Kallion kulttuuriverkosto

Outoja elokuvia valkokankaalla

Robert Eggersin uutuus kertoo erikoisen tarinan 1800-luvun majakanvartijoista. Willem Dafoe ja Robert Pattinson tekevät hienot roolisuoritukset.

A24 Films

Suomen teattereihin saapui kaksi elokuvaa, jotka puhuttavat maailmalla. Toista ylistetään varauksettomasti, eikä syystä. Mutta saksalaisen mestariohjaajan Fatih Akinin elokuvaa harva uskaltaa kehua.

Robert Eggersin ohjaama The Lighthouse on loppuvuoden omintakeisimpia ja oudoimpia ensi-iltoja. Eletään 1800-luvun loppua ja tapahtumapaikkana on keskellä merta nököttävä majakkaluoto. Thomas Waken (Willem Dafoe) saa majakalle uudeksi apulaiseksi ennen metsurin hommia tehneen Ephraim Winslowin (Robert Pattinson).

Eggers muistetaan kauhuelokuvasta The Witch (2015). Hänen uutuusohjauksensa perustuu merimiesten tarinoihin ja lokikirja (laivapäiväkirja) merkintöihin, näin todetaan lopputeksteissä, tarinassa on tosin viitteitä myös walesilaiseen kansantaruun.

Mustavalkea elokuva, joka kuvattu filmille, on sukellus ihmismielen pimeimpiin syövereihin. Meri raivoaa ympärillä, luodon vihaiset lokit kirkuvat ja ilmaa leikkaa tuon tuostakin majakkaluodon sumutorven huuto. Kallioluodon valtias on majakkavahti Thomas Waken, joka harrastaa pahimman sortin työpaikkakiusaamista apulaistaan kohtaan, saman ovat kokeneet aikaisemmatkin apulaiset, näin voi tulkita. Mutta nyt vastassa onkin luokkaa kovempi tapaus.

Miehet löytävät yhteyden toisiinsa vain juopotellessa. Ryyppääminen ja keskinäinen kyräily alkaa muuttua piinaksi. Elokuvaan syöksyy, Winslow’n ja Waken unien kautta hallusinaatiot ja harhanäyt. Elokuva nojaa Pattinsonin ja Dafoen väliseen kemiaan. "Komeassa" kaksintaistelussa miehet tekevät yhdet uriensa parhaista roolisuorituksista. Dafoen osalta ei yllätys, mutta Pattinsonin suoritus tuo uuden piristävän tuulahduksen hänen tähtikuvaansa.

The Lighthousessa on paljon samaa kuin The Witch -elokuvassa, mutta lähinnä teknisellä puolella, sillä tyyliltään se ei ole vain kauhua eikä se suostu sopimaan myöskään mihinkään tiettyyn genreen. The Lighthouse on vainoharhainen ja pikimustaa huumoria tihkuva kuumehoureinen näky, jolla Robert Eggers vahvistaa asemiaan yhtenä aikamme persoonallisimmista elokuvantekijöistä.

4, 60 tähteä

*

Hampurissa on baari nimeltään (tai on ollut) Kultainen hansikas. Se muistuttaa lähinnä kotimaisten lähiöpubien estetiikkaa (lue: räkälä) , sieltä saa halpaa kaljaa ja siellä viettävät aikaa yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneet, eli juopot, työttömät, prostituoidut ja Kultaisen hanskan tapauksessa, entiset natsit. Elokuvassa eletään aikaa jolloin eräs sukupolvi oli sodan jäljiltä edelleen raunioina, eli historiaa jonka Saksa haluaa unohtaa.

Fatih Akinin ohjaus oli Berliinin elokuvafestivaaleilla tapaus, eikä todellakaan hyvässä mielessä. Tositapahtumiin pohjaava elokuva on äärimmäisen järkyttävää katsottavaa. Ymmärtäjät ovat olleet harvassa. Akin on tärkeimpiä saksalaisohjaajia, hän on edelliset ohjaukset ovat poikkeuksetta ylistettyjä, kuten "Suoraan seinään", "Crossing the Bridge – Istanbulin äänet", "Taivaan reunalla" ja "Kuin tyhjästä".

Elokuvan saama kritiikki on aiheuttanut sen, että Akin on joutunut selittelemään elokuvaansa yllättävän paljon, se ei tietenkään ole koskaan hyvä asia, mutta tässä tapauksessa ymmärrettävääkin. Näin Akin todennut: ”Tein elokuvani Saksalle. Iso osa saksalaisista haluaa unohtaa toisen maailmansodan. Sanotaan, että se ei ollut oikeaa Saksan historiaa, vain harhapolku.”

Akin ohjaus perustuu tositarinaa: Hampurissa vuonna 1975 löydettiin erään talon rakenteista useita mätänemistilassa olevia naisten ruumiita. Tekijäksi paljastui Fritz Honka niminen mies. Elokuvassa sarjamurhaajaa esittää Jonas Dassler. Honka oli Kultaisen hanskan asiakkaita, josta hän sai joskus naisen kotiinsa lupaamalla viinaa tai ruokaa. Näin myös kävi, mutta sen jälkeen Honka monesti tappoi naisen. Murhat esitetään elokuvassa uskottavalla tarkkuudella ja se tekee siitä entistäkin piinaavamman katselukokemuksen. Silvotut ruumiit hän tunki talon rakenteisiin ja sen jälkeen Honka palasi juomaan.

Kultaisen hanskan voi nähdä eräänlaisena hirviödokumenttina, jossa kamera on asetettu, luontodokkarin tapaan salakuvaamaan tapahtumia, luonnossakin tapahtumat voivat olla karmeita "sellaista se luonto vaan on". Akin ohjaus ei myöskään moralisoi tai esitä selitystä Honkan teoille. ”Lapsena Honka oli keskitysleirillä ja hänet raiskattiin. Kaikki, joille tällaista tapahtui, eivät tietenkään muuttuneet murhaajiksi.” ohjaaja sanoo.

”Minulle on sanottu, että elokuva menee liian pitkälle. Niin sanovat eivät menneet elokuvaa katsoessaan tarpeeksi pitkälle”, Akin on todennut. Annetaan ohjaajan sanoa vielä elokuvastaan loppukiteytys: ”Elokuvat ovat kuin lääkettä. Vaikka ne toimivat, niistä voi tulla sivuvaikutuksia, kuten huono olo tai migreeni. Joskus käy ilmi, että kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille.”

(Huom: Tätä elokuvaa ei voi asettaa tähtiasteikolle - katsominen omalla vastuulla)

Juhani Styrman

https://www.rivierakallio.fi/Event/14260/

 

Kallion kulttuuriverkosto

Aikaisempia kirjoituksia

Kallion kulttuuriverkosto

Kallion Kulttuuriverkosto ry (KKV) on kaupunkikulttuuriyhdistys, joka tukee Kallion alueella vaikuttavien toimijoiden verkostoitumista ja samalla edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. KKV pyrkii toimimaan luovalla ja raikkaalla tavalla ja  tuomaan esiin uusia näkökulmia. Kulttuuriverkoston tavoite on myös saada konkreettisia tuloksia aikaan sosiaalisesti ja henkisesti rikkaamman asuinympäristön puolesta.

KKV:n näkyvintä toimintaa ovat kaupunkifestivaalien ”Kallio Kukkii” ja ”Kallio Kipinöi” organisointi. Lisäksi Kulttuuriverkostolla on yhteistyöhanke ”Kallion Kävelyfestivaali”  Kohtaamispaikka Myötämäen kanssa.  Kävelyfestivaali on tapahtuma, jossa toteutetaan teemallisia ja opastettuja kävelykierroksia Kalliossa ja sen lähialueella kerran kuukaudessa. Kallion Kulttuuriverkosto on palkittu vuonna 2009 Radio Helsingin ja HS:n Nyt-liitteen Unelmien Helsinki-palkinnolla: ”KKV on tehnyt Helsingin paremmaksi paikaksi asua ja elää.”

www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Uusimmat mielipiteet