Jukka Oksaharju

Loppuuko säästäminen ennen kuin alkaakaan?

Muodostumassa oleva hallitus vaikuttaa olevan liikkeellä sillä asenteella, että täältä pesee ja linkoaa. Jakopolitiikan mielikuvitus näyttää laukkaavan vailla liikoja taloudellisia kahleita. Harva tuntuu ajattelevan, että talous olisi saatava kasvuun ennen kuin hyvää voitaisiin taas jakaa.

Moni puhuu ankaran talouskurin edellisestä hallituksesta, joka vain säästi ja vääristä paikoista. Tämä osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä. Nimittäin mitään ei ole säästöön jäänyt. Viimeksi Suomen valtio kykeni vähentämään velkaansa vuonna 2003 aloittaneen Matti Vanhasen hallituksen kaudella.

Vuonna 2008 Suomella oli valtionvelkaa 54 miljardia euroa. Sen jälkeen talousrattaita on herätelty kohmelosta yli 50 miljardin euron lisävelalla. Kunnon virkoamista ei ole havaittavissa, vaan viitevuoden 2018 hinnoin taloutemme on bkt:lla asukasta kohden mitattuna edelleen karkeasti vuoden 2008 tasolla. Uutta Nokiaa saadaan rakentaa vielä hiessä päin.

Yhteiskunnan on aina huolehdittava köyhistä, sairaista ja vanhuksista. Tuhon tielle ohjaa kuitenkin krooninen velkaantuminen. Velka ei sinänsä veisi tuhoon, kunhan varat kohdistettaisiin järkevästi luoden väsymättä yhä parempia taloudellisia kannustimia työntekoon ja riskinottoon. Mitkään rahat eivät riitä, jos avoimia työpaikkoja katsellaan nenänvartta pitkin.

Nyt Suomi maksaa velkavuorestaan keinotekoisen matalaa korkoa, mistä on kiittäminen keskuspankkia. Suomen budjettitalouden korkokulut ovat vuosittain reilun miljardin euron suuruusluokkaa. Lattiaan painettukin voi pudota kerrosta alemmaksi, mutta yleisen elämänkokemuksen mukaan korko voi jatkossa kehittyä tästä vain yhteen suuntaan. Jo hyvän sään aikana olisi olennaista tiedostaa korkomuutosten seuraukset.

Tämän hetken yli sadan miljardin euron velkalastissa prosenttiyksikönkin koronnousu rokottaisi valtion kassaa vuosittain lisää yli miljardi euroa. Summa vastaa esimerkiksi puolta kaikista asumistukimenoista.

Kasvava velkavuori merkitsee lapsille lykättyä verotusta. Pikavippi ei valtiota pitkälle auta, kun velassa on nollia yksitellen laskettaviksi. Hyvinvointivaltion kulissia pönkittävillä lisävelkaantumisen kannattajilla on perustelunsa, mutta edessä siintävän velkavuoren paisumisen pelossa kysyn Tuntematonta sotilasta lainaten: ”mihin täst sit ollenka lähretä, vissi helvetti ast?”

Jukka Oksaharju

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet