuvaan, eli kyseessä on puhdas sisarelokuva näille kahdelle suomalaista luontoa ylistävälle dokumenttielokuvalle.

Luontosinfonia on klassisen musiikin tahtiin koostettu luontodokumentti. Luonnon kiertokulku ja metsien- ja järvien eläjät johdatetaan valkokankaalle ositetun musiikin mukaan: Alkusoitto, Rakkauslaulu ja Muodonmuutos. Puhetta ei ole, kuvat ja musiikki puhuvat puolestaan.

Elokuva on kuvattu lähinnä Kainuun metsäalueilla ja Saimaalla. Kuvamateriaali on peräti 12 vuoden ajalta. Metsissä voi kulkea ikänsä näkemättä vilaustakaan villieläimistä. Niinpä elokuvan parasta antia ovat lähikuvat luontomme eläimistä.

Luontosinfonia on harmoninen kokonaisuus, musiikki on perinteistä, kuvaus on hillittyä, luontoa ja eläimiä kunnioittavaa, hauskoja ja koskettavia, niin kuin pitääkin. Luontosinfonialla on varmasti paikkansa dokumenttielokuvien joukossa, se nivoo hillitysti kasaan Röhrin suurtyön kuvata kotimaista luontoa. Nämä kolme elokuvaa muistuttavat meitä kuinka ainutlaatuinen suomalainen luonto onkaan - sitä kannattaa vaalia.

3,75 tähteä

Juhani Styrman

 

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet