Teatteri Kultsa

Joen henki loihtii esiin uponneita vuosia

Helena Koskista näyttelee Aila Herronen.

Timo Seppälä

Teatteri Kultsan juhlavuosi virtaa kesätauon jälkeen taas komeasti syyskauden 14.9.2019 ensi-iltaan. Paula Salmisen Lea-palkittu näytelmä 13 uponnutta vuotta on perhedraama, jonka ohjaa Tarja Koskela. Kansallisteatterissa kantaesityksensä saanut Salmisen näytelmä sai kiittäviä arvosteluja, ja sitä luonnehdittiin laatusanoilla runollinen ja ajaton.

– Sen näkeminen osui otolliseen aikaan. Elin itse tuolloin kriisiä, liikuin synkissä vesissä. Olin kuin pudonnut monttuun, josta ei tuntunut löytyvän ulospääsyä.  Kyseenalaistin tekemisiäni, mutta juuri tuon näytelmän avulla jotakin valkeni. Rakastuin esitykseen.  Päätin, että teatteria en jätä, Koskela avautuu.

Koskela tiedostaa hyvin, ettei katsojana saatua elämystä voi uudelleen ohjaajana lämmittää. Näytelmän sanomasta hänelle nousi ja merkitsi oman paikan etsimisen teema ja toisaalta taito hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, nähdä unelmien kauneus, mutta hyväksyä sekin ettei niitä saavuta.

– Olen kaunosielu, ohjaaja tunnustaa ja kertoo tahdostaan loihtia näyttämölle myös visuaalisesti viihdyttävä tunnelma. 

Viihdyttävää tunnelmaa pienin keinoin

Joella on esityksessä myyttinen sisältö, se on elämän ja kuoleman, muistojen ja unohduksen virta. Henkilöt on hahmoteltu muutamin harvoin ja tarkoin piirroin, syntyy syviä ja mielikuvitusta kiihottavan aukkoisia henkilöhahmoja.  Näytelmä jättää tilaa loihtia pienin keinoin mielen maisemia, näyttää että kaunis elämä on mahdollista, että kauneuden ja oman paikan voi löytää ihan pienistä asioista.

– Kultsan esitys on toki jotain aivan muuta mitä itse näin ja koin katselijana. Toteutus ei matki, vaan luo, kuten teatteri tekijöineen aina pyrkii luomaan, jotakin uutta, Tarja summaa. Aina on edessä puhdas taulu.

Näyttelijöiden persoona ja oma ääni työstävät esityksestä oman näköisensä. Koskela on ohjannut aiemmin mm. Reko Lundanin näytelmiä (Aina joku eksyy 2008, Teillä ei ollut nimiä 2011), ja hän vertaakin 13 uponneen vuoden kerrontaa Lundanin tapaan luoda tarinaa. Tässäkin hypähdellään aikatasosta ja paikasta toiseen. Teksti on hyvää ja repliikit virtaavat konstailemattomina puheina, tavallisen arkisena kielenä.

Koskisen perheessä on kolme keskenään erilaista naista: äiti, tytär ja mummo. Keskiössä on kasvava tytär Eeva (Kaisla Flood), avoin ja herkkä luonne, joka ei ole aktiivinen toimija, vaan se jolle asiat tapahtuvat. Mummo (Pirjo Saariokari) on sarkastinen ja kipakkasanainen elämän virroissa vahvaksi hiottu nainen. Mutta seuraavassa hetkessä hän onkin jo hellyttävän koominen niin kuin dementian haurastama hahmo vain saattaa olla. Äiti (Aila Herronen) puolestaan on hersyvä ja rehevä nainen. Katoavaan äitiin kätkeytyy outoa voimaa, mikä tuo realistisen oloiseen esitykseen mystisen ja arvoituksellisen ilmapiirin. 

Naiset pärjäävät ilman miehiä, vai pärjäävätkö

13 uponneen vuoden työryhmään kuuluu useita pitkän linjan kultsalaisia. Yksi heistä on mummoa, Koskisen Ursulaa esittävä Pirjo Saariokari, joka kertoo tulleensa teatteriin jo vuonna 1995, aluksi esityksen tekniikkaa hoitamaan. Mutta seuraavassa hetkessä hän huomasi olevansa mukana lyhäreissä näyttelijänä. Lyhärit ovat Kultsan omien kirjoittajien lyhytnäytelmiä. Hänelle oli kyllä vitsailtu, miten teatteri vie koko käden jos sille pikkusormensa menee antamaan.

– Mutta minulta teatteri vei koko kropan! Saariokari toteaa ja veistelee lisää:

– Kaiken vapaa-ajan se on vienyt, mutta antanut elinikäiset ystävät ja – aviomiehen.

Saariokari toteaa, että iän mukana roolivalikoima kapenee, mutta 13 uponneen vuoden mummon roolissa hän tunsi heti olevansa kuin kotonaan.

– Mummo, äiti ja tytär ovat naisia, joiden rakkaus ja vahvuus välittyvät sukupolvelta toiselle. Naisia, jotka pärjäävät ilman miehiä, kuuluu julistus ja virnistys heti perään: – vai pärjäävätkö?"

Oliko tuo viimeinen jo Ursulan repliikki, mene, tiedä. Roolihenkilön valinta on todella osunut maaliin. Löytyisikö aiemmista töistä hahmo, joka muistuttaisi tällaista osaa tai joka olisi ollut yhtä mieluisa roolityö?

– Ehkä se oli kokemus Smedsin Jääkuvia-näytelmän äidin roolista. Sekin esitys oli Tarjan ohjaama. Mutta vaativinta Koskisen mummon roolissa on kyetä muuntautumaan edestakaisin aikajaksosta toiseen, esittää sekä eläväistä tervettä hahmoa että muistisairasta vanhusta, Saariokari arvioi.

Muissa rooleissa nähdään myös kirjoittajana ja lauluntekijänä ansioitunut Vesa Salmi kanavavahtina. Pihan poikia esittävät Mikael Rekola (Eeli) ja Freddie Sukura (Timppa), jotka edustavat näytelmän nuorinta ikäluokkaa.

Kunnianosoitus edesmenneelle kumppanille

Tarja Koskelan piti alun perin ohjata tämä esitys yhdessä aviomiehensä Esko Vuorion kanssa. Vuorio oli ammattiohjaaja, joka oli mukana myös Kultsan toiminnassa. Kultsan ohella hän ohjasi mm. Vantaan Näyttämöllä (viimeksi Sirkku Peltolan Suomen Hevonen 2013) ja Keski-Uudenmaan teatterissa (Viiru ja Pesonen, viimeksi 2017). Viime syksynä Vuorio menehtyi nopeasti edenneen sairauden murtamana. Silloin Koskela menetti paitsi monikymmenvuotisen elämänkumppaninsa myös esikuvallisen ohjaajan, jolta hän kertoo oppineensa teatterista eniten:

– Esko tartutti minuun tyylin ja tavan nähdä asiat aina pienen ihmisen kannalta. Minua ei kiinnosta spektaakkelit, vaan inhimillisen pienuuden kauneus.

13 uponnutta vuotta on oiva todistus ohjaajan näkemyksestä. Tarinan henkilöt puhuttelevat ja saavat katsojan myötäelämään koskettavaa kertomusta Koskisen suvun naisten kohtalosta. Esitys on samalla kunnianosoitus Koskelan edesmenneelle kumppanille, jonka perintö elää näin väkevänä niin kultsalaisten kuin muidenkin teatterin ystävien muistoissa.

13 uponnutta vuotta. Käsikirjoitus: Paula Salminen, Ohjaus Tarja Koskela, Ohjaajan assistentti: Jari Mattila, Puvustus: Susanna Nyström, Lavastus: Marika Kahra, Valosuunnittelu: Jorma Tapola, Äänisuunnittelu: Esa Lindroos
Ensi-ilta: la 14.9.2019, klo 19.00. Muut esitykset klo 19 ellei päivämäärän jälkeen toisin mainita.
Muut esitykset: ke 18.9., pe 20.9., ke 25.9., to 26.9., la 28.9., ke 2.10., pe 4.10, su 6.10 huom! klo 16, ke 9.10, la 12.10., su 13.10. huom! klo 16, ke 16.10., pe 18.10., la 19.10.
Teatteri Kultsa, Katri Valan puiston väestönsuoja, Käenkuja 6-8.
Liput: ennakkoon 15 / 12 €: www.teatterikultsa.fi tai ovelta 17 / 14 €

Teksti: Pilke Lehto-Kaven, Valokuvat: Timo Seppälä, Mikael Rekola

Teatteri Kultsa

Aikaisempia kirjoituksia

Teatteri Kultsa

Teatteri Kultsa on tekijöidensä näköinen harrastajateatteri, jossa teatteri tuotetaan alusta loppuun asti itse. Vaihtuvat tekstit, ohjaus, näyttelijäntyö, lavastus, puvustus ja musiikki tarjoavat katsojille rohkeasti erilaisia, taiteellisesti korkeatasoisia ja ennen kokemattomia elämyksiä. Teatteri Kultsa on toiminut Helsingin teatterielämän väripilkkuna jo vuodesta 1959 asti. 

Teatteri muutti elokuussa 2012 takaisin Katri Valan puiston väestönsuojaan (Käenkuja 6-8), jossa se toimi vuosina 1994-2004. Teatterilla on jäseniä yli 70.

Kultsalaisia yhdistää rakkaus teatteriin – ja intohimolla tuotetaan myös unohtumatonta teatteria yleisölle ja tekijöille. Ohjelmistossa vaihtelevat valtavirrasta erottuvat harvinaisuudet, kultsalaisten kirjoittamat näytelmät ja tutut klassikot. Onpa mukaan mahtunut esimerkiksi Väinö Linnan Päämäärä-tekstin Suomen teatterikantaesityskin!

www.teatterikultsa.fi

Uusimmat mielipiteet