Tutkija: Downshiftaaminen voi olla myös epäeettistä

– Taisi olla joku meidän Aalto-yliopiston professoreista, joka juuri jossain haastattelussa sanoi, että lapset syntyvät nykyään kuluttajiksi. No herranen aika, hehän syntyvät ihmisiksi, puuskahtaa kauppatieteiden tohtori Timo Järvensivu.

Sinänsä Järvensivun voisi kuvitella puhuvan kuluttamisesta suopeammin. Onhan hän väitellyt markkinoinnista. Sen sijaan hän suhtautuu mainontaan ja markkinointiin varsin kriittisesti.

– Minun mielestäni on hyvin häiritsevää, että taloustieteessä oletetaan ihmisten tekevän rationaalisia valintoja. Samaan aikaan taloustieteessä on oppiaine nimeltä markkinointi, missä kyse on siitä, mistä vivusta voidaan vetää, jotta järkevyys voidaan ohittaa, Järvensivu paukauttaa.

Nykyinen järjestelmä kannustaa siihen, että ummistetaan silmät ja oletetaan, että joku muu järjestää meille hyvän tuotteen ostettavaksi kunhan teemme vain hyviä kulutuspäätöksiä.”

Järvensivun kaltaisia markkinoinnin tohtoreita taitaa löytyä koko Suomesta vain kaksi. Se toinen on hänen veljensä Paavo Järvensivu. Yhdessä veljekset pitävät verkossa degrowth-blogia.

Degrowth on termi, joka aika ajoin esiintyy julkisuudessa, mutta sen sisältö tunnetaan edelleen heikosti.

Järvensivun mukaan moni ymmärtää väärin, että liike tavoittelee talouden laskua. Hänen mukaansa degrowth haluaa saada luonnonvarojen kulutuksen kestävälle tasolle. Toinen tavoite on purkaa yhteiskunnasta pakko kasvattaa taloutta.

– Eihän sillä ole mitään väliä, kasvaako talous vai supistuuko se, jos ihmiset voivat hyvin. Niin kauan kuin talouskasvulla ei ole haittavaikutuksia, talous voi kasvaa. Samalla pitää hyväksyä ne seuraukset, mitä päästöjen vähentämisellä on talouskasvulle.

Järvensivu toteaa, että tällä hetkellä talouskasvun pakon purkaminen näyttää mahdottomalta. Esimerkiksi velan ottaminen perustuu siihen, että talous kasvaa ja velan voi maksaa myöhemmin takaisin.

Pelkkä reilun kaupan banaanin ostaminen ei Järvensivun mielestä vielä riitä, mutta tarkoituksena ei ole, että kaikki maailman ihmiset ryhtyisivät elämään penttilinkoloina askeettisesti sähköttömissä tuvissa kalastaen.

Tärkeintä Järvnsivun mielestä on, että ihmiset eläisivät ensisijaisesti kansalaisina ja vasta sitten kuluttajina.

– Kuluttajuudessa sinällään ei ole mitään vikaa, eikä siinä, että se tapahtuu markkinoilla. Me tulemme kaikki olemaan jossakin määrin kuluttajia ja aina tulee olemaan markkinoita. Ei niistä pidä pyrkiä eroon.

– Nykyinen järjestelmä kannustaa kuitenkin siihen, että ummistetaan silmät ja oletetaan, että joku muu järjestää meille hyvän tuotteen ostettavaksi kunhan teemme vain hyviä kulutuspäätöksiä. Jos taloustieteen nobelisti Milton Friedmania lukee, niin eettinen kuluttaminen on mahdoton ajatus. Eettisyys määritellään talouden ulkopuolella. Talous on vain vaihdantaa olemassa olevilla pelisäännöillä. Markkinoiden etiikkaa on vain tuottaminen, kuluttaminen ja rahan tekeminen. Eettisen kansalaisen pitäisi pyrkiä muuttamaan taloutta.

Jos lopetan työn teon, niin lopetanko samalla toimimisen paremman huomisen puolesta?”

Järvensivu suhtautuukin karsastaen ”leppoistamiseen”, eli downshiftaukseen.

– Downshiftaaminen voi sisältää hyvää ja huonoa. Jos lopetan työnteon, lopetanko samalla toimimisen paremman huomisen puolesta? Järvensivu kysyy.

Vaikka downshiftaamisen ja degrowthin välillä on yhtäläisyyksiä, kuten elämänlaadun parantaminen kulutusta ja työntekoa vähentämällä, on niissä Järvensivun mukaan myös eroja. Keskeisin ero on, että degrowth tähtää tuotannon tasapainoon luonnon kanssa ja downshifting ihmisen tasapainoon itsensä kanssa.

Järvensivun mielestä downshiftaajien ei pitäisi pyrkiä parantamaan pelkästään omaa elämänlaatuaan, vaan myös muiden.

– Downshiftaus nyky-yhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että verotulot vähenevät ja talouskasvu hidastuu. Se on meiltä kaikilta pois. Mielestäni downshiftaaminen on epäeettistä, jos ei osallistu poliittiseen keskusteluun ja yritä tehdä sitä mahdolliseksi kaikille, Järvensivu sanoo.

Hän painottaakin, että ihmisten pitäisi ajatella itseään ensisijaisesti yhteistä hyvää edistävinä kansalaisina. Pelkällä kuluttamisella tai sen vähentämisellä ei voi auttaa.

– Yksi iso eettinen ongelma on, että kuluttajat ja tuottajat molemmat ajattelevat, että osallistumalla markkinatalouteen voi toimia niin, että parantaa maailmaa. Ei voi tuudittautua siihen uskoon, että kun osallistun vain kuluttajana, se riittää.

– Koen, että oma tehtäväni on ”upshiftata”, mutta oma tehtäväni on upshiftata poliittisessa keskustelussa, eikä kuluttajana.