Jukka Oksaharju

Valtionomistus hyvän hallinnon raunioilla

Valtio yrityksen omistajana on kaunis ajatus. Paratiisissa kotimaiset työpaikat säilyisivät globaaleista ja pysyvistä toimintaympäristön muutoksista huolimatta. Yritysjohdon bonukset laitettaisiin aisoihin. Veroja maksava kansa hyötyisi yritystoiminnan arvonnoususta valtion omistamien osakkeiden kautta.

Unelmahöttö ei vastaa todellisuutta. Poliitikot puuttuvat yritysten arkiseen toimintaan ja liiketoimintapäätöksiä ruoditaan iltapäivälehdissä. Ikävä kyllä poliitikon logiikassa päätös näyttää syntyvän huutoäänestyksellä.

Nyt poliittisella vasemmistolla on Posti-kiistassa heikonlaiset kortit käsissään. Yhtä aikaa yritetään esittää omistajaohjaajaa, liikkeenjohdon sparraajaa, työehtojen valvojaa, saavutettujen eujen suojelijaa ja yleisen moraalin vartijaa.

Sijoittajan silmin Posti on pysyvästi muuttuneessa tilanteessa, jossa aiemmin melko suojatussa markkinassa saattoi tehdä tulosta ja maksaa elämiskustannuksiin nähden säädyllisiä palkkoja.

Sittemmin kilpailu on muuttanut yhtälöä. Ongelma ei ole pääomituksessa, jos päivittäisen liiketoiminnan kustannuskilpailukyvyn vaje ohjaa asiakkaita kilpailijoiden luukuille. Vaikea yhtälö ei siis ole kestävällä tavalla ratkaistavissa esimerkiksi käyttämällä valtionomaisuuden myyntituloja tai eläkevaroja. Asiakkaat ratkaisevat. Lakolla menetetään asiakkaita ja veronmaksajien omistaman yrityksen arvo lahoaa.

On totta, että kymmenien prosenttien palkanalennuksen jälkeen harva tulee pk-seudulla toimeen. Elämisen hintataso on elintärkeä mutta silti erillinen kysymys poliitikoille. Työntekijän palkan maksaa yrityksen asiakas, ei omistaja.

Yleisemminkin työpaikkoihin kohdistuu painetta perinteikkäissä yrityksissä. Ääritehokkaiden uusien toimijoiden rantauduttua uhan alla ovat myös pankit, tavaratalokauppa, ruokakauppa, mediasektori, lentoliikenne ja taksiala. Muutostsunami tulee toimialarajat ja kansalliset rajat ylittävästä lisääntyvästä kilpailusta. Vetelässä ohjauksessa tai omistuksessa ajelehtineissa yrityksissä työtä karsitaan nyt surutta.

Kun kustannukset ovat jäykät ja uudet kilpailijat painavat tuloja, yhtälöstä kumahtavat lopun alkutahdit. Markkinatalousrealisti ehdottaisi, että joillekin jäisi työtä pienemmällä korvauksella, jos vaihtoehtona on se, ettei mitään olennaisesti muuteta vaan jatketaan kohti täydellistä romahdusta.

Jukka Oksaharju

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet